Substantiivi

muokkaa

luti (5)[1]

  1. (arkikieltä) luutnantti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlut̪i/
  • tavutus: lu‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luti lutit
genetiivi lutin lutien
(lutein)
partitiivi lutia luteja
akkusatiivi luti;
lutin
lutit
sisäpaikallissijat
inessiivi lutissa luteissa
elatiivi lutista luteista
illatiivi lutiin luteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lutilla luteilla
ablatiivi lutilta luteilta
allatiivi lutille luteille
muut sijamuodot
essiivi lutina luteina
translatiivi lutiksi luteiksi
abessiivi lutitta luteitta
instruktiivi lutein
komitatiivi luteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luti Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lūtī

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta lūtum

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5