keinokieli

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

keino- (artificial, man-made) +‎ kieli (language)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkei̯noˌkie̯li/, [ˈk̟e̞i̯no̞ˌk̟ie̞̯li]
  • Rhymes: -ieli
  • Syllabification(key): kei‧no‧kie‧li

Noun

[edit]

keinokieli

  1. constructed language, artificial language

Declension

[edit]
Inflection of keinokieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative keinokieli keinokielet
genitive keinokielen keinokielten
keinokielien
partitive keinokieltä keinokieliä
illative keinokieleen keinokieliin
singular plural
nominative keinokieli keinokielet
accusative nom. keinokieli keinokielet
gen. keinokielen
genitive keinokielen keinokielten
keinokielien
partitive keinokieltä keinokieliä
inessive keinokielessä keinokielissä
elative keinokielestä keinokielistä
illative keinokieleen keinokieliin
adessive keinokielellä keinokielillä
ablative keinokieleltä keinokieliltä
allative keinokielelle keinokielille
essive keinokielenä keinokielinä
translative keinokieleksi keinokieliksi
abessive keinokielettä keinokielittä
instructive keinokielin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keinokieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)

Synonyms

[edit]

Hyponyms

[edit]