koetteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]koetteleminen (38)
- teonnimi verbistä koetella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koetteleminen | koettelemiset |
| genetiivi | koettelemisen | koettelemisten koettelemisien |
| partitiivi | koettelemista | koettelemisia |
| akkusatiivi | koetteleminen; koettelemisen |
koettelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koettelemisessa | koettelemisissa |
| elatiivi | koettelemisesta | koettelemisista |
| illatiivi | koettelemiseen | koettelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koettelemisella | koettelemisilla |
| ablatiivi | koettelemiselta | koettelemisilta |
| allatiivi | koettelemiselle | koettelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koettelemisena (koettelemisna) |
koettelemisina |
| translatiivi | koettelemiseksi | koettelemisiksi |
| abessiivi | koettelemisetta | koettelemisitta |
| instruktiivi | – | koettelemisin |
| komitatiivi | – | koettelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koettelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koettelemis- | |