Siirry sisältöön

pysyvä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

pysyvä (10) (komparatiivi pysyvämpi, superlatiivi pysyvin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili
    Lähi-itään yritetään saada pysyvä rauha.
    pysyvä lumi
    Hetken huumaa vai pysyvämpi muutos?

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpysyʋæ/
  • tavutus: py‧sy‧vä

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

koossapysyvä

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

pysyvä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pysyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pysyvä pysyvät
genetiivi pysyvän pysyvien
(pysyväin)
partitiivi pysyvää pysyviä
akkusatiivi pysyvä; pysyvän pysyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi pysyvässä pysyvissä
elatiivi pysyvästä pysyvistä
illatiivi pysyvään pysyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pysyvällä pysyvillä
ablatiivi pysyvältä pysyviltä
allatiivi pysyvälle pysyville
muut sijamuodot
essiivi pysyvänä pysyvinä
translatiivi pysyväksi pysyviksi
abessiivi pysyvättä pysyvittä
instruktiivi pysyvin
komitatiivi pysyvine