Pu Yi
Pu Yi (perint.: 溥儀; yksink.: 溥仪; pinyin: Pǔyí), koko nimeltään Aisin Gioro Puyi (perint.: 愛新覺羅溥儀; yksink.: 爱新觉罗溥仪; pinyin: Àixīnjuéluó Pǔyí; 7. helmikuuta 1906 Peking – 17. lokakuuta 1967 Peking), oli kymmenes ja viimeinen mantšujen Qing-dynastian keisari ja samalla Kiinan viimeinen keisari. Hänet kruunattiin keisariksi nimellä Xuantong (perint.: 宣統皇帝; yksink.: 宣统皇帝; pinyin: Xuāntǒng huángdì) kaksivuotiaana vuonna 1908. Hän toimi muodollisena hallitsijana vuoteen 1912 asti ja säilytti vuoteen 1924 Kiinan keisarin arvon. Myöhemmin vuosina 1932–1945 hän hallitsi Japanin perustamaa nukkevaltiota Mantšukuon keisarikuntaa. Tällöin hän käytti hallitsijanimeä Kangde (kiin.: 康德皇帝; pinyin: Kāngdé huángdì, myös Kang-te).[1]
| Pu Yi 溥儀 溥仪 Pǔyí | |
|---|---|
 | |
| Kiinan keisari | |
| Valtakausi | 2. joulukuuta 1908 – 12. helmikuuta 1912 |
| Edeltäjä | Guangxu |
| Valtakausi | 1. heinäkuuta 1917 – 12. heinäkuuta 1917 |
| Mantšukuon keisari | |
| Valtakausi | 1. maaliskuuta 1934 – 15. elokuuta 1945 |
| Edeltäjä | hän itse (Mantšukuon presidenttinä) |
| Seuraaja | monarkia lakkautettu |
| Mantšukuon presidentti | |
| Valtakausi | 18. helmikuuta 1932 – 28. helmikuuta 1934 |
| Syntynyt |
7. helmikuuta 1906 Peking, Suuren Qingin keisarikunta |
| Kuollut |
17. lokakuuta 1967 (61 vuotta) Peking, Kiinan kansantasavalta |
| Puoliso |
Wanrong Wenxiu Tan Yuling Li Yuqin Li Shuxian |
| Suku | Aisin-Gioro |
| Isä | Zaifeng |
| Äiti | Youlan |
Xinhai-vallankumouksen jälkeen Pu Yi sai ystävällismielisen kohtelun kommunistien johtajalta Mao Zedongilta. Hän osallistui Kiinan kansan neuvoa-antavan poliittisen konferenssin toimintaan vuodesta 1964 kuolemaansa asti kiinalaisella nimellään Aixinjueluo Puyi.lähde?
Kiinan keisarina
muokkaaPu Yin isoisoisä oli vuosina 1820–1850 hallinnut keisari Daoguang. Pu Yin isoisä oli prinssi Chun (1840–1891), joka oli Daoguangin poika ja tämän seuraajan keisari Xianfengin velipuoli. Xianfengia seurasi keisarina hänen ainoa poikansa Tongzhi. Pojattomana kuolleen Tongzhin seuraajaksi tuli vuonna 1875 prinssi Chunin poika Guangxu, mutta todellista valtaa käytti vuodesta 1898 leskikeisarinna Cixi. Pu Yin isä, nuorempi prinssi Chun, oli keisari Guangxun veli.[2]
Pu Yin sukuhaaralla oli läheiset suhteet leskikeisarinna Cixiin. Kun lapseton Guangxu myrkytettiin arsenikilla vuonna 1908, Cixi valitsi kuolinvuoteellaan keisariksi tämän veljenpojan Pu Yin, joka siten nousi valtaistuimelle kahden vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä. Pu Yin isä Chun toimi sijaishallitsijana 6. joulukuuta 1911 asti, jolloin leskikeisarinna Longyu otti vallan Xinhai-vallankumouksen aikana.lähde?
