Platon
”Kiviäkin kiinnostaa”
~Platonin kehittämä Kivivertaus on yhä tunnetuimpia ja arvostetuimpia filosofioita
Platon oli yksi antiikin Kreikan lupaavimmista filosofinaluista. Platonilla oli tapana lueskella filosofiaa aamunkoittoon, kunnes paikalle tuli, kas, sulkapallokuningas, joka sanoi hänelle: "Huhuu, se on liha joka puhuu, ja se meidät yhdistää." Platon aloittikin vapaapainin harjoittelun ja menestyi kohtalaisesti, kunnes törmäsi katsomossa istuneeseen Sokratekseen, jolla oli helvetinmoinen parta. Tästä innostuneena Platon halusi kasvattaa samanlaisen ja päätti palata filosofian kimppuun. Hän puhui parin vuoden kuluessa kaiken, mitä länsimaisesta filosofiasta nyt ylipäätään voi sanoa. Myöhemmät yrittäjät ovat olleet tästä harmissaan, mutta heitä lohdutti, että Platon ei onneksi kirjoittanut kaikkea sanomaansa muistiin.
Filosofia[muokkaa]
Filosofina Platon ehti kirjoittaakin silti monista aiheista. Tyyliltään hän oli näytelmäkirjailija, joten hänen kirjoituksensa ovat pääasiassa vuoropuheluita. Ajatuksen tähän hän oli saanut vapaapainijan urallaan, jolloin oli huomannut, että useimmat vastustajat voi yksinkertaisesti kysellä uuvuksiin. Hän harjoitti tätä kirjoituksissaan ja tappoi useita aikalaisiaan ja historiantutkijoita loputtomalla höpinällä.
Platonin tavaramerkki, kuluneet sandaalit ja vanha lakana, riittivät ajamaan vastaväittäjät ja puhekumppanit karkuun jo ennen kuin Platon ehti edes avata suutaan. Tästä harmistuneena hän joutui puhumaan lähinnä vuohille ja itselleen. Kun hän huomasi näiden molempien (erityisesti jälkimmäisen) suunnattoman ylivertaisuuden muihin olentoihin nähden, Platon kehitti teorian ideaalista ideasta ja typerästä rahvaasta. Idea oli täydellinen ja typerä rahvas vain idean haalea kopio. Koska vuohille puhuminen ja itsekehu eivät vielä antiikin Kreikassa olleet järin hyväksyttävää toimintaa, Platon vaihtoi itsensä tilalle opettajansa Sokrateen. Sokrateksen kuolema sattuikin juuri sopivaan aikaan, sillä näin Platon pystyi aloittamaan koko länsimaisen filosofian tärkeimmän projektin: Sokrateksen oikeudenkäynnin puolustuspuheiden kirjoittamisen. Tähän päivään mennessä Sokrateksen sanomisten eri variantteja on tehty jo toista tuhatta.
Platonin kirjoittamat vuoropuhelut olivat sen verran kalliita tuotantoja, ettei Kreikan amfiteattereilla ollut varaa ostaa niihin esitysoikeuksia. Suurin osa dialogeista oli sisällöltään melko perinteistä perhedraamaa, mutta Platonin hillitön parta ja vuohillepuhujan maine ovat saaneet tutkijat hakemaan niistä joitakin syvempiä merkityksiä. Nykyoppineet yhdistävätkin suuressa viisaudessaan nämä satuilut "filosofiseen analyysiin".
Tulkintoja[muokkaa]
Esimerkiksi Platonin kuuluisin tragedia, Daylight – paniikki tunnelissa on tarina luolaan sidotuista vangeista, jotka katselevat varjoja seiniltä. Sitten viisain kaikista hahmoista (eli todennäköisesti Platon itse tai Sokrates) käy ulkopuolella ja huomaa, että kyseessä on elokuvateatteri eivätkä tapahtumat ole totta. Muut elokuvankatsojat eivät tietenkään usko sitä, koska ovat koko elämänsä ajan tutustuneet Ridge Forresterin vaiheisiin (jotka ovat muuten hyvä esimerkki Platonin loputtomasta ja äärettömän rasittavasta vuoropuhelusta).
"Filosofiseen analyysiin" sidottuna tarina lakkaa olemasta hauska ja viihdyttävä. Se muuttuu jotenkin sellaiseksi, että se elokuvateatterin ovellakin käynyt henkilö on katsomassa toista elokuvaa – vähän kuin Matrixissa. Tästä tietysti päädytään siihen, että jokaisen ihmisen tulisi asua luolassa ja kaikki on tosi EVVK, koska kaikki on harhaa.
