Ville-Veikko Salminen
Ville-Veikko Salminen (23. elokuuta 1937 Turku – 16. tammikuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja ohjaaja.
| Ville-Veikko Salminen | |
|---|---|
 Ville-Veikko Salminen lukee Uutta Suomea vuonna 1960 Turun Hamburger Börsin terassilla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. elokuuta 1937 Turku |
| Kuollut | 16. tammikuuta 2006 (68 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1948–2004 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Salminen loi pitkän uran niin elokuvassa, televisiossa kuin teatterissakin. Näyttelijänä hänet tunnetaan erityisesti monista rooleistaan Spede Pasasen elokuvissa. Salmisen ensimmäinen rooli oli vuonna 1948 elokuvassa Irmeli, seitsentoistavuotias. Salminen oli myös perustamassa Yleisradion ja MTV:n televisioteattereita. Salminen myös ohjasi elokuvia ja dokumentteja sekä Mainos-TV:n televisiosarjoja Sämpy, Sirkka ja Sakari ja Olet vain kahdesti nuori.[1]
Salmisen vanhemmat olivat näyttelijä ja ohjaaja Ville Salminen sekä näyttelijä Aune Häme. Hänen velipuolensa on elokuvaaja Timo Salminen ja enonsa näyttelijä Ekke Hämäläinen. Ville-Veikko Salminen kävi 1950-luvun alussa koulua englantilaisessa sisäoppilaitoksessa ja 1956-1959 Teatterikoulussa. Hän oli mukana isänsä elokuvatuotannoissa lapsinäyttelijänä, klaffipoikana, kamera-apulaisena ja kuvaussihteerinä. Hän toimi usein mallina vaateliike Ajanmiehen mainoksissa ja näytöksissä.[2][3]
1960-luvulla Salminen oli naimisissa laulaja Laila Kinnusen kanssa. 1970-luvulla hänen avopuolisonsa oli näyttelijä Anitta Niemi[4] ja 1980-luvun lopulta toimittaja Ulla Salminen, ent. Kakkuri, o.s. Schildt[2].
Kulttuuriministeri Tanja Saarela myönsi Ville-Veikko Salmiselle vuonna 2005 valtion taiteilijaeläkkeen.[5]
Salminen kuoli syöpään 68-vuotiaana helsinkiläisessä saattokodissa tammikuussa 2006. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[6]
Näyttelijänä
muokkaa- Irmeli, seitsentoistavuotias (1948)
- Laivaston monnit maissa (1954)
- Laivan kannella (1954)
- Säkkijärven polkka (1955)
- Evakko (1956)
- Nina ja Erik (1960)
- Jengi (1963)
- Pohjan tähteet (1969)
- 8 Uuno Turhapuro -elokuvaa
- Rakastuin mä luuseriin (2005)[1]
Ohjaajana ja/tai tuottajana
muokkaa- Firenzeläinen tragedia (1967, tv-näytelmä)
- Liejukana (1968, tv-elokuva)
- Neiti Ellinora ja sininen metsä (1976)
- Vuosisatamme tulkki Valentin M. Berezhkov (1989, lyhyt dokumentti)
- Musta hämähäkki – Lev Jashin (1989, lyhyt dokumentti)
- Valtakunnan isäntärenki (1993, lyhyt dokumentti Johannes Virolaisesta)
- Loppumaton matka – Muistutus erään taiteilijan elämästä (1999, dokumentti István Ráczista)[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Elonetin tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Seppälä, Anu: Niin vaan raikulistakin tull tuottaja. Helsingin Sanomat, 10.05.1992, s. 52. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Toiviainen, Sakari: Ville-Veikko Salminen Elonetissä.
- ↑ Talvitie, Liisa: Anitta Niemen kuoppainen tie: "Onneksi ympärilläni oli suojelusenkeleitä" Apu. 24.6.2016. Viitattu 7.7.2017.
- ↑ Taiteilija-eläke 43:lle eri alojen edustajalle (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku (Ville-Veikko Salminen) Hautahaku.fi. Viitattu 29.9.2024.