Wikipedia

Turun akatemia

Turussa 1640–1828 toiminut Suomen ensimmäinen yliopisto

Kuninkaallinen Turun Akatemia (lat. Regia academia aboensis, ruots. Kungliga Akademien i Åbo, nyk. Helsingin yliopisto) on Suomen ensimmäinen yliopisto, joka perustettiin Turkuun vuonna 1640. Suomen sodan jälkeen 1809 sen nimeksi tuli Keisarillinen Turun Akatemia. Yliopisto siirrettiin Turun palon jälkeen Helsinkiin vuonna 1827 ja sen nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin-yliopistoksi. Suomen itsenäistyttyä yliopiston nimeksi vaihdettiin Helsingin yliopisto vuonna 1919. Turkuun perustettiin samoihin aikoihin kaksi uutta yliopistoa: vuonna 1918 ruotsinkielinen Åbo Akademi ja vuonna 1920 suomenkielinen Turun yliopisto.

Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen.

Turun akatemiaa edelsivät Turun katedraalikoulu (noin 1276–1630) ja Turun kymnaasi (1630–1640). Lisäksi jo aiemmin keskiajalla oli suomalaisia kouluttautunut Uppsalassa sekä Pariisissa ja muissa ulkomaisissa yliopistoissa, mutta Turun Akatemia liitti Suomen osaksi eurooppalaista yliopistojärjestelmää ja mahdollisti korkeimman sivistyksen hankkimisen lähempänä kotia. Akatemian yhteyteen perustettiin myös Suomen ensimmäinen kirjapaino vuonna 1642.

Katso myös: Luettelo Turun ja Helsingin yliopiston rehtoreista

Turun akatemian perustaminen

muokkaa
 
Pietari Brahe, Turun Akatemian perustaja ja ensimmäinen kansleri.

Kuninkaallisen Turun Akatemian perusti tuolloin 13-vuotiaan kuningatar Kristiinan holhoojahallitus Suomen kenraalikuvernöörin Pietari Brahen ja Turun piispan Isaacus Rothoviuksen tuella. Suurvaltakaudella koulutukseen ja sivistykseen alettiin kiinnittää Ruotsissa aiempaa enemmän huomiota. Yliopisto valtakunnan itäosaan oli tarpeellinen turvaamaan osaava henkilöstö ja kelvollisten pappien saannin. Oli jalostettava uusi ahkera, toimiinsa paneutuva ihminen joka eläisi jumalanpelossa.[1]

Turun Akatemia oli Ruotsin suurvallan hallitsemien alueiden kolmas yliopisto. Pohjoismaiden vanhinta Uppsalan yliopistoa kehitettiin ja kruunu perusti uudet yliopistot Turun ohella Tarttoon vuonna 1632 ja Lundiin vuonna 1666.

Axel Oxenstierna ehdotti valtaneuvostolle 18. elokuuta 1636 Tarton yliopiston siirtoa Turkuun. Se ei kuitenkaan toteutunut, vaikka Turku olisikin ollut lähempänä valtakunnan ydintä Tukholmaa.[2]tarkistettava Kreivi Brahe alkoi heti toimia saavuttuaan 21. marraskuuta 1637 kenraalikuvernööriksi Turkuun. Brahe tekikin jo 14. joulukuuta 1637 esityksen yliopiston perustamisesta Turkuun. Kuningatar Kristiinan ja kuningattaren holhooja, kansleri Oxenstiernan johdolla valtaneuvosto allekirjoitti Turun akatemian perustamiskirjan 26. maaliskuuta 1640.[3]

Turussa yliopisto perustettiin käytännössä muuttamalla Turun kymnaasi yliopistoksi ja nimittämällä useimmat sen opettajat professoreiksi. Yliopiston tilat saatiin kymnaasin kaksikerroksisesta kivitalosta Tuomiokirkon kehämuurista.[3] Torsten Ståhlhandsken leski Christina Horn lahjoitti akatemialle kirjakokoelman, joka oli tuotu sotasaaliina Tanskasta.[4] Uuden yliopiston avajaiset pidettiin 15. heinäkuuta 1640.[5]

