astalo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- laissa käytetty termi tilapäisesti lyömäaseena nuijan tapaan käytetylle esineelle
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑst̪ɑlo/
- tavutus: as‧ta‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | astalo | astalot |
| genetiivi | astalon | astalojen astaloiden astaloitten |
| partitiivi | astaloa | astaloita astaloja |
| akkusatiivi | astalo; astalon |
astalot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | astalossa | astaloissa |
| elatiivi | astalosta | astaloista |
| illatiivi | astaloon | astaloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | astalolla | astaloilla |
| ablatiivi | astalolta | astaloilta |
| allatiivi | astalolle | astaloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | astalona | astaloina |
| translatiivi | astaloksi | astaloiksi |
| abessiivi | astalotta | astaloitta |
| instruktiivi | – | astaloin |
| komitatiivi | – | astaloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | astalo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]todennäköisesti venäjäläinen laina ; vrt. muinaisvenäjän ostén ’sauvan tai kepin terävä kärki; terävä keppi, jolla hoputetaan vetoeläimiä’[2]
Käännökset
[muokkaa]1. tilapäisesti lyöntiaseena käytetty esine
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- astalo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.