Leskikeisarinna Longyu allekirjoitti vallastaluopumisen ja Hyväntahtoisen asiakirjan 12. helmikuuta 1912 keisarillisen hovin ja Etelä-Kiinan tasavallan välillä. Kiinan tasavallan syntyessä Pu Yi sai pitää keisarillisen arvonimensä, ja tasavalta kohteli häntä ulkomaisen monarkin tavoin. Pu Yi ja keisarillinen hovi saivat jäädä Kielletyn kaupungin pohjoisosan tiloihin ja Kesäpalatsiin. Uusi tasavalta myönsi hoville neljän miljoonan hopeadollarin vuosittaisen tuen, jota ei kuitenkaan koskaan maksettu täysin, ja se lopetettiin muutaman vuoden kuluttua. Vuosina 1919–1924 Pu Yilla oli skotlantilainen opettaja Reginald Johnston.[3]
Vuonna 1917 kenraali Zhang Xun palautti Pu Yin valtaan kahdentoista päivän ajaksi 1. heinäkuuta – 12. heinäkuuta 1917. Kahdentoista päivän aikana tasavaltalaisten lentokone pudotti yhden pientä tuhoa aiheuttaneen pommin Kiellettyyn kaupunkiin. Qing-restauraatio herätti laajaa vastustusta eri puolilla Kiinaa, ja toinen sotaherra Duan Qirui puuttui tilanteeseen.lähde?
Vuonna 1922 16-vuotias Pu Yi naitettiin kahdelle naiselle. Hänen ensimmäinen valintansa oli Wen Xiu (1907–1950/51), jota hovi ei pitänyt tarpeeksi kauniina keisarinnaksi. Hänestä tuli jalkavaimo, ja hän erosi miehestään 1931. Toisesta vaimosta, Wanrongista tuli keisarinna Gobulo. Hän kuoli kiinalaisessa vankilassa 1946.lähde?
Mantšukuon nukkevaltion keisarina
muokkaaLokakuun 1924 lopussa sotaherra Feng Yuxiang saapui joukkoineen Pekingiin ja järjesti vallankaappauksen, jossa presidentti Cao Kun syrjäytettiin. Uusi Feng Yuxiangin hallitus uudisti 4. marraskuuta 1924 hyväntahtoisen asiakirjan ja riisti Pu Yilta hänen keisarin arvonimensä ja hänestä tuli tavallinen Kiinan tasavallan kansalainen. Seuraavana päivänä armeija piiritti Kielletyn kaupungin yksityistilat ja pakotti Pu Yin allekirjoittamaan sopimuksen. Samana päivänä hänet karkotettiin Kielletystä kaupungista, josta Pu Yi siirtyi isänsä huvilalle lähelle Kiellettyä kaupunkia. Vuoden 1925 alussa hän pakeni Fengin sotilaiden huomaamatta ja haki turvaa Japanin lähetystöstä. Japanilaisagentit kuljettivat hänet hallitsemalleen alueelle Tianjiniin.lähde?
Pu Yi asetettiin 1. maaliskuuta 1932 japanilaisten hallussa olleen Mantšukuon nukkevaltion johtoon arvonimellä Datong. Vuonna 1934 hänet kruunattiin virallisesti keisariksi nimellä Kangde. Pu Yi vastusti japanilaisia yksityisesti, mutta julkisesti alistui japanilaiskomentoon. Hän oli katkera, koska hänet esiteltiin Mantšukuon valtionpäämiehenä ja keisarina, eikä hän saanut takaisin Kiinan keisarin asemaansa. Japanilaiset pitivät Pu Yitä tarkasti silmällä japanilaistaessaan Mantšukuoa jo hallitsemansa Korean mallin mukaan.lähde?
