Winchester
Winchester on noin 48 000 asukkaan katedraalikaupunki (city) ja 127 000 asukkaan hallintopiiri Hampshiren kreivikunnassa Englannissa.[1][2][3] South Hampshiren metropolialueella, johon kuuluvat Winchesterin lisäksi Southampton, Portsmouth, Eastleigh ja Fareham, asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä.[4]
| Winchester Winchester |
|
|---|---|
 Winchesterin tuomiokirkko kohoaa kaupungin kattojen ylle. |
|
 Winchesterin sijainti Englannissa ja Hampshiressä. |
|
 Winchester |
|
|
|
|
| Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Osa | Englanti |
| Alue | Kaakkois-Englanti |
| Kreivikunta | Hampshire |
| Hallinnon tyyppi | Hallintopiiri |
| Maantiede | |
| Kokonaispinta-ala | 14 km² |
| Väestö | |
| Väkiluku (2021) | 48 000 |
| Väestötiheys | 3 577 as./km² |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Winchesterin hallintopiiriin kuuluu varsinaisen kaupungin lisäksi laajalti maaseutua, ja sen alueella on Britannian armeijan ja merivoimien tukikohtia. Taimenenkalastus on suosittua ajanvietettä Itchenjoen laaksossa. Winchesterin kaupunki tunnetaan parhaiten keskiaikaisesta tuomiokirkosta, joka on pisin Englannissa (169 metriä).[1] Tuomiokirkkoon on haudattu muun muassa kirjailija Jane Austen.[5]
Historia
muokkaaWinchesterin ensimmäiset pysyvät asukkaat kuuluivat kelttiläiseen belgien heimoon. He saapuivat seudulle rautakaudella 150 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja perustivat nykyisen kaupungin länsilaidalle mäkilinnan ja kauppapaikan. Vuonna 43 roomalaiset nousivat maihin Britanniassa ja ryhtyivät valloittamaan Etelä-Englannin mäkilinnoja ja alistamaan paikallista väestöä hallintaansa.[6]
Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että Winchesterissä roomalaiset eivät kohdanneet liiemmin vastarintaa. Belgien rakentama mäkilinnoitus oli alkanut rapistua jo vuosia aikaisemmin, eivätkä roomalaiset kokeneet tarpeelliseksi perustaa seudulle sotilastukikohtaa hillitäkseen kapinoivaa alkuperäisväestöä. He perustivat Winchesteriin kuitenkin oman kaupunkinsa, jonka nimeksi tuli Venta Belgarum eli ’belgien kauppapaikka’. Aikojen saatossa siitä kehittyi alueen hallinnollinen keskus, johon rakennettiin ruutukaavaan järjestettyjä asuinrakennuksia, kauppoja, temppeleitä ja kylpylöitä. 200-lukuun mennessä kaupungin puiset varustukset oli korvattu kivimuurilla ja siitä oli kasvanut Britannian provinssin viidenneksi suurin kaupunki.[6]
Venta Belgarumin ja muiden roomalaisbrittiläisten kaupunkien merkitys alkoi vähentyä 300-luvulla. Kun roomalaiset vetäytyivät Ison-Britannian saarelta vuonna 407, monet heidän perustamistaan kaupungeista hylättiin kokonaan. Roomalaisten jättämän valtatyhjiön pyrkivät täyttämään noin vuodesta 430 alkaen mannereurooppalaiset juutit, anglit ja saksit. Englannin itä- ja eteläosiin syntyi useita keskenään kilpailevia kuningaskuntia seuraavien sadan vuoden aikana. Lounais-Englantiin, jossa myös Venta Belgarum sijaitsi, saksit perustivat Wessexin kuningaskunnan. He alkoivat kutsua kaupunkia nimellä Venta Caester, joka muuntui myöhemmin muotoon Wintancaester ja lopulta Winchesteriksi.[6]
Paavi Gregorius I lähetti vuonna 597 Etelä-Englantiin lähetyssaarnaajia, joiden tekemän lähetystyön seurauksena anglosakseja alkoi kääntyä kristinuskoon.[6][7] Winchesterin ensimmäinen kirkko oli Old Minster, joka rakennettiin 600-luvun puolivälissä sen muurien suojaan. Vuonna 676 siitä tuli tuomiokirkko, kun Wessexin piispanistuin siirrettiin Winchesteriin.[6]
Alfred Suuri (849–899) siirsi Wessexin pääkaupungin Winchesteriin pian sen jälkeen kun hänet oli kruunattu kuninkaaksi vuonna 871.[6][8] Pääkaupunkiaseman ansiosta Winchester rakennettiin kokonaan uusiksi ja sen väkiluku kääntyi nousuun.[6] Alfredin kuoltua vuonna 899 hänen poikansa Edvard ja leskensä Ealhswith perustivat kaupunkiin New Minsterin ja Nunnaminsterin luostarit,[9][10] joista tuli Englannin johtavia taiteiden ja oppineisuuden keskuksia.[6]
Marraskuussa 1066, vain muutamia viikkoja Hastingsin taistelun jälkeen, Winchester antautui normanneille asukkaiden kysyttyä ensin neuvoa Edvard Tunnustajan leskeltä Edith Wessexiläiseltä, joka asui kaupungissa.[6][11] Vilhelm Valloittajan määräyksestä saksien kuninkaallinen palatsi kunnostettiin ja kaupungin länsipuolelle rakennettiin Winchesterin linna. Normannit purkivat myös Old Minsterin kirkon ja alkoivat rakentaa sen paikalle nykyistä tuomiokirkkoa vuonna 1079.[6]
