honka
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (murteellinen, länsimurteissa) isokokoinen suorarunkoinen mänty, yleensä metsän keskellä kasvava
- Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhoŋkɑ/
- tavutus: hon‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | honka | hongat |
| genetiivi | hongan | honkien (honkain) |
| partitiivi | honkaa | honkia |
| akkusatiivi | honka; hongan |
hongat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hongassa | hongissa |
| elatiivi | hongasta | hongista |
| illatiivi | honkaan | honkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hongalla | hongilla |
| ablatiivi | hongalta | hongilta |
| allatiivi | hongalle | hongille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | honkana | honkina |
| translatiivi | hongaksi | hongiksi |
| abessiivi | hongatta | hongitta |
| instruktiivi | – | hongin |
| komitatiivi | – | honkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | honga- | |
| vahva vartalo | honka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on vastineita lähes kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan honka, vepsän hoŋg, vatjan hoŋka ja viron hong. Venäjän murteellinen vastine on lainaa itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aarnihonka, hongankolistaja, honkakangas, honkalankku, honkalauta, honkametsä, honkapuu, ikihonka, kallohonka, kelohonka, punahonka
Idiomit
[muokkaa]- päin honkia - väärin, pieleen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- honka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 246, 248. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.