Toinen myöhemmissä tulkinnoissa siistitty teos on Valtio, jossa Platon suorasanaisesti kuvaa, kuinka diktatuuri on paras ja kehittynein idea, mitä ihmiskunta ikinä tulee keksimään. Diktatuurin ideana on tarjota hallitsijalle (järkisielulle) iankaikkinen elämä. Kirja aloitti ihannevaltiosarjan, jonka myöhempiä osia ovat raapustelleet esimerkiksi John Locke ja Karl Marx. Erityisesti Marxin yhteisomistusajatus on Platonille paljon velkaa, vaikkakin Platonin Valtiossa yhteisomistettiin ainoastaan naisia ja lapsia. Hirveistä ajatuksista ja rasismista huolimatta nykytutkimuksessa Platonin Valtiota pidetään huomattavasti sivistyneempänä ja tärkeämpänä kuin Das Kapitalia tai Mein Kampfia – lähinnä kai siksi, että Platon ei (ihan) ehtinyt käytännön sovelluksiin.
Platonin Pidot kertoo sen ajan eeppisimmistä bileistä. Siis Platonin mielestä. Nämä juhlat koostuvat enimmäkseen puheista, jotka olisivat tylsiä jopa filosofian opiskelijoiden vuosijuhlasitseillä. Aiheena heillä on sellainen kuin rakkaus, eli miten anaaliseksi toisten miesten kanssa on ylevää ja henkevää. Kun Sokrates on taas kerran vienyt keskustelun alkuperäisestä aiheesta Platonin ideaoppiin, bileitä kuokkiva Alkibiades saapuu paikalle kännissä ja yrittää vietellä Sokratesta. Juuri kun paikalle saapuu lisää humalaisia kuokkavieraita, bileet pääsevät lopulta kunnolla käyntiin ja oikea örvellys voi alkaa, Platon lopettaa moralistina kerronnan tapahtumista kuin seinään. Ehkä Platonia harmitti, että häntä ei ikinä kutsuttu tällaisiin bileisiin.
Muu vaikutus[muokkaa]
Platon ja hänen opettajansa Sokrates kilpailivat partansa pituudesta. Platon kritisoi voimakkaasti Sokrateen parran olemusta. Toisaalta suurin osa Platonin parran olemuksesta ovat suoraan plagioituja Sokrateen parran olemuksesta. Toisaalta Sokrates(kaan) ei itse kirjoittanut ylös juuri mitään, joten on luultavaa, että suurin osa Sokrateen parran olemuksesta on Platonin käsitys Sokrateen parran olemuksesta, joka taas on heijastettu Platonin oman parran olemuksen kautta. On myös esitetty, että osa Platonin parrasta olisi itse asiassa Sokrateen, mutta tätä ei voida varmistaa. Lisäksi voidaan olettaa, että ainakin osa Sokrateen parrasta on Platonin itsensä siihen lisäämää, opettajansa kunniaksi.
Platon keksi myös platonisen suhteen, joka on sellainen tapa harrastaa seksiä sihteerin kanssa, että vaimo ei suutu. Tämä oli todella suuri keksintö, ja sitä sovelletaan Suomessakin joka päivä. Osa filosofian historian tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että platonisella suhteella viitataan nimenomaan kahden parrakkaan filosofin väliseen suhteeseen, kuten Platonin ja Sokrateen väliseen suhteeseen.
Teokset[muokkaa]
Julkaistut
- Faidros
- Pidot
- Krapula-aamu
- Valtio
- Sokrateen puolustuspuheita I–XXXIV
Julkaisemattomat
- Koko maailman suullinen historia
- Koko maailman suullinen filosofia, sen historia ja tulevaisuus
- Suullinen suhteellisuusteoria ja kaiken teorian esiaste
- Puhuttu elämän tarkoitus ja kuoleman jälkeinen elämä
- Kvanttimekaniikan suulliset perusteet alkemisteille
- Platonin kadonneet dialogit: Euthanathos, Pedophilus, Alkoholikus, Puopoloion
Katso myös[muokkaa]
|
Filosofisia haihattelijoita |
|---|---|
|
Herakleitos - Parmenides - Sokrates - Platon - Aristoteles - Kungfutse - Goazi - Augustinus - Tuomas Akvinolainen - René Descartes - Arnold Geulincx - Gottfried Leibniz - John Locke - George Berkeley - David Hume - Voltaire - Jean-Jacques Rousseau - Immanuel Kant - G. W. F. Hegel - Arthur Schopenhauer - Karl Marx - Søren Kierkegaard - John Stuart Mill - Friedrich Nietzsche - Ludwig Wittgenstein - Martin Heidegger - Theodor Adorno - Louis Althusser - Jacques Derrida - Michel Foucault - Paul Feyerabend |