keikutella

Finnish

Etymology

From keikuttaa +‎ -ella.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯kutelːɑˣ/, [ˈk̟e̞i̯kuˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): kei‧ku‧tel‧la

Verb

keikutella

1. (transitive, usually atelic) to rock (to keep rocking)

Conjugation

Inflection of keikutella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikuttelen	en keikuttele	1st sing.	olen keikutellut	en ole keikutellut
2nd sing.		keikuttelet	et keikuttele	2nd sing.	olet keikutellut	et ole keikutellut
3rd sing.		keikuttelee	ei keikuttele	3rd sing.	on keikutellut	ei ole keikutellut
1st plur.		keikuttelemme	emme keikuttele	1st plur.	olemme keikutelleet	emme ole keikutelleet
2nd plur.		keikuttelette	ette keikuttele	2nd plur.	olette keikutelleet	ette ole keikutelleet
3rd plur.		keikuttelevat	eivät keikuttele	3rd plur.	ovat keikutelleet	eivät ole keikutelleet
passive		keikutellaan	ei keikutella	passive	on keikuteltu	ei ole keikuteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikuttelin	en keikutellut	1st sing.	olin keikutellut	en ollut keikutellut
2nd sing.		keikuttelit	et keikutellut	2nd sing.	olit keikutellut	et ollut keikutellut
3rd sing.		keikutteli	ei keikutellut	3rd sing.	oli keikutellut	ei ollut keikutellut
1st plur.		keikuttelimme	emme keikutelleet	1st plur.	olimme keikutelleet	emme olleet keikutelleet
2nd plur.		keikuttelitte	ette keikutelleet	2nd plur.	olitte keikutelleet	ette olleet keikutelleet
3rd plur.		keikuttelivat	eivät keikutelleet	3rd plur.	olivat keikutelleet	eivät olleet keikutelleet
passive		keikuteltiin	ei keikuteltu	passive	oli keikuteltu	ei ollut keikuteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikuttelisin	en keikuttelisi	1st sing.	olisin keikutellut	en olisi keikutellut
2nd sing.		keikuttelisit	et keikuttelisi	2nd sing.	olisit keikutellut	et olisi keikutellut
3rd sing.		keikuttelisi	ei keikuttelisi	3rd sing.	olisi keikutellut	ei olisi keikutellut
1st plur.		keikuttelisimme	emme keikuttelisi	1st plur.	olisimme keikutelleet	emme olisi keikutelleet
2nd plur.		keikuttelisitte	ette keikuttelisi	2nd plur.	olisitte keikutelleet	ette olisi keikutelleet
3rd plur.		keikuttelisivat	eivät keikuttelisi	3rd plur.	olisivat keikutelleet	eivät olisi keikutelleet
passive		keikuteltaisiin	ei keikuteltaisi	passive	olisi keikuteltu	ei olisi keikuteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keikuttele	älä keikuttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keikutelkoon	älköön keikutelko	3rd sing.	olkoon keikutellut	älköön olko keikutellut
1st plur.		keikutelkaamme	älkäämme keikutelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		keikutelkaa	älkää keikutelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keikutelkoot	älkööt keikutelko	3rd plur.	olkoot keikutelleet	älkööt olko keikutelleet
passive		keikuteltakoon	älköön keikuteltako	passive	olkoon keikuteltu	älköön olko keikuteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikutellen	en keikutelle	1st sing.	lienen keikutellut	en liene keikutellut
2nd sing.		keikutellet	et keikutelle	2nd sing.	lienet keikutellut	et liene keikutellut
3rd sing.		keikutellee	ei keikutelle	3rd sing.	lienee keikutellut	ei liene keikutellut
1st plur.		keikutellemme	emme keikutelle	1st plur.	lienemme keikutelleet	emme liene keikutelleet
2nd plur.		keikutellette	ette keikutelle	2nd plur.	lienette keikutelleet	ette liene keikutelleet
3rd plur.		keikutellevat	eivät keikutelle	3rd plur.	lienevät keikutelleet	eivät liene keikutelleet
passive		keikuteltaneen	ei keikuteltane	passive	lienee keikuteltu	ei liene keikuteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keikutella		present	keikutteleva	keikuteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikutellakseni keikutellaksemme 2nd keikutellaksesi keikutellaksenne 3rd keikutellakseen keikutellaksensa		past	keikutellut	keikuteltu
2nd	inessive2	keikutellessa	keikuteltaessa	agent4	keikuttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikutellessani keikutellessamme 2nd keikutellessasi keikutellessanne 3rd keikutellessaan keikutellessansa		negative	keikuttelematon
	instructive	keikutellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	keikuttelemassa	—
	elative	keikuttelemasta	—
	illative	keikuttelemaan	—
	adessive	keikuttelemalla	—
	abessive	keikuttelematta	—
	instructive	keikutteleman	keikuteltaman
4th3	verbal noun	keikutteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikuttelemaisillani keikuttelemaisillamme 2nd keikuttelemaisillasi keikuttelemaisillanne 3rd keikuttelemaisillaan keikuttelemaisillansa

Derived terms

• keikuttelu

 

Further reading

• “keikutella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02