koe

See also: ko'e, koʻe, ko'ẽ, kö, -'kö, -kö, and -koe

Ajië

Pronunciation

• IPA^(key): [koe]

Noun

koe

1. rope

References

• Leenhardt, M. (1935) Vocabulaire et grammaire de la langue Houaïlou, Paris: Institut d'ethnologie. Cited in: "Houaïlou" in Greenhill, S.J., Blust, R., & Gray, R.D. (2008). The Austronesian Basic Vocabulary Database: From Bioinformatics to Lexomics. Evolutionary Bioinformatics, 4:271–283.
• Leenhardt, M. (1946) Langues et dialectes de l'Austro-Mèlanèsie. Cited in: "Ajiø" in Greenhill, S.J., Blust, R., & Gray, R.D. (2008). The Austronesian Basic Vocabulary Database: From Bioinformatics to Lexomics. Evolutionary Bioinformatics, 4:271–283.

Dutch

Etymology

From Middle Dutch coe, from Old Dutch cuo, from Proto-West Germanic *kō (“cow”), from Proto-Germanic *kōz (“cow”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ku/

• Audio:

  (file)

• Hyphenation: koe
• Rhymes: -u
• Homophone: coup

Noun

koe f (plural koeien, diminutive koetje n)

1. cow; a female of certain mammals, in particular bovines

   Synonym: koebeest

Derived terms

• gekkekoeienziekte
• koebeest
• koehandel
• koeien met gouden horens
• koeienhandel
• koeienletter
• koeienvlaai
• koemelk
• koevanger
• olifantenkoe
• wie pleit om een koe, geeft er een toe
• zeekoe

 

Descendants

• Afrikaans: koei
• Berbice Creole Dutch: kui
• Jersey Dutch: kû, kûche, kûtše, kûtśe
• Negerhollands: koei, kui, kuj
• Skepi Creole Dutch: kui
• → Loup A: kui (derived from a colloquial form)
• → Mahican: kójak
• → Munsee: kóowuy, kooy

Anagrams

• oké

Estonian

Noun

koe

1. genitive singular of kude

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkoeˣ/, [ˈko̞e̞(ʔ)]
• Rhymes: -oe
• Syllabification^(key): ko‧e

Etymology 1

kokea +‎ -e

Noun

koe

1. experiment (test under controlled conditions)

   tieteellinen koe ― scientific experiment

2. trial, test (opportunity to test something out)

   Uudelle laitteistolle tehdään kokeet ensi viikolla.

   They will perform the trials for the new equipment next week.

3. (education) examination, test, exam

   Synonym: tentti

   suullinen koe ― oral examination / oral test

   Ensi viikko on koeviikko.

   Next week is an exam week.

4. (medicine) test (quick, to verify or close out a disease); trial (usually in plural, series, often for research)

   Synonym: testi

   HIV-koe ― HIV test

   kliininen koe ― clinical trial

5. (in compounds) pilot (made or used as a test or demonstration of capability)

   uuden tehtaan koekäyttö ― a pilot run of the new factory

   Koetehdas osoitti tarpeen tehdä merkittäviä muutoksia prosessiin.

   The pilot plant showed the need for major process changes.

