Liitonarkki
Liitonarkki (vuoden 1992 Kirkkoraamatussa liitonarkku) on Vanhassa testamentissa kuvattu juutalaisten pyhä arkku, jossa kerrottiin säilytettävän Mooseksen Jumalalta saamia laintauluja sekä mahdollisesti myös mannaa erämaavaelluksen ajalta sekä Aaronin sauvaa.
Liitonarkkiin viitataan Vanhassa testamentissa suoraan lähes 200 kertaa.[1] Myöhäisimmät maininnat siitä ovat ajalta vähän ennen Jerusalemin ensimmäisen temppelin tuhoa ja juutalaisten pakkosiirtolaisuutta Babylonissa.
Nimitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liitonarkki on tunnettu suomen kielessä ennen vuotta 1992 joko "liitonarkkina" tai "Liiton arkkina", vuoden 1992 raamatunkäännöksen myötä myös "liitonarkkuna". Liitto viittaa Jumalan ja ihmisen liittoon. Vulgatassa, latinankielisessä raamatunkäännöksessä vuodelta 405, Nooan arkista eli vedenpaisumuskertomuksen aluksesta käytetään nimitystä arca, 'laatikko, kirstu', ja samaa sanaa teksti käyttää myös liitonarkista. Hepreankielisessä tekstissä näistä kahdesta "arkista" käytetään kuitenkin aivan eri sanoja. Suomenkieliseen raamatunkäännökseen omaksuttiin vuoden 1933/38 käännökseen asti latinankielinen käytäntö, ja arca käännettiin kummankin esineen kohdalla "arkiksi".[2]
Raamatun kuvaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen Mooseksen kirjan mukaan liitonarkin valmisti Besalel. Hän teki rungon akaasiapuusta ja päällysti arkun puhtaalla kullalla niin sisältä kuin ulkopuoleltakin. Arkun ylälaitaa ympäröi kultareunus. Arkun neljässä jalassa oli kultarenkaat, joiden lävitse pujotetuilla akaasiapuisilla ja kullalla päällystetyillä kantotangoilla arkkua kannettiin. Arkun kansilevy oli puhdasta kultaa, ja sen kummassakin päässä oli kultainen kerubi kasvot toisiaan vasten ja siivet kohollaan kannen yllä.[3][4] Arkun kerrotaan olevan pituudeltaan 2½ kyynärää sekä leveydeltään ja korkeudeltaan 1½ kyynärää. Senttimetreissä nämä mitat ovat 105–131 ja 63–79 senttimetriä.[3]
Arkun rakentamisesta on kuvaus myös viidennessä Mooseksen kirjassa. Tämä kuvaus on lyhyempi, ja sitä pidetään vanhempana kuin toisen Mooseksen kirjan kuvausta. Myöhemmät taiteilijat ovat kuitenkin käyttäneet uudempaa kuvausta mallinaan maalauksilleen ja pienoismalleilleen. Viidennen Mooseksen kirjan kuvauksen mukaan liitonarkin ei tehnytkään Besalel vaan Mooses itse. Tämänkin tarinan kuvaama arkku oli tehty akaasiapuusta, mutta kultaa ei mainita lainkaan.[5]
Kumpikaan arkun rakentamiskuvaus ei kerro, kuinka paksut reunat arkussa oli, tai missä kohdassa arkkua kantamiseen tarkoitetut kultarenkaat tarkalleen olivat. Myöskään kantotangoista ei kerrota paljoakaan, eikä kannen päällä istuvia siivellisiä kerubeja kuvailla sen tarkemmin.[6]
Liitonarkin rakentaminen on Vanhassa testamentissa yhdistetty olennaisesti Israelin kahdentoista heimon ja Jumalan välisen liiton solmimiseen Siinainvuoren juurella. Siellä Mooses sai Jumalalta kaksi kivitaulua, joihin tämä oli kirjoittanut lakikokoelman. Näiden taulujen rikkouduttua Mooses sai Jumalalta uudet laintaulut, joita tuli säilyttää liitonarkin sisällä. Paljon Mooseksen kirjoja myöhemmin kirjoitetussa heprealaiskirjeessä kerrotaan, että arkussa oli laintaulujen lisäksi myös kultainen astia, jossa oli mannaa, sekä ylipappi Aaronin, Mooseksen veljen, sauva. Lisäksi myöhemmissä perinteissä arkun sisällä on kerrottu mahdollisesti olleen myös ensimmäisten, särkyneiden laintaulujen kappaleet.[7]