Näinä vuosina Pu Yi alkoi kiinnostua buddhalaisuudesta. Japanilaiset kuitenkin määräsivät Mantšukuon valtionuskonnoksi šintolaisuuden. Pu Yin tukijat puhdistettiin hallinnosta japanilaismyönteisten ministerien tieltä. Hänen osaksi jäi vahvistaa japanilaisten laatimat lait. Pu Yi avioitui kolmannen vaimonsa Tan Yulingin kanssa vuoden 1939 paikkeilla. Tämä kuoli salaperäisesti kuusi vuotta myöhemmin. Vuonna 1943 Pu Yi nai neljännen vaimonsa, 15-vuotiaan opiskelijan Li Yuqinin. He erosivat 1958.lähde?
Sodan jälkeen
muokkaaToisen maailmansodan lopussa vuonna 1945 Pu Yi joutui puna-armeijan vangiksi. Kun Mao Zedongin johtamat kommunistit ottivat vallan Kiinassa vuonna 1949, Pu Yi kirjoitti kirjeitä Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinille, joissa hän vakuutti sisäistäneensä kommunismin ja pyysi asuinpaikkaa Neuvostoliitosta. Stalin kuitenkin luovutti Pu Yin kiinalaisille kommunisteille vuonna 1950.[4] Sitä ennen Pu Yi oli ollut todistajana Tokion kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa. Hän vietti kymmenen vuotta uudelleenkoulutusleirillä Fushunissa, ja sen jälkeen hänen ilmoitettiin uudistuneen ja ryhtyneen kommunismin kannattajaksi. Vuonna 1959 Pu Yi armahdettiin.[3]Vapautuksensa jälkeen hän työskenteli Pekingin kasvitieteellisessä puutarhassa ja vuodesta 1964 Kiinan kansan neuvoa-antavan poliittisen konferenssin jäsenenä. Pu Yin viides vaimo oli Li Shuxian, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1962. Li kuoli vuonna 1997.lähde?
Pu Yi kirjoitti 1960-luvulla muistelmansa Olin Kiinan keisari – taivaanpojan tie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin puutarhatyöläiseksi (ilmestynyt suomeksi 1974).[5] Hän kuoli syöpään vuonna 1967[6] kulttuurivallankumouksen aikana.lähde?
Populaarikulttuurissa
muokkaa- Viimeinen keisari, elokuva vuodelta 1987
Kunnianosoituksia
muokkaaKiinalaiset
muokkaaKaksoislohikäärmeen ritarikunta (suurmestari, 1908)
Valtaistuimen ritarikunta (perustaja, 1911)
Lähde:[7]
Matšukuolaiset
muokkaaOrkidean kukinnan ritarikunta (1934, suurmestari)
Loisteliaan lohikäärmeen ritarikunta (1934, suurmestari)
Otollisten pilvien ritarikunta (1934, suurmestari)
Valtion tukipylväiden ritarikunta (1934, suurmestari)
Lähde:[8]
Ulkomaalaiset
muokkaaPyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia)
Krysanteemiritarikunta (Japani, 1934)
Keisaripuun kukkien ritarikunta (Japani, 1924)
Pyhien Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunta (Italia)
Kaarle I:n ritarikunta (Romania)
Lähde:[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Puyi Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Puyi: The Last Emperor of China 2.10.2019. Biographics. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Mak, Laramie: Remembering China’s last emperor, Puyi, 50 years after his death South China Morning Post. 17.10.2017. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Pu Yi, last Emperor of China, is pardoned 2009. History Today. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Pu Ji: Olin Kiinan keisari – taivaanpojan tie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin puutarhatyöläiseksi. Gummerus, 1974. ISBN 9789512009329
- ↑ Cavendish, Richard: Pu Yi, last Emperor of China, is pardoned History Today. 12.12.2009. Viitattu 13.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b manchu17 royalark.net. 2023. Viitattu 26.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Grand, Illustrious and Auspicious – Orders of Manchukuo Tallinn Museum of Orders of Knighthood. 5.5.2020. Viitattu 26.8.2023. (englanti)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pu Yi Wikimedia Commonsissa