leikkele
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- siivuttu makkara tai liha
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlei̯kːeleˣ/
- tavutus: leik‧ke‧le
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leikkele | leikkeleet |
| genetiivi | leikkeleen | leikkeleiden leikkeleitten |
| partitiivi | leikkelettä | leikkeleitä |
| akkusatiivi | leikkele; leikkeleen |
leikkeleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leikkeleessä | leikkeleissä |
| elatiivi | leikkeleestä | leikkeleistä |
| illatiivi | leikkeleeseen | leikkeleisiin leikkeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leikkeleellä | leikkeleillä |
| ablatiivi | leikkeleeltä | leikkeleiltä |
| allatiivi | leikkeleelle | leikkeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leikkeleenä | leikkeleinä |
| translatiivi | leikkeleeksi | leikkeleiksi |
| abessiivi | leikkeleettä | leikkeleittä |
| instruktiivi | – | leikkelein |
| komitatiivi | – | leikkeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leikkelee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
leikkelet- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- leikkele Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]leikkele
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä leikellä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä leikellä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä leikellä
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48