roikkua

Finnish

Etymology

Variant of loikkua (“to hang”) (~ Estonian loikuma), possibly contaminated by rojahtaa and/or riippua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈroi̯kːuɑˣ/, [ˈro̞i̯kːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oikːuɑ
• Syllabification^(key): roik‧ku‧a

Verb

roikkua

1. (intransitive) to hang, dangle
2. to hang around

Conjugation

Inflection of roikkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikun	en roiku	1st sing.	olen roikkunut	en ole roikkunut
2nd sing.		roikut	et roiku	2nd sing.	olet roikkunut	et ole roikkunut
3rd sing.		roikkuu	ei roiku	3rd sing.	on roikkunut	ei ole roikkunut
1st plur.		roikumme	emme roiku	1st plur.	olemme roikkuneet	emme ole roikkuneet
2nd plur.		roikutte	ette roiku	2nd plur.	olette roikkuneet	ette ole roikkuneet
3rd plur.		roikkuvat	eivät roiku	3rd plur.	ovat roikkuneet	eivät ole roikkuneet
passive		roikutaan	ei roikuta	passive	on roikuttu	ei ole roikuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikuin	en roikkunut	1st sing.	olin roikkunut	en ollut roikkunut
2nd sing.		roikuit	et roikkunut	2nd sing.	olit roikkunut	et ollut roikkunut
3rd sing.		roikkui	ei roikkunut	3rd sing.	oli roikkunut	ei ollut roikkunut
1st plur.		roikuimme	emme roikkuneet	1st plur.	olimme roikkuneet	emme olleet roikkuneet
2nd plur.		roikuitte	ette roikkuneet	2nd plur.	olitte roikkuneet	ette olleet roikkuneet
3rd plur.		roikkuivat	eivät roikkuneet	3rd plur.	olivat roikkuneet	eivät olleet roikkuneet
passive		roikuttiin	ei roikuttu	passive	oli roikuttu	ei ollut roikuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikkuisin	en roikkuisi	1st sing.	olisin roikkunut	en olisi roikkunut
2nd sing.		roikkuisit	et roikkuisi	2nd sing.	olisit roikkunut	et olisi roikkunut
3rd sing.		roikkuisi	ei roikkuisi	3rd sing.	olisi roikkunut	ei olisi roikkunut
1st plur.		roikkuisimme	emme roikkuisi	1st plur.	olisimme roikkuneet	emme olisi roikkuneet
2nd plur.		roikkuisitte	ette roikkuisi	2nd plur.	olisitte roikkuneet	ette olisi roikkuneet
3rd plur.		roikkuisivat	eivät roikkuisi	3rd plur.	olisivat roikkuneet	eivät olisi roikkuneet
passive		roikuttaisiin	ei roikuttaisi	passive	olisi roikuttu	ei olisi roikuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		roiku	älä roiku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		roikkukoon	älköön roikkuko	3rd sing.	olkoon roikkunut	älköön olko roikkunut
1st plur.		roikkukaamme	älkäämme roikkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		roikkukaa	älkää roikkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		roikkukoot	älkööt roikkuko	3rd plur.	olkoot roikkuneet	älkööt olko roikkuneet
passive		roikuttakoon	älköön roikuttako	passive	olkoon roikuttu	älköön olko roikuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikkunen	en roikkune	1st sing.	lienen roikkunut	en liene roikkunut
2nd sing.		roikkunet	et roikkune	2nd sing.	lienet roikkunut	et liene roikkunut
3rd sing.		roikkunee	ei roikkune	3rd sing.	lienee roikkunut	ei liene roikkunut
1st plur.		roikkunemme	emme roikkune	1st plur.	lienemme roikkuneet	emme liene roikkuneet
2nd plur.		roikkunette	ette roikkune	2nd plur.	lienette roikkuneet	ette liene roikkuneet
3rd plur.		roikkunevat	eivät roikkune	3rd plur.	lienevät roikkuneet	eivät liene roikkuneet
passive		roikuttaneen	ei roikuttane	passive	lienee roikuttu	ei liene roikuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		roikkua		present	roikkuva	roikuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikkuakseni roikkuaksemme 2nd roikkuaksesi roikkuaksenne 3rd roikkuakseen roikkuaksensa		past	roikkunut	roikuttu
2nd	inessive2	roikkuessa	roikuttaessa	agent4	roikkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikkuessani roikkuessamme 2nd roikkuessasi roikkuessanne 3rd roikkuessaan roikkuessansa		negative	roikkumaton
	instructive	roikkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	roikkumassa	—
	elative	roikkumasta	—
	illative	roikkumaan	—
	adessive	roikkumalla	—
	abessive	roikkumatta	—
	instructive	roikkuman	roikuttaman
4th3	verbal noun	roikkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikkumaisillani roikkumaisillamme 2nd roikkumaisillasi roikkumaisillanne 3rd roikkumaisillaan roikkumaisillansa

Derived terms

• roikko
• roikku
• roikkuminen
• roikottaa
• roikuttaa

 

Related terms

• roikottaa

Further reading

• “roikkua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• ruokkia