Ben Berl Zyskowicz (s. 24. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut kokoomuksen kansanedustajana vuodesta 1979. Helsingin kaupunginvaltuutettuna Zyskowicz toimi vuosina 1977–1980 ja 1993–2008. Vuosina 1993–2006 Zyskowicz oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.[2]
Zyskowicz on toiminut kansanedustajana pidempään kuin kukaan muu nykyisistä kansanedustajista[3].
Zyskowicz syntyi Helsingin Kampissa. Hänen puolanjuutalainen isänsä Abram Zyskowicz (1917–1960) oli kotoisin Puolan Kielcestä ja työskenteli ahtaajana.[4] Zyskowiczin suomenjuutalainen äiti Ester Fridman (1920–2002)[5] oli Pauligin[5] puhelinvaihteen työntekijä.[6] Abram Zyskowicz selvisi Sachsenhausenin ja Majdanekin keskitysleireiltä[7][5] ja saapui Ruotsiin pakolaisena.[6] Ruotsissa hän tapasi siellä väliaikaisesti asuneen Ester Fridmanin ja he avioituivat. Tytär Carmela syntyi vuonna 1952, ja seuraavana vuonna perhe muutti Suomeen. Ben Zyskowicz syntyi vuotta myöhemmin. Abram Zyskowicz hukkui uintiretkellä Benin ollessa kuusivuotias.[6] Syntyessään Ben ja hänen sisarensa Carmela olivat Puolan kansalaisia vuoteen 1959 asti, jolloin he saivat Suomen kansalaisuuden.[8] Kotona puhuttiin ruotsia, ja juutalaisessa koulussa Ben puhui suomea.[9]
Zyskowicz kävi Helsingin juutalaista koulua. Hänen kanssaan samalla luokalla oli myöhemmin filosofina tunnettu Dan Steinbock.[6] Zyskowicz kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1973 Töölön yhteiskoulusta ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1978.[10]
Zyskowicz oli Helsingin ääniharava eduskuntavaaleissa 2007 sekä kunnallisvaaleissa 2000 ja 2004. Hän on ollut Eduskunnan pankkivaltuuston jäsen vuosina 1999–2005 ja uudelleen vuodesta 2007, vaalikaudella 2011-2015 puheenjohtajana.[2] Zyskowicz on kertonut, ettei ole pyrkinyt ministeriksi, koska kärsii kroonisesta migreenistä.[11]
Eduskunnassa Zyskowicz tunnetaan taitavana väittelijänä ja esiintyjänä.[4] Hän on kaikkien aikojen yhdenneksitoista useimmin eduskunnassa puhunut kansanedustaja ja kaikkien aikojen toiseksi ahkerin välihuutelija[3].
Puolueensa oikeistosiipeen sijoittuva Zyskowicz on kritisoinut omankin puolueensa toimijoita, kuten Ilkka Kanervaa, näiden suomettuneesta politiikasta Kekkosen ajan loppuvaiheissa.[4]
”Benin tallilla” tarkoitetaan kokoomuksen pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten (pääasiassa naispoliitikkojen) valmentamista valtakunnallisen tason poliittisiin tehtäviin. ”Talliin” ovat kuuluneet muun muassa Kirsi Piha, Piia-Noora Kauppi, Sari Sarkomaa ja Jaana Pelkonen.[12] Muita Zyskowiczin urallaan edistämiä poliitikkoja ovat Alexander Stubb[12] sekä Jan Vapaavuori,[13] jotka molemmat ovat toimineet sittemmin ministereinä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Zyskowicz tuki julkisesti Fatbardhe Hetemaj’ta[12] ja Laura Rätyä, jotka jäivät Helsingin vaalipiirissä kahdelle ensimmäiselle varasijalle. Kunnallisvaaleissa 2012 Zyskowicz toimi Saido Mohamedin kampanjapäällikkönä.[12]
27. huhtikuuta 2011 Zyskowicz valittiin eduskunnan puhemieheksi meneillään olleiden hallitusneuvotteluiden ajaksi.[14]
Zyskowicz kertoi, ettei todennäköisesti tule pyrkimään ehdolle vuoden 2023 eduskuntavaaleissa vedoten migreeniinsä, mutta pyörsi päätöksensä marraskuussa 2022.[15][16]
Ilkka Kanervan kuoltua kesken eduskuntakauden 14. huhtikuuta 2022 Ben Zyskowiczistä tuli istuvan eduskunnan pitkäaikaisin kansanedustaja. [17] Kevääseen 2022 mennessä Zyskowicz oli istunut 44 valtiopäivät, ja tällä lukumäärällä hän on kaikkien aikojen kolmanneksi pitkäaikaisin kansanedustaja RKP:n Ernst Estlanderin ja SDP:n Viljo Rantalan kanssa.[18]
Zyskowiczin päälle hyökättiin vaalikampanjoinnin yhteydessä Helsingin Itäkeskuksessa keväällä 2023.[19]
Zyskowiczin puoliso on vuodesta 1982 lähtien ollut suomentataari Rahime Husnetdin-Zyskowicz. Heillä on kaksi tytärtä.[4] Zyskowiczit omistavat sijoitusasunnon Helsingin Haagan kaupunginosassa Lassilassa.[20] [21] Rap-artisti Uniikki on Zyskowiczin sisarenpoika.[22]
Zyskowicz on absolutisti.[23]
Ben Zyskowiczin hahmo on mukana satiirianimaatiossa Itse valtiaat, jossa Zyskowicz on Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.[24]
Vuonna 2013 Jussi Vatanen voitti Putouksen Vuoden sketsihahmokilpailun hahmollaan nimeltä Karim Z. Yskowicz. Zyskowicz itse kertoi olleensa imarreltu kuultuaan hahmosta.[25]
- Eduskunnasta menin Baakariin: nuoren kansanedustajan päiväkirja 1981–1982. Edita, 2005. (ISBN 951-37-4286-5).
