lujittuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lujittuminen (38)
- teonnimi verbistä lujittua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lujittuminen | lujittumiset |
| genetiivi | lujittumisen | lujittumisten lujittumisien |
| partitiivi | lujittumista | lujittumisia |
| akkusatiivi | lujittuminen; lujittumisen |
lujittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lujittumisessa | lujittumisissa |
| elatiivi | lujittumisesta | lujittumisista |
| illatiivi | lujittumiseen | lujittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lujittumisella | lujittumisilla |
| ablatiivi | lujittumiselta | lujittumisilta |
| allatiivi | lujittumiselle | lujittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lujittumisena (lujittumisna) |
lujittumisina |
| translatiivi | lujittumiseksi | lujittumisiksi |
| abessiivi | lujittumisetta | lujittumisitta |
| instruktiivi | – | lujittumisin |
| komitatiivi | – | lujittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lujittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lujittumis- | |