helle

See also: Helle, hel·lé, and hel·lè

Dutch

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Etymology 1

Verb

helle

1. (dated or formal) singular present subjunctive of hellen

Etymology 2

Noun

helle

1. (archaic) genitive/dative singular of hel

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhelːeˣ/, [ˈhe̞lːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -elːe
• Syllabification^(key): hel‧le

Etymology 1

From Proto-Finnic *heldeh (compare Karelian helleh), from an earlier *šelteš, borrowed from Proto-Baltic [Term?] (compare Lithuanian šiltis).

Noun

helle

1. hot weather, swelter.
2. (rare, chiefly figuratively) A hot place or heat.

Usage notes

As a technical term, in Finnish weather forecasts the term helle is used of temperatures above +25 °C (77 F).

Declension

Inflection of helle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)
nominative		helle	helteet
genitive		helteen	helteiden helteitten
partitive		hellettä	helteitä
illative		helteeseen	helteisiin helteihin
		singular	plural
nominative		helle	helteet
accusative	nom.	helle	helteet
	gen.	helteen
genitive		helteen	helteiden helteitten
partitive		hellettä	helteitä
inessive		helteessä	helteissä
elative		helteestä	helteistä
illative		helteeseen	helteisiin helteihin
adessive		helteellä	helteillä
ablative		helteeltä	helteiltä
allative		helteelle	helteille
essive		helteenä	helteinä
translative		helteeksi	helteiksi
abessive		helteettä	helteittä
instructive		—	heltein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of helle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative helteeni helteeni accusative nom. helteeni helteeni gen. helteeni genitive helteeni helteideni helteitteni partitive hellettäni helteitäni inessive helteessäni helteissäni elative helteestäni helteistäni illative helteeseeni helteisiini helteihini adessive helteelläni helteilläni ablative helteeltäni helteiltäni allative helteelleni helteilleni essive helteenäni helteinäni translative helteekseni helteikseni abessive helteettäni helteittäni instructive — — comitative — helteineni second-person singular possessor singular plural nominative helteesi helteesi accusative nom. helteesi helteesi gen. helteesi genitive helteesi helteidesi helteittesi partitive hellettäsi helteitäsi inessive helteessäsi helteissäsi elative helteestäsi helteistäsi illative helteeseesi helteisiisi helteihisi adessive helteelläsi helteilläsi ablative helteeltäsi helteiltäsi allative helteellesi helteillesi essive helteenäsi helteinäsi translative helteeksesi helteiksesi abessive helteettäsi helteittäsi instructive — — comitative — helteinesi first-person plural possessor singular plural nominative helteemme helteemme accusative nom. helteemme helteemme gen. helteemme genitive helteemme helteidemme helteittemme partitive hellettämme helteitämme inessive helteessämme helteissämme elative helteestämme helteistämme illative helteeseemme helteisiimme helteihimme adessive helteellämme helteillämme ablative helteeltämme helteiltämme allative helteellemme helteillemme essive helteenämme helteinämme translative helteeksemme helteiksemme abessive helteettämme helteittämme instructive — — comitative — helteinemme second-person plural possessor singular plural nominative helteenne helteenne accusative nom. helteenne helteenne gen. helteenne genitive helteenne helteidenne helteittenne partitive hellettänne helteitänne inessive helteessänne helteissänne elative helteestänne helteistänne illative helteeseenne helteisiinne helteihinne adessive helteellänne helteillänne ablative helteeltänne helteiltänne allative helteellenne helteillenne essive helteenänne helteinänne translative helteeksenne helteiksenne abessive helteettänne helteittänne instructive — — comitative — helteinenne third-person possessor singular plural nominative helteensä helteensä accusative nom. helteensä helteensä gen. helteensä genitive helteensä helteidensä helteittensä partitive hellettään hellettänsä helteitään helteitänsä inessive helteessään helteessänsä helteissään helteissänsä elative helteestään helteestänsä helteistään helteistänsä illative helteeseensä helteisiinsä helteihinsä adessive helteellään helteellänsä helteillään helteillänsä ablative helteeltään helteeltänsä helteiltään helteiltänsä allative helteelleen helteellensä helteilleen helteillensä essive helteenään helteenänsä helteinään helteinänsä translative helteekseen helteeksensä helteikseen helteiksensä abessive helteettään helteettänsä helteittään helteittänsä instructive — — comitative — helteineen helteinensä

Derived terms

• helteinen

 

compounds

• helleaalto
• helleasu
• hellehattu
• hellekausi
• hellekypärä
• hellelukema
• hellemekko
• hellepäivä
• helleraja
• hellesää
• Hellevaara
• hellevaate
• hellevaroitus
• helleviikko
• hirmuhelle
• kesähelle

 

Further reading

• “helle”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Noun

helle

1. allative singular of he (“he (a letter of some Semitic alphabets)”)

German

Etymology

Regional variant of German hell. From Middle High German hellen, from the root of hell (“clear, bright”). Cognate with Dutch hel.

