Tanska-Norja
historioitsijoiden käyttämä nimitys Tanskan ja Norjan personaaliunionista 1523–1814
Tanska-Norja (tansk. Danmark-Norge) on jälkikäteen käytetty nimitys Tanskan ja Norjan muodostamasta historiallisesta valtiosta. Tanska-Norjan valtio oli personaaliunioni vuodesta 1380 vuoteen 1536, jolloin Norja menetti statuksensa kuningaskuntana ja rinnastettiin Tanskalle kuuluvaan maakuntaan. Kalmarin unionin aikana vuosina 1397–1520 samaan valtioliittoon kuului suurimman osan ajasta myös Ruotsi.[2]
Tanska-Norjalla oli siirtomaita: Trankebar Intiassa, Kultarannikko nykypäivän Ghanan alueella ja kolme saarta Karibialla, Sankt Thomas, Sankt Jan sekä Sankt Croix.[3]
Tanskan ja Norjan yhteys päättyi, kun Tanska luovutti Norjan Ruotsille Kielin rauhassa 1814.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Slagstad, Rune: Shifting Knowledge Regimes: the Metamorphoses of Norwegian Reformism. Thesis Eleven, toukokuu 2004, s. 65–83. Sage Journals. Sage Journals. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Denmark - The Late Middle Ages Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)
- ↑ The history of the Nordic Region norden.org. Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tanska-Norja Wikimedia Commonsissa