Declension

Inflection of koe (Kotus type 48*D/hame, k-∅ gradation)
nominative		koe	kokeet
genitive		kokeen	kokeiden kokeitten
partitive		koetta	kokeita
illative		kokeeseen	kokeisiin kokeihin
		singular	plural
nominative		koe	kokeet
accusative	nom.	koe	kokeet
	gen.	kokeen
genitive		kokeen	kokeiden kokeitten
partitive		koetta	kokeita
inessive		kokeessa	kokeissa
elative		kokeesta	kokeista
illative		kokeeseen	kokeisiin kokeihin
adessive		kokeella	kokeilla
ablative		kokeelta	kokeilta
allative		kokeelle	kokeille
essive		kokeena	kokeina
translative		kokeeksi	kokeiksi
abessive		kokeetta	kokeitta
instructive		—	kokein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of koe (Kotus type 48*D/hame, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kokeeni kokeeni accusative nom. kokeeni kokeeni gen. kokeeni genitive kokeeni kokeideni kokeitteni partitive koettani kokeitani inessive kokeessani kokeissani elative kokeestani kokeistani illative kokeeseeni kokeisiini kokeihini adessive kokeellani kokeillani ablative kokeeltani kokeiltani allative kokeelleni kokeilleni essive kokeenani kokeinani translative kokeekseni kokeikseni abessive kokeettani kokeittani instructive — — comitative — kokeineni second-person singular possessor singular plural nominative kokeesi kokeesi accusative nom. kokeesi kokeesi gen. kokeesi genitive kokeesi kokeidesi kokeittesi partitive koettasi kokeitasi inessive kokeessasi kokeissasi elative kokeestasi kokeistasi illative kokeeseesi kokeisiisi kokeihisi adessive kokeellasi kokeillasi ablative kokeeltasi kokeiltasi allative kokeellesi kokeillesi essive kokeenasi kokeinasi translative kokeeksesi kokeiksesi abessive kokeettasi kokeittasi instructive — — comitative — kokeinesi first-person plural possessor singular plural nominative kokeemme kokeemme accusative nom. kokeemme kokeemme gen. kokeemme genitive kokeemme kokeidemme kokeittemme partitive koettamme kokeitamme inessive kokeessamme kokeissamme elative kokeestamme kokeistamme illative kokeeseemme kokeisiimme kokeihimme adessive kokeellamme kokeillamme ablative kokeeltamme kokeiltamme allative kokeellemme kokeillemme essive kokeenamme kokeinamme translative kokeeksemme kokeiksemme abessive kokeettamme kokeittamme instructive — — comitative — kokeinemme second-person plural possessor singular plural nominative kokeenne kokeenne accusative nom. kokeenne kokeenne gen. kokeenne genitive kokeenne kokeidenne kokeittenne partitive koettanne kokeitanne inessive kokeessanne kokeissanne elative kokeestanne kokeistanne illative kokeeseenne kokeisiinne kokeihinne adessive kokeellanne kokeillanne ablative kokeeltanne kokeiltanne allative kokeellenne kokeillenne essive kokeenanne kokeinanne translative kokeeksenne kokeiksenne abessive kokeettanne kokeittanne instructive — — comitative — kokeinenne third-person possessor singular plural nominative kokeensa kokeensa accusative nom. kokeensa kokeensa gen. kokeensa genitive kokeensa kokeidensa kokeittensa partitive koettaan koettansa kokeitaan kokeitansa inessive kokeessaan kokeessansa kokeissaan kokeissansa elative kokeestaan kokeestansa kokeistaan kokeistansa illative kokeeseensa kokeisiinsa kokeihinsa adessive kokeellaan kokeellansa kokeillaan kokeillansa ablative kokeeltaan kokeeltansa kokeiltaan kokeiltansa allative kokeelleen kokeellensa kokeilleen kokeillensa essive kokeenaan kokeenansa kokeinaan kokeinansa translative kokeekseen kokeeksensa kokeikseen kokeiksensa abessive kokeettaan kokeettansa kokeittaan kokeittansa instructive — — comitative — kokeineen kokeinensa

Derived terms

adjectives

• kokeellinen

 

verbs

• koestaa

 

compounds

• adduktiovääntökoe
• aineistokoe
• ajatuskoe
• ajokoe
• altistuskoe
• asekoe
• avaruuskoe
• eläinkoe
• erikoiskoe
• esikoe
• esseekoe
• glukoosirasituskoe
• hajukoe
• hermokoe
• idätyskoe
• ihmiskoe
• ihokoe
• irtosolukoe
• iskukoe
• kaksoissokkokoe
• kansalaisuuskoe
• kantapää-polvikoe
• kestävyyskoe
• kielikoe
• kirjallisuuskoe
• kirjoituskoe
• koeaamiainen
• koeaika
• koeajaa
• koeajaja
• koeajo
• koeala
• koeasema
• koeateria
• koeavioliitto
• koe-eläin
• koe-erä
• koe-esiintyminen
• koefilmaus
• koehenkilö
• koehyppy
• koehyppääjä
• koejärjestely
• koekaivaus
• koekakku
• koekalastus
• koekaniini
• koekappale
• koekeittiö
• koekierros
• koekilpi
• koekoe
• koekuopitus
• koekuormittaa
• koekuormitus
• koekuvaus
• koekytkentälevy
• koekäyttäjä
• koekäyttää
• koekäyttö
• koelauta
• koelento
• koelentäjä
• koelentää
• koeluontoinen
• koemielessä
• koenumero
• koepaikka
• koepala
• koepallo
• koepalsta
• koepaperi
• koeponnistus
• koeporaus
• koeputki
• koerakentaminen
• koeryhmä
• koesarja
• koetase
• koetehdas
• koetehtävä
• koetila
• koetoiminta
• koetulos
• koevapaus
• koevedos
• koeviljelmä
• koeviljely
• koeäänestys
• korroosiokoe
• kovuuskoe
• kulumiskoe
• kuormituskoe
• kuullunymmärtämiskoe
• kuumakoe
• kylmäkoe
• kypsyyskoe
• käännöskoe
• laboratoriokoe
• lakmuskoe
• lappukoe
• loppukoe
• lujuuskoe
• makukoe
• mallikoe
• maturiteettikoe
• miehuuskoe
• monivalintakoe
• nollakoe
• näyttökoe
• otsikkokoe
• papakoe
• pistokoe
• preliminäärikoe
• puhalluskoe
• puristuskoe
• pätevyyskoe
• pääsykoe
• päättökoe
• päätöskoe
• rasituskoe
• raskauskoe
• rasvakoe
• reaalikoe
• risteytyskoe
• ristikoe
• sanakoe
• savukoe
• sokerirasituskoe
• sokkokoe
• sormi-nenänpääkoe
• soveltuvuuskoe
• taivutuskoe
• tasokoe
• tottelevaisuuskoe
• tuberkuliinikoe
• tulikoe
• tuulitunnelikoe
• valheenpaljastuskoe
• valintakoe
• verikoe
• vesikoe
• vetokoe
• vetolaatikkokoe
• virtsakoe
• virumiskoe
• vyökoe
• välikoe
• väsymiskoe
• väsytyskoe
• vääntökoe
• ydinasekoe
• ydinkoe
• ylioppilaskoe
• äidinkielenkoe
• äänirautakoe

