turkis

See also: türkis, Türkis, and turkis'

English

Noun

turkis (plural turkises)

1. Obsolete form of turquoise.

References

• “turkis”, in Webster’s Revised Unabridged Dictionary, Springfield, Mass.: G. & C. Merriam, 1913, →OCLC.

Anagrams

• kurtis

Danish

Etymology

From French turquoise (“Turkish”).

Pronunciation

• IPA^(key): /tyrkiːs/, [tˢyɐ̯ˈkʰiːˀsˈ] or IPA^(key): /turkiːs/, [tˢuɐ̯ˈkʰiːˀsˈ]

Noun

turkis c (singular definite turkisen, plural indefinite turkiser)

1. turquoise (sky-blue, greenish-blue, or greenish-gray semi-precious gemstone)

Inflection

Declension of turkis

common gender	Singular		Plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	turkis	turkisen	turkiser	turkiserne
genitive	turkis'	turkisens	turkisers	turkisernes

Adjective

turkis (neuter turkis or turkist, plural and definite singular attributive turkise)

1. turquoise (having a pale greenish-blue colour)

Further reading

• turkis on the Danish Wikipedia.Wikipedia ^da

Finnish

Etymology

turkki +‎ -s

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈturkis/, [ˈt̪urk̟is̠]
• Rhymes: -urkis
• Syllabification^(key): tur‧kis

Noun

turkis

1. fur, pelt (pelt used to make, trim or line clothing apparel)
2. fur (hairy skin processed to serve as clothing)

Declension

Inflection of turkis (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		turkis	turkikset
genitive		turkiksen	turkisten turkiksien
partitive		turkista	turkiksia
illative		turkikseen	turkiksiin
		singular	plural
nominative		turkis	turkikset
accusative	nom.	turkis	turkikset
	gen.	turkiksen
genitive		turkiksen	turkisten turkiksien
partitive		turkista	turkiksia
inessive		turkiksessa	turkiksissa
elative		turkiksesta	turkiksista
illative		turkikseen	turkiksiin
adessive		turkiksella	turkiksilla
ablative		turkikselta	turkiksilta
allative		turkikselle	turkiksille
essive		turkiksena	turkiksina
translative		turkikseksi	turkiksiksi
abessive		turkiksetta	turkiksitta
instructive		—	turkiksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of turkis (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative turkikseni turkikseni accusative nom. turkikseni turkikseni gen. turkikseni genitive turkikseni turkisteni turkiksieni partitive turkistani turkiksiani inessive turkiksessani turkiksissani elative turkiksestani turkiksistani illative turkikseeni turkiksiini adessive turkiksellani turkiksillani ablative turkikseltani turkiksiltani allative turkikselleni turkiksilleni essive turkiksenani turkiksinani translative turkiksekseni turkiksikseni abessive turkiksettani turkiksittani instructive — — comitative — turkiksineni second-person singular possessor singular plural nominative turkiksesi turkiksesi accusative nom. turkiksesi turkiksesi gen. turkiksesi genitive turkiksesi turkistesi turkiksiesi partitive turkistasi turkiksiasi inessive turkiksessasi turkiksissasi elative turkiksestasi turkiksistasi illative turkikseesi turkiksiisi adessive turkiksellasi turkiksillasi ablative turkikseltasi turkiksiltasi allative turkiksellesi turkiksillesi essive turkiksenasi turkiksinasi translative turkikseksesi turkiksiksesi abessive turkiksettasi turkiksittasi instructive — — comitative — turkiksinesi first-person plural possessor singular plural nominative turkiksemme turkiksemme accusative nom. turkiksemme turkiksemme gen. turkiksemme genitive turkiksemme turkistemme turkiksiemme partitive turkistamme turkiksiamme inessive turkiksessamme turkiksissamme elative turkiksestamme turkiksistamme illative turkikseemme turkiksiimme adessive turkiksellamme turkiksillamme ablative turkikseltamme turkiksiltamme allative turkiksellemme turkiksillemme essive turkiksenamme turkiksinamme translative turkikseksemme turkiksiksemme abessive turkiksettamme turkiksittamme instructive — — comitative — turkiksinemme second-person plural possessor singular plural nominative turkiksenne turkiksenne accusative nom. turkiksenne turkiksenne gen. turkiksenne genitive turkiksenne turkistenne turkiksienne partitive turkistanne turkiksianne inessive turkiksessanne turkiksissanne elative turkiksestanne turkiksistanne illative turkikseenne turkiksiinne adessive turkiksellanne turkiksillanne ablative turkikseltanne turkiksiltanne allative turkiksellenne turkiksillenne essive turkiksenanne turkiksinanne translative turkikseksenne turkiksiksenne abessive turkiksettanne turkiksittanne instructive — — comitative — turkiksinenne third-person possessor singular plural nominative turkiksensa turkiksensa accusative nom. turkiksensa turkiksensa gen. turkiksensa genitive turkiksensa turkistensa turkiksiensa partitive turkistaan turkistansa turkiksiaan turkiksiansa inessive turkiksessaan turkiksessansa turkiksissaan turkiksissansa elative turkiksestaan turkiksestansa turkiksistaan turkiksistansa illative turkikseensa turkiksiinsa adessive turkiksellaan turkiksellansa turkiksillaan turkiksillansa ablative turkikseltaan turkikseltansa turkiksiltaan turkiksiltansa allative turkikselleen turkiksellensa turkiksilleen turkiksillensa essive turkiksenaan turkiksenansa turkiksinaan turkiksinansa translative turkiksekseen turkikseksensa turkiksikseen turkiksiksensa abessive turkiksettaan turkiksettansa turkiksittaan turkiksittansa instructive — — comitative — turkiksineen turkiksinensa

Derived terms

• turkistaa

 

compounds

• kaniturkis
• mokkaturkis
• tekoturkis
• turkisala
• turkiseläin
• turkishattu
• turkishuutokauppa
• turkishylje
• turkisisku
• turkisjakku
• turkisjäljitelmä
• turkiskuoriainen
• turkislakki
• turkisliike
• turkisliivi
• turkismetsästäjä
• turkisnahka
• turkisompelija
• turkistalous
• turkistarha
• turkistarhaaja
• turkistarhaus
• turkistarhuri
• turkisteollisuus
• turkistuote
• turkistuottaja
• turkistyö

 

Related terms

• turkki
• turkislakki

Further reading

• “turkis”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• kirstu, turski

Norwegian Bokmål

Etymology

From French (pierre) turquoise.

Adjective

turkis (masculine and feminine turkis, neuter turkist, definite singular and plural turkise)

1. turquoise (a blue-green colour)

Derived terms

• turkisblå

Noun

turkis m (definite singular turkisen, indefinite plural turkiser, definite plural turkisene)

1. turquoise (gemstone)

References

• “turkis” in The Bokmål Dictionary.

Norwegian Nynorsk

Etymology

From French (pierre) turquoise.

Adjective

turkis (neuter turkist, definite singular and plural turkise)

1. turquoise (a blue-green colour)

Derived terms

• turkisblå

Noun

turkis m (definite singular turkisen, indefinite plural turkisar, definite plural turkisane)

1. turquoise (gemstone)

See also

Colors in Norwegian Nynorsk · fargar (layout · text)

kvit	grå	svart
raud	oransje; brun	gul
	grøn
(turkis)		blå
	rosa; lilla	rosa

References

• “turkis” in The Nynorsk Dictionary.