Wanrong

Wanrong (kiin. 婉容, 13. marraskuuta 1906 Peking, Suuren Qingin keisarikunta – 20. kesäkuuta 1946 Yanji, Jilin, Kiinan kansantasavalta) oli Kiinan viimeinen keisarinna ja keisari Pu Yin puoliso. Hänen isänsä oli Qing-dynastian sisäministeri. Wanrong sai nuorena lähes vastaavanlaisen koulutuksen kuin pojatkin, mikä oli siihen aikaan Kiinassa harvinaista. Hän sai opetusta yhdysvaltalaiselta naisopettajalta Kielletyssä kaupungissa ja Tianjinissa.

Wanrong kesällä 1925.

Tarkasti ottaen Wanrong ei ollut keisarinna, koska Qing-dynastia oli syösty vallasta jo vuonna 1912. Pu Yi kuitenkin säilytti keisarin arvonimensä tämän jälkeenkin, ja Wanrong on mukana Qing-dynastian virallisessa hallitsijaluettelossa vuodelta 1928.

Keisari valitsi Wanrongin puolisokseen valokuvien perusteella, samoin kuin toisenkin vaimonsa. Häät pidettiin marraskuussa 1922 Wanrongin täytettyä 16 vuotta. Myös keisari itse oli silloin 16-vuotias. Avioliitosta ei tullut onnellista, eikä keisaripari saanut lapsia. Wanrong alkoi polttaa oopiumia ja addiktoitui.^lähde?

Vuonna 1934 japanilaiset nimittivät Pu Yin Mantšukuon keisariksi, ja Wanrongista tuli Mantšukuon keisarinna. Hän synnytti tyttären palvelijalleen, mutta lapsi surmattiin.

Elokuussa 1945 Neuvostoliitto miehitti Mantšurian. Wanrong yritti paeta japanilaisen kälynsä Hiro Sagan kanssa Koreaan, mutta kiinalaiset kommunistit pidättivät heidät. Vankeudessa Hiro Saga hoiti oopiumin vieroitusoireista kärsivää Wanrongia, joka uskoi edelleen elävänsä hovin ja palvelijoiden keskellä.

Kesäkuussa 1946 Wanrong kuoli vankilassa aliravitsemukseen ja oopiumin vieroitusoireisiin. Hänen hautapaikkaansa ei tiedetä. Wanrongin nuorempi veli järjesti sisarelleen hautajaisseremonian Läntisillä Qing-haudoilla vuonna 2006.

Joan Chen näyttelee Wanrongia Bernardo Bertoluccin elokuvassa Viimeinen keisari (1987), jossa roolihahmon nimenä on Wan Jung. Keisarinna käytti joskus myös länsimaista nimeä Elizabeth.^lähde?

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wanrong Wikimedia Commonsissa