aavisteleminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

aavistella +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑːʋisteleminen/, [ˈɑ̝ːʋis̠ˌte̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): aa‧vis‧te‧le‧mi‧nen

Noun

[edit]

aavisteleminen

  1. verbal noun of aavistella
    1. having a hunch of something

Declension

[edit]
Inflection of aavisteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aavisteleminen aavistelemiset
genitive aavistelemisen aavistelemisten
aavistelemisien
partitive aavistelemista aavistelemisia
illative aavistelemiseen aavistelemisiin
singular plural
nominative aavisteleminen aavistelemiset
accusative nom. aavisteleminen aavistelemiset
gen. aavistelemisen
genitive aavistelemisen aavistelemisten
aavistelemisien
partitive aavistelemista aavistelemisia
inessive aavistelemisessa aavistelemisissa
elative aavistelemisesta aavistelemisista
illative aavistelemiseen aavistelemisiin
adessive aavistelemisella aavistelemisilla
ablative aavistelemiselta aavistelemisilta
allative aavistelemiselle aavistelemisille
essive aavistelemisena aavistelemisina
translative aavistelemiseksi aavistelemisiksi
abessive aavistelemisetta aavistelemisitta
instructive aavistelemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aavisteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Anagrams

[edit]