- ↑ Zyskowiczista eduskunnan puhemies Yle Uutiset. 27.4.2011. Viitattu 27.4.2011.
- ↑ a b c d e f g Ben Zyskowicz Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.4.2014.
- ↑ a b Eduskunta | Kaikkien aikojen puheliaimmat kansanedustajat ovat ensimmäistä kertaa selvillä – Tässä he ovat Helsingin Sanomat. 26.6.2022. Viitattu 26.6.2022.
- ↑ a b c d Vares, Vesa: Zyskowicz, Ben (1954–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.4.2014.
- ↑ a b c Zyskowicz, Ben: ”Keskitysleiristä köyhyyteen”, Eduskunnasta menin Baakariin, s. 14. Helsinki: Edita, 2005. ISBN 951-374-286-5.
- ↑ a b c d Arvonen, Margit: ”Olimme hyvin köyhiä” Iltalehti. 18.12.2006. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 18.8.2010.
- ↑ Inhimillinen tekijä: Sydän kahdessa maailmassa Yle Elävä arkisto. 27.05.2003. Viitattu 24.4.2014.
- ↑ Toivonen Hannu: Ben Zyskowicz lähti isänsä jäljille keskitysleirille Seura Ihmiset Tarinat. Seura. Viitattu 23.4.2015.
- ↑ Ben Zyskowiczin lapsuuden muistot Iltalehti Perhe. Iltalehti. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 19.4.2017.
- ↑ Halminen, Laura: Kansanedustaja Ben Zyskowicz. Ylioppilaslehti, 2001, nro 10. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.4.2014.
- ↑ Ben Zyskowiczin migreeni haittaa työtä Ilta-Sanomat. 2.11.2000. Viitattu 24.7.2020.
- ↑ a b c d Saarikoski, Laura: Benin talli päivittyy Helsingin Sanomat. 16.9.2012. Arkistoitu 24.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
- ↑ Larros, Heini: Jan Vapaavuori – Rötösherra City-lehti. 18.8.2006. Viitattu 24.4.2014.
- ↑ Zyskowicz valittiin tilapäiseksi puhemieheksi Ilta-Sanomat. 27.4.2011. Arkistoitu 1.5.2011. Viitattu 11.7.2011.
- ↑ HS: Pitkäaikainen kansanedustaja Zyskowicz saattaa jättää eduskunnan tämän kauden jälkeen terveyssyistä – kokoomuspoliitikko kärsii migreenistä ja masennuksesta Yle Uutiset. 24.12.2020. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ Junkkari, Marko: Ben Zyskowicz asettuu sittenkin ehdolle vaaleissa HS.fi. 3.11.2022. Viitattu 3.11.2022.
- ↑ Eduskunta | Ben Zyskowicz vietti ensimmäistä työpäiväänsä ilman Ilkka Kanervaa – ”Toivoin, että hoidot voisivat onnistua” Helsingin Sanomat. 19.4.2022. Viitattu 19.4.2022.
- ↑ Mika Lehto: Ilkka Kanervan ura lyömätön? Ilta-Sanomat 23. huhtikuuta 2022, s. 12–13. Sanoma Media.
- ↑ Kajander, Riikka: Kansanedustaja Ben Zyskowicziin kohdistunut hyökkäys uutisoitiin laajasti maailmalla Yle Uutiset. 26.3.2023. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ Eduskunta CV
- ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Kansanedustaja Ben Zyskowicz viettää lähiöelämää Ilta-Sanomat. 11.11.2010. Arkistoitu 12.11.2010. Viitattu 11.11.2010.
- ↑ Kansanedustaja Ben Zyskowiczilla ja Uniikilla yllättävä sukulaisuussuhde MTV Viihde. 1.3.2011. Arkistoitu 24.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
- ↑ Helsingin Sanomien Kuukausiliite, heinäkuu 2007
- ↑ Itse valtiaat nauroi 2000-luvun poliitikoille – nämä hahmot olivat Suomen huipputehtävissä 20 vuotta sitten yle.fi. Viitattu 6.5.2022.
