Siirry sisältöön

uloke

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

uloke (48-A)[1]

  1. ympäristöstään ulkoneva kohta, ulkonema, ulkouma

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈulokeˣ/
  • tavutus: u‧lo‧ke

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uloke ulokkeet
genetiivi ulokkeen ulokkeiden
ulokkeitten
partitiivi uloketta ulokkeita
akkusatiivi uloke;
ulokkeen
ulokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ulokkeessa ulokkeissa
elatiivi ulokkeesta ulokkeista
illatiivi ulokkeeseen ulokkeisiin
ulokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulokkeella ulokkeilla
ablatiivi ulokkeelta ulokkeilta
allatiivi ulokkeelle ulokkeille
muut sijamuodot
essiivi ulokkeena ulokkeina
translatiivi ulokkeeksi ulokkeiksi
abessiivi ulokkeetta ulokkeitta
instruktiivi ulokkein
komitatiivi ulokkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ulokkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uloket-

Etymologia

[muokkaa]

sana ulko- + johdin -ke ; käytössä 1800-luvun puolivälistä[2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • uloke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.