tunkio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tunkio (3)
- kotitalousjätteiden kaatopaikka
- Alkeellisessa kulttuurissa kaikki kelvoton jäte heitetään tunkiolle.
- Hyvin hoidetussa tunkiossa orgaaniset jätteet kompostoituvat.
- lantatunkio
- Sonta luodaan tunkiolle.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪uŋkio/, [ˈt̪ʷuŋ.k̟i.o̞]
- tavutus: tun‧ki‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunkio | tunkiot |
| genetiivi | tunkion | tunkioiden tunkioitten |
| partitiivi | tunkiota | tunkioita |
| akkusatiivi | tunkio; tunkion |
tunkiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunkiossa | tunkioissa |
| elatiivi | tunkiosta | tunkioista |
| illatiivi | tunkioon | tunkioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunkiolla | tunkioilla |
| ablatiivi | tunkiolta | tunkioilta |
| allatiivi | tunkiolle | tunkioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunkiona | tunkioina |
| translatiivi | tunkioksi | tunkioiksi |
| abessiivi | tunkiotta | tunkioitta |
| instruktiivi | – | tunkioin |
| komitatiivi | – | tunkioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunkio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]lantatunkio, likatunkio, rikkatunkio, roskatunkio, sontatunkio
Idiomit
[muokkaa]- kukkona tunkiolla
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tunkio Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.