- ↑ Ben Zyskowicz Karim-hahmosta: Olen hyvin imarreltu - kohtaavat lauantain Putouksessa Iltalehti. 1.2.2013. Viitattu 16.12.2022.
- Vares, Vesa: Nuori Ben Zyskowicz: Suomettumisen vuodet. Otava, 2023.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
|
---|
| Eduskuntaryhmä (47) | |
---|
|
- ↑ Eeva Kuuskoski erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 1980 ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään.
- ↑ a b Irma Rihtniemi-Koski kuoli kesken vaalikauden 6. tammikuuta 1981.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (40) | |
---|
|
- ↑ a b Mauri Miettinen siirtyi Kymen läänin maaherraksi huhtikuussa 1993. Tilalle nousi Timo Ihamäki.
- ↑ Riitta Kauppinen liittyi Kokoomuksen eduskuntaryhmään Keskustan eduskuntaryhmästä kesäkuussa 1994.
- ↑ Jouni J. Särkijärvi siirtyi ympäristöministeriön asunto- ja rakentamisosaston ylijohtajaksi heinäkuussa 1993. Tilalle nousi Pekka Kivelä.
- ↑ a b Ilkka Suominen siirtyi Alkon pääjohtajaksi 1994. Tilalle nousi Kirsi Piha.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (39) | |
---|
|
- ↑ a b Pertti Salolainen valittiin 1996 Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Tilalle nousi Pirjo-Riitta Antvuori.
- ↑ a b Kari Häkämies valittiin Kuopion kaupunginjohtajaksi 1998. Tilalle nousi Heikki Järvenpää.
- ↑ a b Kirsi Piha valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi 1996. Tilalle nousi Seppo Kanerva.
- ↑ a b Iiro Viinanen valittiin Pohjolan pääjohtajaksi 1996. Tilalle nousi Jari Koskinen.
- ↑ a b Anssi Rauramo valittiin Helsingin liikuntajohtajaksi 1998. Tilalle nousi Sirkka Lekman.
- ↑ a b Tuula Linnainmaa jätti paikkansa kansanedustajana 1997. Tilalle nousi Jouni Sjöblom.
- ↑ a b Väinö Saario menehtyi vaalikaudella toukokuussa 1996. Tilalle nousi Outi Siimes.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (46) | |
---|
|
- ↑ a b Olli-Pekka Heinonen siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anne Holmlund.
- ↑ Seppo Kanerva erosi kokoomuksesta ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään joulukuussa 2002.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (40) | |
---|
|
- ↑ a b Ville Itälä valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kesäkuussa 2004, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Jouko Laxell.
- ↑ a b Marjo Matikainen-Kallström aloitti kansanedustajana heinäkuussa 2004 istuttuaan kautensa loppuun Euroopan parlamentissa. Hänen varaedustajanaan eduskunnassa toimi Tapani Mäkinen.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (50) | |
---|
|
- ↑ Merikukka Forsius erosi vihreistä ja liittyi Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmään helmikuussa 2008.
- ↑ a b Jari Koskinen valittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäseneksi syyskuussa 2009, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Kalle Jokinen.
- ↑ a b Jukka Mäkelä valittiin Espoon kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2010, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Virén.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (44) | |
---|
|
- ↑ a b Jyri Häkämies siirtyi marraskuussa 2012 Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anu Urpalainen.
- ↑ a b Jyrki Katainen valittiin kesäkuussa 2014 komissaariksi Euroopan komissioon, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Elina Lepomäki.
- ↑ a b Henna Virkkunen valittiin toukokuussa 2014 jäseneksi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mikael Palola.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (37) | |
---|
| 1 Veera Ruoho erosi perussuomalaisista ja liittyi kokoomuksen eduskuntaryhmään kesäkuussa 2017. 2 Alexander Stubb siirtyi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi 2017. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Pia Kauma. 3 Outi Mäkelä siirtyi Nurmijärven kunnanjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mia Laiho. 4 Sanna Lauslahti siirtyi Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Raija Vahasalo. 5 Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta huhtikuussa 2018. 6 Kaj Turunen siirtyi kokoomuksen eduskuntaryhmään sinisestä eduskuntaryhmästä huhtikuussa 2018. |
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (37) | |
---|
|
- 1 Anna-Kaisa Ikonen siirtyi Tampereen pormestariksi elokuussa 2021, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Jari Kinnunen.
- 2 Juhana Vartiainen siirtyi Helsingin pormestariksi elokuussa 2021, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Atte Kaleva.
- 3 Ilkka Kanerva kuoli 14. huhtikuuta 2022, hänen tilalleen eduskuntaan nousi Ville Valkonen.
- 4 Wille Rydman erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 22. kesäkuuta 2022 ahdistelukohun myötä.
|
|