 

Related terms

• koetella
• koettaa
• kokea

Further reading

• “koe”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

koe

1. inflection of kokea:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• eko, eko-

Japanese

Romanization

koe

1. Rōmaji transcription of こえ

Maori

Etymology 1

From Proto-Malayo-Polynesian *(i-)kahu, from Proto-Austronesian *(i-)kaSu. Compare Indonesian kau, Tagalog ikaw, Javanese kowe.

Pronoun

koe

1. you (singular)

See also

Maori personal pronouns

			singular	dual	plural
1st person (exclusive)			au, ahau	māua	mātou
1st person (inclusive)				tāua	tātou
2nd person			koe	kōrua	koutou
3rd person			ia	rāua	rātou

Etymology 2

Onomatopoeic

Verb

koe

1. (of a bird or animal) to squeak, scream, squawk or cry

Derived terms

• koekoe

Niuean

Etymology

From Proto-Malayo-Polynesian *(i-)kahu, from Proto-Austronesian *(i-)kaSu.

Pronoun

koe

1. singular 2nd person pronoun: you

See also

Niuean personal pronouns

			singular	dual	plural
1st person			au	maua (exclusive) taua (inclusive)	mautolu (exclusive) tautolu (inclusive)
2nd person			koe	mua	mutolu
3rd person			ia	laua	lautolu

North Marquesan

Etymology

Related to South Marquesan ʻoe (“you”).

Pronoun

koe

1. you

Rapa Nui

Etymology

From Proto-Malayo-Polynesian *(i-)kahu, from Proto-Austronesian *(i-)kaSu.

Pronoun

koe

1. second person singular; you

See also

Rapa Nui personal pronouns

Independent
	singular	dual	plural
1st person (excl.)	au	māua	mātou
1st person (incl.)	―	tāua	tātou
2nd person	koe	kōrua
3rd person	ia	rāua

Tokelauan

Etymology

From Proto-Polynesian *koe. Cognates include Hawaiian ʻoe and Samoan 'oe.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈko.e]
• Hyphenation: ko‧e

Pronoun

koe

1. thou, you (singular)

See also

Tokelauan personal pronouns

Independent
	singular	dual		plural
		long	short
1st person (excl.)	au, kita1	ki māua	ki mā	ki mātou
1st person (incl.)	―	ki tāua	ki tā	ki tātou
2nd person	koe	koulua		koutou
3rd person	ia	ki lāua	ki lā	ki lātou
Agentive clitic
	singular	dual		plural
1st person (excl.)	kō	ki mā		ki mātou
1st person (incl.)	―	ki tā		ki tātou
2nd person	kē	koulua		koutou
3rd person	ia	ki lā		ki lātou
1) Sympathetic *) Pronouns preceded by ki may drop this preposition when in a possessive phrase.

Tokelauan possessive pronouns

Inalienable (O-type)
	singular	dual		plural
		long	short
1st person (excl.)	o oku, o kita1	o māua	o mā	o mātou
1st person (incl.)	―	o tāua	o tā	o tātou
2nd person	o ōu, o koe	o koulua		o koutou
3rd person	o ona	o lāua	o lā	o lātou
Alienable (A-type)
	singular	dual		plural
		long	short
1st person (excl.)	a aku, a kita1	a māua	a mā	a mātou
1st person (incl.)	―	a tāua	a tā	a tātou
2nd person	a āu, a koe	a koulua		a koutou
3rd person	a ana	a lāua	a lā	a lātou
1) Sympathetic *) Only the singular pronouns differ from the personal pronouns

References

• R. Simona, editor (1986), Tokelau Dictionary‎^[2], Auckland: Office of Tokelau Affairs, page 163