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Adjective

helle (strong nominative masculine singular heller, comparative heller, superlative am hellesten or am hellsten)

1. (regional, Northern Germany, Berlin) clever, smart, bright

Declension

Positive forms of helle

number & gender		singular			plural
		masculine	feminine	neuter
predicative		er ist helle	sie ist helle	es ist helle	sie sind helle
strong declension (without article)	nominative	heller	helle	helles	helle
	genitive	hellen	heller	hellen	heller
	dative	hellem	heller	hellem	hellen
	accusative	hellen	helle	helles	helle
weak declension (with definite article)	nominative	der helle	die helle	das helle	die hellen
	genitive	des hellen	der hellen	des hellen	der hellen
	dative	dem hellen	der hellen	dem hellen	den hellen
	accusative	den hellen	die helle	das helle	die hellen
mixed declension (with indefinite article)	nominative	ein heller	eine helle	ein helles	(keine) hellen
	genitive	eines hellen	einer hellen	eines hellen	(keiner) hellen
	dative	einem hellen	einer hellen	einem hellen	(keinen) hellen
	accusative	einen hellen	eine helle	ein helles	(keine) hellen

Comparative forms of helle

number & gender		singular			plural
		masculine	feminine	neuter
predicative		er ist heller	sie ist heller	es ist heller	sie sind heller
strong declension (without article)	nominative	hellerer	hellere	helleres	hellere
	genitive	helleren	hellerer	helleren	hellerer
	dative	hellerem	hellerer	hellerem	helleren
	accusative	helleren	hellere	helleres	hellere
weak declension (with definite article)	nominative	der hellere	die hellere	das hellere	die helleren
	genitive	des helleren	der helleren	des helleren	der helleren
	dative	dem helleren	der helleren	dem helleren	den helleren
	accusative	den helleren	die hellere	das hellere	die helleren
mixed declension (with indefinite article)	nominative	ein hellerer	eine hellere	ein helleres	(keine) helleren
	genitive	eines helleren	einer helleren	eines helleren	(keiner) helleren
	dative	einem helleren	einer helleren	einem helleren	(keinen) helleren
	accusative	einen helleren	eine hellere	ein helleres	(keine) helleren

Superlative forms of helle

number & gender		singular			plural
		masculine	feminine	neuter
predicative		er ist am hellesten er ist am hellsten	sie ist am hellesten sie ist am hellsten	es ist am hellesten es ist am hellsten	sie sind am hellesten sie sind am hellsten
strong declension (without article)	nominative	hellester hellster	helleste hellste	hellestes hellstes	helleste hellste
	genitive	hellesten hellsten	hellester hellster	hellesten hellsten	hellester hellster
	dative	hellestem hellstem	hellester hellster	hellestem hellstem	hellesten hellsten
	accusative	hellesten hellsten	helleste hellste	hellestes hellstes	helleste hellste
weak declension (with definite article)	nominative	der helleste der hellste	die helleste die hellste	das helleste das hellste	die hellesten die hellsten
	genitive	des hellesten des hellsten	der hellesten der hellsten	des hellesten des hellsten	der hellesten der hellsten
	dative	dem hellesten dem hellsten	der hellesten der hellsten	dem hellesten dem hellsten	den hellesten den hellsten
	accusative	den hellesten den hellsten	die helleste die hellste	das helleste das hellste	die hellesten die hellsten
mixed declension (with indefinite article)	nominative	ein hellester ein hellster	eine helleste eine hellste	ein hellestes ein hellstes	(keine) hellesten (keine) hellsten
	genitive	eines hellesten eines hellsten	einer hellesten einer hellsten	eines hellesten eines hellsten	(keiner) hellesten (keiner) hellsten
	dative	einem hellesten einem hellsten	einer hellesten einer hellsten	einem hellesten einem hellsten	(keinen) hellesten (keinen) hellsten
	accusative	einen hellesten einen hellsten	eine helleste eine hellste	ein hellestes ein hellstes	(keine) hellesten (keine) hellsten

Further reading

• “helle” in Duden online
• “helle” in Digitales Wörterbuch der deutschen Sprache

Karelian

Noun

helle

1. heat

Limburgish

Etymology 1

Unknown.

