kevät
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakevät (44)
- talven jälkeinen ja ennen kesää oleva vuodenaika. Pohjoisella pallonpuoliskolla maaliskuusta toukokuuhun. Eteläisellä pallonpuoliskolla syyskuusta marraskuuhun.
- kohti kevättä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkeʋæt̪/, [ˈk̟e̞ʋæt̪]
- tavutus: ke‧vät
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kevät | keväät |
genetiivi | kevään | keväiden keväitten |
partitiivi | kevättä | keväitä |
akkusatiivi | kevät; kevään |
keväät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keväässä | keväissä |
elatiivi | keväästä | keväistä |
illatiivi | kevääseen | keväisiin (keväihin) |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keväällä | keväillä |
ablatiivi | keväältä | keväiltä |
allatiivi | keväälle | keväille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keväänä | keväinä |
translatiivi | kevääksi | keväiksi |
abessiivi | keväättä | keväittä |
instruktiivi | – | keväin |
komitatiivi | – | keväine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kevää- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kevät- |
Käännökset
muokkaa1. talven jälkinen vuodenaika
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: keväinen
Yhdyssanat
muokkaakevätaamu, kevätaika, kevätasu, kevätaurinko, kevätesikko, keväthanki, kevätilma, kevätilta, kevätistuntokausi, kevätistutus, kevätjuhla, kevätjää, kevätkausi, kevätkello, kevätkesä, kevätkuukausi, kevätkylmä, kevätkylvö, kevätkynsimö, kevätkyntö, kevätkääryle, kevätleinikki, kevätlukukausi, kevätmuoti, kevätpuku, kevätpuu, kevätpäivä, kevätpäiväntasaus, kevätruis, kevätrulla, kevätsää, kevättalvi, kevättulva, kevätvehnä, kevätvilja, kevätväsymys
Vieruskäsitteet
muokkaaIdiomit
muokkaa- olla kevättä rinnassa