Jumala ilmoitti asuvansa israelilaisten keskellä liitonarkille rakennetussa pyhäkössä, ja liitonarkin kultainen kansi, ”armonistuin”, toimisi Jumalan valtaistuimena. Raamatun mukaan Jumala ilmestyi arkun yläpuolelle pilveen verhoutuneena tai puhui ihmisille armonistuimeltaan.[8]
Liitonarkki pidettiin aina katseilta piilossa, myös silloin kun sitä kuljetettiin paikasta toiseen. Arkun näkeminen tai koskettaminen oli hengenvaarallista, sillä siitä joutui ”Herran kirkkauden” polttamaksi. Liitonarkin uskottiin toimivan ihmeiden välikappaleena ja tuottavan siunausta paikalle, jossa se oli. Israelilaisten erämaavaelluksen aikana liitonarkki johdatti matkalaisille tietä, auttoi israelilaiset luvattuun maahan Jordan-virran yli ja aiheutti Jerikon muurien murtumisen. Kun filistealaiset saivat arkun sotasaaliiksi, se aiheutti heille vakavia sairauksia, ja he palauttivatkin arkun seitsemän kuukauden jälkeen israelilaisille.[9]
Vanhan testamentin mukaan liitonarkkia säilytettiin lähes viidensadan vuoden ajan ilmestysmajassa eli liikuteltavassa pyhäkössä, tarkemmin sanottuna sen väliverholla erotetussa tilassa, jonne vain ylipappi sai mennä kerran vuodessa sovituspäivänä. Kun israelilaiset olivat saapuneet Kanaaninmaahan, ilmestysmaja ja liitonarkku sijoitettiin Siloon,[10] jossa se pysyi tuomari Eelin aikaan saakka. Silloin erään israelilaisten ja filistealaisten välisen sodan aikana kansa pyysi, että arkku tuotaisiin taistelupaikalle Eben-Eseriin.[11] Filistealaiset kuitenkin ryöstivät sen[12] ja veivät sen Asodiin,[13] jossa he pitivät sitä hallussaan seitsemän kuukautta.[14] Kun heitä tänä aikana kohtasi joukko onnettomuuksia,[15] päättivät he palauttaa sen israelilaisille.[16] Israelilaiset sijoittivat arkun nyt Kirjat-Jearimiin.[17] Kuningas Daavid siirrätti arkun lopulta Jerusalemiin.[18]
Kun kuningas Salomo rakennutti Jerusalemiin ensimmäisen temppelin, liitonarkki asetettiin sen kaikkeinpyhimpään samoin kuin se oli ollut ilmestysmajassakin. Sen jälkeen arkkua ei enää siirrelty minnekään. Se katoaa Raamatun kuvauksista usean sukupolven ajaksi aina kuningas Josian hallituskaudelle asti 600-luvulla eaa. Toisessa aikakirjassa Josian kerrotaan palauttaneen liitonarkin temppeliin, mutta sitä ei kerrota, missä arkku oli sillä välin ollut. Sen jälkeen arkku katoaa lopullisesti Vanhan testamentin historiallisista kirjoista.[19]
Myöhempi kohtalo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liitonarkin kohtalosta Josian ajan jälkeen on spekuloitu paljon. Tuohon aikaan oli tavallista, että Jerusalem ryöstettiin, joten on esitetty, että liitonarkkikin olisi viety jonnekin sotasaaliina. Jeremian kirjassa mainitaan monitulkintaisesti, että liitonarkkia ei enää muisteta, kaivata tai rakenneta uudelleen. Apokryfisessä Esran ilmestyksessä liitonarkin kerrotaan päätyneen babylonialaisten ryöstösaaliiksi 586 eaa., mutta kirja on kirjoitettu vasta 600 vuotta tapahtuneen jälkeen. Vanhemmissa Babylonin vankeuden kuvauksissa liitonarkkia ei mainita muun juudalaisille kuuluneen esineistön joukossa. Ajanlaskun alkuvuosien historioitsijoiden sekä Talmudin mukaan uudelleen rakennetun temppelin kaikkeinpyhin oli tyhjä.[20]
