harkinta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑrkint̪ɑ/
- tavutus: har‧kin‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harkinta | harkinnat |
| genetiivi | harkinnan | harkintojen (harkintain) |
| partitiivi | harkintaa | harkintoja |
| akkusatiivi | harkinta; harkinnan |
harkinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harkinnassa | harkinnoissa |
| elatiivi | harkinnasta | harkinnoista |
| illatiivi | harkintaan | harkintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harkinnalla | harkinnoilla |
| ablatiivi | harkinnalta | harkinnoilta |
| allatiivi | harkinnalle | harkinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harkintana | harkintoina |
| translatiivi | harkinnaksi | harkinnoiksi |
| abessiivi | harkinnatta | harkinnoitta |
| instruktiivi | – | harkinnoin |
| komitatiivi | – | harkintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | harkinna- | |
| vahva vartalo | harkinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. harkitseminen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]harkinta-aika, harkintakyky, harkintakykyinen, harkintakyvytön, harkintavalta, harkintaverotus, syyteharkinta, tarveharkinta