Adjective

helle (comparative helder, superlative helles, predicative superlative 't hèls)

1. hard
2. loud

Usage notes

Root changed into hel, only used as last word of a phrase.

de hel vrów/de vrów is hel, mer ouch vröntjelik vs. die vrów is helle

Declension

Declension of helle

number & gender	masculine		feminine		neuter
	singular	plural	singular	plural	singular	plural
nominative	helle	helle	helle	helle	helle	helle
genitive	hells	heller	heller	heller	hells	heller
locative	helles	helles	helles	helles	helles	helles
vocative1	helle
dative2	helle	hellen	heller	hellen	helle	hellen
accusative2	helle	hellen	helle	helle	helle	hellen
1Limited to a few fossilized forms.
2Nowadays obsolete, use the nominative instead.

Etymology 2

From hel.

Noun

helle f

1. (obsolete) dative singular of hel

Middle Dutch

Etymology

From Old Dutch hella, from Proto-West Germanic *hallju.

Noun

helle f

1. Hell
2. underworld

Inflection

Weak feminine
	Singular	Plural
Nominative	helle	hellen
Accusative	helle	hellen
Genitive	hellen	hellen
Dative	helle, hellen	hellen

Descendants

• Dutch: hel
  • Afrikaans: hel
• Limburgish: hel

Further reading

• “helle (I)”, in Vroegmiddelnederlands Woordenboek, 2000
• Verwijs, E., Verdam, J. (1885–1929) “helle (I)”, in Middelnederlandsch Woordenboek, The Hague: Martinus Nijhoff, →ISBN, page I

Middle English

Alternative forms

• hel, hell
• (early) hælle

Etymology

From Old English hell, from Proto-West Germanic *hallju, from Proto-Germanic *haljō. The final vowel is generalised from the Old English inflected forms.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɛl(ə)/

Proper noun

helle (genitive helles or helle)

1. Hell (the Christian place of damnation)
   • c. 1395, John Wycliffe, John Purvey [et al.], transl., Bible (Wycliffite Bible (later version), MS Lich 10.)‎^[3], published c. 1410, Matheu 10:28, page 4v; republished as Wycliffe's translation of the New Testament, Lichfield: Bill Endres, 2010:

     and nyle ȝe dꝛede hem þat moun ſle þe bodi .· foꝛ þei moun not ſle þe ſoule / but raþere dꝛede ȝe hym þat mai leeſe boþe bodi and ſoule in to helle

     But don't fear those who can kill the body, because they can't kill the soul. Instead, fear the one who can destroy both the body and soul in Hell.

2. Limbo (waiting place for souls)
3. (by extension) The underworld in Greco-Roman legend.

Descendants

• English: hell, Hell
• Scots: hell, Hell

References

• “helle, n.”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007.

Noun

helle (plural helles, genitive helles or helle)

1. Death, mortality.
2. A place of suffering or evil.

Descendants

• English: hell, Hell
• Scots: hell, Hell

References

• “helle, n.”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007.

Norwegian Bokmål

Etymology 1

From Old Norse hella, from hallr (stone).

Noun

helle f or m (definite singular hella or hellen, indefinite plural heller, definite plural hellene)

1. flat stone
2. disc made of iron

Synonyms

• (disc made of iron): takke

Derived terms

• bakstehelle

Etymology 2

From Old Norse hella, from hallr (slope, incline).

Verb

helle (imperative hell, present tense heller, simple past hellet or helte, past participle hellet or helt, present participle hellende)

1. to slope, incline
2. to near an end.

   Dagen heller.

   The day nears its end.

3. to pour (something)

Synonyms

• (pour): pøse

Derived terms

• helning

References

• “helle” in The Bokmål Dictionary.

Norwegian Nynorsk

Etymology

From Old Norse hella, from hallr (stone).

Noun

helle f (definite singular hella, indefinite plural heller, definite plural hellene)

1. flat stone
2. disc made of iron

Synonyms

• (disc made of iron): takke

Derived terms

• bakstehelle

References

• “helle” in The Nynorsk Dictionary.

Old English

Noun

helle

1. inflection of hell:
   1. accusative/genitive/dative singular
   2. nominative/accusative plural

Votic

Etymology

Borrowed from Ingrian hellä.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈhelːæ/, [ˈhelːə̟]
• Rhymes: -elːæ
• Hyphenation: hel‧le

Adjective

helle

1. sensitive
2. gentle, tender

Inflection

Declension of helle (type VIII/päive, no gradation)
	singular	plural
nominative	helle	helled
genitive	hellä	hellije, hellii
partitive	hellä	helliite, hellii
illative	helläse, hellä	helliise
inessive	hellez	helliiz
elative	hellesse	helliisse
allative	hellele	helliile
adessive	hellelle	helliille
ablative	hellelte	helliilte
translative	hellessi	helliissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “hellä”, in Vadja keele sõnaraamat, 2nd edition, Tallinn