Osa tutkijoista uskoo, että Jerusalemiin jo Salomonin pojan Rehabeamin hallituskautena hyökänneet egyptiläiset varastivat arkun.[21] Joidenkin lähteiden mukaan Josia piilotti arkun hyvissä ajoin ennen kuin babylonialaiset hyökkäsivät Jerusalemiin. On esitetty, että arkki olisi haudattuna jonnekin Jerusalemin Temppelivuorelle.[18]
Joidenkin arvelujen mukaan liitonarkki olisi nykyään Etiopian Aksumissa, jossa paikalliset väittävät sen olevan erään kirkon sivurakennuksessa. Teoriaa on kehitellyt etenkin brittiläinen toimittaja Graham Hancock.[21] Etiopialaisessa tarukokoelmassa Kebra Negastissa kerrotaan, että liitonarkki olisi tuotu Etiopiaan 900-luvulla eaa.[21] Historiantutkimuksen kannalta Kebra Negast ei ole kuitenkaan luotettava tiedonlähde. Asiaa ei voida myöskään varmistaa, sillä arkkua vartioi munkki, joka ainoana saa nähdä sen.[21]
Nykyisin juutalaisissa synagogissa toorakääröä säilytetään pyhäksi arkiksi kutsutussa kaapissa, joka on usein koristeltu laintaulujen kuvilla liitonarkkiin viitaten. Historiallisella liitonarkilla on juutalaisille enää vain symbolista merkitystä.[18]
Teoria arkusta Jahven patsaan kantoalustana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joidenkin historiantutkijoiden mukaan liitonarkki on saattanut alun perin olla pääjumala Jahven ja Ašeran patsaan kantoalusta[22], jolla jumala otettiin mukaan esimerkiksi sotaretkille. Käsitys arkusta lakitaulujen säilytyspaikkana olisi näin saattanut syntyä vasta patsaan tuhoutumisen jälkeen vuonna 586 eaa. Tuhoa seuranneessa uskonnollisessa uudistuksessa jumalkuvien teko kiellettiin ankarasti, joten myös liitonarkille annettiin uusi merkitys.lähde? Siihen asti suurimmissa temppeleissä oli ollut tapana säilyttää jumalankuvia, ja liitonarkin kaltaisia jumalten kantoalustoja tunnetaan etenkin muinaisesta Egyptistä.
Patsaan ja kantoalustan olemassaoloon on katsottu löytyvän viittauksia Vanhasta testamentista.lähde? Muun muassa Jumalan kasvojen eteen kokoontuminen[23] ja se että Jumala puhuu israelilaisille[24] on tulkittu kirjaimellisesti Jahven patsaaksi.[25]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liitonarkki on ollut joidenkin elokuvien aiheena, joista tunnetuin lienee Steven Spielbergin ohjaama Kadonneen aarteen metsästäjät.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stewart, Timo R.: Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys. Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-096-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stewart 2020, s. 90.
- ↑ Stewart 2020, s. 84–85.
- ↑ a b Stewart 2020, s. 83.
- ↑ 2. Moos. 25:10–16
- ↑ Stewart 2020, s. 83–84.
- ↑ Stewart 2020, s. 84.
- ↑ Stewart 2020, s. 85–88.
- ↑ Stewart 2020, s. 88.
- ↑ Stewart 2020, s. 88–90.
- ↑ Joos. 18:1
- ↑ 1. Sam. 4:1–5
- ↑ 1. Sam. 4:6–18
- ↑ 1. Sam. 5:1–2
- ↑ 1. Sam. 6:1
- ↑ 1. Sam. 5:2–12
- ↑ 1. Sam. 6:2–21
- ↑ 1. Sam. 7:1
- ↑ a b c Ancient Jewish History: The Ark of the Covenant Jewish Virtual Library. Viitattu 19.6.2021.
- ↑ Stewart 2020, s. 90–92.
- ↑ Stewart 2020, s. 91–96.
- ↑ a b c d Tieteen Kuvalehti 3/2003. lähde tarkemmin?
- ↑ The Real Ark of the Covenant May Have Housed Pagan Gods Haaretz. 30.8.2017. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
- ↑ 5. Moos. 16:16
- ↑ 1. Sam. 3:1–21
- ↑ Pakkala, Juha: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 26–27. (Toimittanut Kirsi Valkama) Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura, 2010. ISBN 978-951-9217-55-0