Substantiivi

muokkaa

aihki (5)

  1. hyvin vanha ja hitaasti kasvanut tiheäsyinen mänty; ikimänty ; tietyn metsäalueen suurin tai suurimpiin kuuluva honka; aihkeja esiintyy lähinnä vain luonnontilaisissa aarniometsissä
    Vanha viisas Aihki kesän metsään loihti.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aihki aihkit
genetiivi aihkin aihkien
(aihkein)
partitiivi aihkia aihkeja
akkusatiivi aihki;
aihkin
aihkit
sisäpaikallissijat
inessiivi aihkissa aihkeissa
elatiivi aihkista aihkeista
illatiivi aihkiin aihkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aihkilla aihkeilla
ablatiivi aihkilta aihkeilta
allatiivi aihkille aihkeille
muut sijamuodot
essiivi aihkina aihkeina
translatiivi aihkiksi aihkeiksi
abessiivi aihkitta aihkeitta
instruktiivi aihkein
komitatiivi aihkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aihki-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • saamen kielissä muotoutunut käsite < skandinaavinen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.