kello

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: kellő

Finnish

[edit]
kello (bell)
kello (clock)

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *këllo (compare Karelian kello, Ludian kello, Veps kelo), borrowed from Proto-Germanic *skellǭ (bell) (compare German Schelle and Swedish skälla (bell)).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkelːo/, [ˈk̟e̞lːo̞]
  • Rhymes: -elːo
  • Syllabification(key): kel‧lo

Noun

[edit]

kello

  1. bell (object made of metal or other hard material, which resonates when struck)
    vahinko ei tule kello kaulassa
    Kenelle kello soi?For whom the bell tolls?
    1. bell (signal at a school)
  2. clock (instrument used to measure time)
    1. watch (portable or wearable timepiece)
      Synonyms: rannekello, taskukello
    2. timer (device that gives an alarm after a specified time)
      Synonym: ajastin
      munakelloegg timer
    3. o'clock (when indicating time)
      Kello on kahdeksan.It's eight o'clock. (literally, “The clock is eight.”)
      kello kahdeltaat two o'clock (literally, “at clock two”)
    4. time (when asking the time or telling exact time)
      Paljonko kello on?What's the time? (literally, “How much is the clock?”)
      Kello on 20:32.The time is 8:32 pm.
    5. clock (metaphor for regularity)
      Hän tuli joka päivä kellon tarkkuudella.He arrived every day with clocklike regularity.
    6. (nautical, aviation) o'clock (used to indicate direction in relation to the vessel's position so that 12 is straight ahead and 6 is straight behind)
      Tunnistamaton lentokone kello kahdessa!An unidentified aeroplane at two o'clock!
  3. funnel, horn (any bell-shaped object)
    Synonyms: see suppilo
    1. (music) bell (part of a brass instrument)
    2. bellflower (plant of the genus Campanula)
      harakankellospreading bellflower, C. patula
      hirvenkellobristly bellflower, C. cervicaria
      kiirunankelloarctic bellflower, C. uniflora
      kissankellobluebell, harebell, C. rotundifolia
      kurjenkellopeach-leaved bellflower, C. persicifolia
      peurankelloclustered bellflower, C. glomerata
      ukonkellowide-leaved bellflower, C. latifolia
      varsankellonettle-leaved bellflower, C. trachelium
      vuohenkellocreeping bellflower, C. rapunculoides

Usage notes

[edit]
  • (o'clock): When used before a numeral, kello is not inflected.

Declension

[edit]
Inflection of kello (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kello kellot
genitive kellon kellojen
partitive kelloa kelloja
illative kelloon kelloihin
singular plural
nominative kello kellot
accusative nom. kello kellot
gen. kellon
genitive kellon kellojen
partitive kelloa kelloja
inessive kellossa kelloissa
elative kellosta kelloista
illative kelloon kelloihin
adessive kellolla kelloilla
ablative kellolta kelloilta
allative kellolle kelloille
essive kellona kelloina
translative kelloksi kelloiksi
abessive kellotta kelloitta
instructive kelloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kello (Kotus type 1/valo, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kelloni kelloni
accusative nom. kelloni kelloni
gen. kelloni
genitive kelloni kellojeni
partitive kelloani kellojani
inessive kellossani kelloissani
elative kellostani kelloistani
illative kellooni kelloihini
adessive kellollani kelloillani
ablative kelloltani kelloiltani
allative kellolleni kelloilleni
essive kellonani kelloinani
translative kellokseni kelloikseni
abessive kellottani kelloittani
instructive
comitative kelloineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kellosi kellosi
accusative nom. kellosi kellosi
gen. kellosi
genitive kellosi kellojesi
partitive kelloasi kellojasi
inessive kellossasi kelloissasi
elative kellostasi kelloistasi
illative kelloosi kelloihisi
adessive kellollasi kelloillasi
ablative kelloltasi kelloiltasi
allative kellollesi kelloillesi
essive kellonasi kelloinasi
translative kelloksesi kelloiksesi
abessive kellottasi kelloittasi
instructive
comitative kelloinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kellomme kellomme
accusative nom. kellomme kellomme
gen. kellomme
genitive kellomme kellojemme
partitive kelloamme kellojamme
inessive kellossamme kelloissamme
elative kellostamme kelloistamme
illative kelloomme kelloihimme
adessive kellollamme kelloillamme
ablative kelloltamme kelloiltamme
allative kellollemme kelloillemme
essive kellonamme kelloinamme
translative kelloksemme kelloiksemme
abessive kellottamme kelloittamme
instructive
comitative kelloinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kellonne kellonne
accusative nom. kellonne kellonne
gen. kellonne
genitive kellonne kellojenne
partitive kelloanne kellojanne
inessive kellossanne kelloissanne
elative kellostanne kelloistanne
illative kelloonne kelloihinne
adessive kellollanne kelloillanne
ablative kelloltanne kelloiltanne
allative kellollenne kelloillenne
essive kellonanne kelloinanne
translative kelloksenne kelloiksenne
abessive kellottanne kelloittanne
instructive
comitative kelloinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kellonsa kellonsa
accusative nom. kellonsa kellonsa
gen. kellonsa
genitive kellonsa kellojensa
partitive kelloaan
kelloansa
kellojaan
kellojansa
inessive kellossaan
kellossansa
kelloissaan
kelloissansa
elative kellostaan
kellostansa
kelloistaan
kelloistansa
illative kelloonsa kelloihinsa
adessive kellollaan
kellollansa
kelloillaan
kelloillansa
ablative kelloltaan
kelloltansa
kelloiltaan
kelloiltansa
allative kellolleen
kellollensa
kelloilleen
kelloillensa
essive kellonaan
kellonansa
kelloinaan
kelloinansa
translative kellokseen
kelloksensa
kelloikseen
kelloiksensa
abessive kellottaan
kellottansa
kelloittaan
kelloittansa
instructive
comitative kelloineen
kelloinensa

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Ingrian

[edit]
Kello.

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *këllo. Cognates include Finnish kello and Karelian kello.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kello

  1. bell
    • 1936, V. I. Junus, N. A. Iljin, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51:
      Soitti kello. Lapset läksivät stolovoihe.
      The bell rang. The children left for the canteen.
    löövvä kelloato sound the bell

Declension

[edit]
Declension of kello (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative kello kellot
genitive kellon kelloin, kelloloin
partitive kelloa kelloja, kelloloja
illative kelloo kelloi, kelloloihe
inessive kelloos kellois, kellolois
elative kellost kelloist, kelloloist
allative kellolle kelloille, kelloloille
adessive kellool kelloil, kelloloil
ablative kellolt kelloilt, kelloloilt
translative kelloks kelloiks, kelloloiks
essive kellonna, kelloon kelloinna, kelloloinna, kelloin, kelloloin
exessive1) kellont kelloint, kelloloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Fedor Tumansky (1790) “келло”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи [An experiment of an account of the acts, location, condition and division of the Saint Petersburg gubernia], Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ [A short dictionary of the Ingrian, Finnish, Estonian, Chud and Yamtian dialects with a Russian translation], page 675
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 152

Karelian

[edit]

Etymology

[edit]

From a Germanic language (compare Swedish skälla (bell)).

Noun

[edit]

kello (genitive kellon, partitive kelluo)

  1. clock