Winchesterin asema oli yhteiskunnallisesti merkittävä koko varhaiskeskiajan, mikä käy ilmi siellä syntyneiden, kuolleiden ja avioituneiden kuninkaallisten suuresta määrästä. Kaupunki alkoi kuitenkin menettää merkitystään 1100- ja 1200-luvuilla poliittisen vallan ja kuninkaallisen rahapajan siirryttyä uuteen pääkaupunkiin Lontooseen. Vuosina 1348–1349 kaupungin asukkaita koetteli musta surma, joka saapui Manner-Euroopasta levinneiden mustarottien mukana. Rutto levisi kaupunkiin jälleen vuonna 1361 ja vielä useita kertoja myöhemminkin seuraavien vuosikymmenten aikana. On arvioitu, että jopa yli puolet väestöstä kuoli tautiin.[6]
Winchester sai vaurautensa keskiajalla paikallisesti tuotetusta villasta ja siitä valmistetuista kankaista. Lopulta villateollisuuden kohtaloksi koitui liian kova kotimainen kilpailu. Vuoteen 1500 mennessä kaupungissa oli enää neljätuhatta asukasta. Väestön määrä laski entisestään, kun kuningas Henrik VIII lakkautti kaupungin luostarit vuosina 1538–1539 ja myi niiden maat ja omaisuuden korkeinta tarjousta vastaan.[6]
Englannin sisällissodassa (1642–1651) parlamentaristit ja kavaljeerit miehittivät vuoroin Winchesterin useita kertoja. Kaupungin asukkaat pysyivät kuitenkin lojaaleina kuninkaalle luultavasti historiallisista syistä. Sodan loppuvaiheessa vuonna 1650 Cromwellin joukot tuhosivat Winchesterin linnan, jotta kavaljeerit eivät voisi enää linnoittautua sinne.[6][12]
Kuningas Kaarle II osti linnan rauniot vuonna 1682 ja pyysi Christopher Wreniä suunnittelemaan niiden paikalle kuninkaallisen palatsin. Hänen seuraajansa eivät juurikaan käyttäneet palatsia, ja siitä tehtiin ensin vankila (1756–1792) ja sitten sotilaskasarmi (1792–1986). Vuonna 1894 roihunneessa tulipalossa linna tuhoutui lähes kokonaan lukuun ottamatta suurta linnansalia, joka oli säilynyt alkuperäisestä normannilinnasta. Tuhoutuneiden osien paikalle rakennettiin kaksi uutta kasarmirakennusta, joita armeija käytti vuoteen 1986 saakka, minkä jälkeen niihin tehtiin asuntoja.[12] Linnan juhlasali toimii nykyään museona, jossa on näytteillä 1200-luvulla tehty kopio kuningas Arthurin pyöreästä pöydästä.[13]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Winchester Encyclopaedia Britannica. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Brinkhoff, Thomas: Winchester (Hampshire, South East England, United Kingdom) – Population Statistics, Charts, Map and Location City Population. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Brinkhoff, Thomas: Winchester (District, Hampshire, United Kingdom) – Population Statistics, Charts, Map and Location City Population. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Brinkhoff, Thomas: Southampton / Portsmouth (Agglomeration, Agglomerations, United Kingdom) – Population Statistics, Charts, Map and Location City Population. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Winchester – Jane Austen's final resting place (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Johnson, Ben: Winchester, Ancient Capital of England Historic UK. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Early Medieval: Religion English Heritage. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Alfred 'The Great' (r. 871-899) Royal Household. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Houses of Benedictine monks: New Minster, or the Abbey of Hyde A History of the County of Hampshire: Volume 2. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Nunnaminster Winchester City Council. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Ottaway, Patrick, et al.: Chapter 6: Medieval Winchester (1066–c 1350) Winchester: An Archaeological Assessment: Swithun’s ‘City of Happiness and Good Fortune.’. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Winchester Palace, also known as the King's House and Peninsula Barracks Hampshire Cultural Trust. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ The Great Hall with Westgate Museum Hampshire Cultural Trust. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Winchester Wikimedia Commonsissa