1640 Turun akatemia -nimiseksi yliopistoksi perustettu instituutio sai neljä tiedekuntaa ja aluksi 11 professoria (viite: V-M Autio). Ensimmäisiksi professoreiksi Turun akatemiaan valittiin[6]

  •  
    Turun akatemian vihkiäiset osa 1 (Albert Edelfelt, 1902, maalaus Helsingin yliopiston juhlasalissa)
  •  
    Turun akatemian vihkiäiset osa 2
  •  
    Turun akatemian vihkiäiset osa 3

Suurvaltakausi (1640–1718)

muokkaa

Turun Akatemian toimintaa leimasivat 1600-luvulla luterilainen puhdasoppisuus ja Ruotsin asema eurooppalaisena suurvaltana. Latinaa käytettiin tieteellisten julkaisujen kielenä. Turun Akatemiassa oli neljä tiedekuntaa: filosofinen, teologinen, oikeustieteellinen ja lääketieteellinen. Kruunun näkökulmasta akatemian tehtävänä oli ennen kaikkea uusien pappien, lääkärien, virkamiesten ja upseerien kouluttaminen valtion palvelukseen.

Turun Akatemiassa oli ensimmäisenä toimintavuonna 44 ylioppilasta, joista 8 oli syntyperäisiä suomalaisia. Seuraavana vuonna ylioppilaiden lukumäärä kasvoi kolmeen sataan.[4]

Opetus- ja tutkimustyön lähtökohtina olivat suurvaltakaudella eurooppalainen humanismi ja skolastissävytteinen luterilainen teologia. Teologian professorit osallistuivat myös ajan uskontopoliittiseen keskusteluun, minkä ohella akatemiassa tutkittiin myös Suomen muinaishistoriaa ja suomen kieltä.

Akatemian ensimmäinen väitöskirja oli professori Wexioniuksen laatima Discursus politicus de prudentia, joka tarkastettiin 18. joulukuuta 1641. Siitä tuli myös ensimmäinen Suomessa painettu kirja, kun väitöskirjojen painaminen aloitettiin Turussa seuraavana vuonna.[7] Promootioperinne rantautui Suomeen Uppsalasta, ja ensimmäinen promootio järjestettiin Turun akatemian aikana 4. toukokuuta 1643. Silloin promovoitiin 10 filosofian maisteria mukana muun muassa Abraham Kollanius.[8] Siitä lähtien promootioperinne on jatkunut katkeamattomana Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa ja Helsingin yliopistossa sekä myöhemmin Suomen muissakin yliopistoissa koko yliopistohistorian ajan.[9]

Suurvaltakaudella akatemiassa vaikuttaneista oppineista mainittakoon ennen kaikkea Daniel Juslenius (1676–1752). Hän aloitti opintonsa Turussa 1691, ja 1713 hänet nimitettiin itämaisten kielten professoriksi. Daniel Jusleniusta voidaan pitää suurvaltakauden gööttiläisen ja myös fennofiilisen aatesuuntauksen edustajana. Jusleniuksen teoksista on tunnetuin Aboa vetus et nova (1700), jossa hän käsittelee Suomen kansan muinaisia vaiheita ja Turun kaupunkia.

Vapauden aika (1719–1772)

muokkaa

Isonvihan aikana 1713–1721 Turun Akatemia oli evakuoituna Tukholmaan, ja sen toiminta oli pysähdyksissä. Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen yliopiston toiminta käynnistyi uudelleen. Luonnontieteiden merkitys kasvoi Ruotsissa ja tämä heijastui myös Turun akatemian toimintaan, jota alkoi leimata vapauden ajalle tyypillinen fysiokraattinen hyödyn korostaminen. Tutkimuksen painopisteet sijaitsivat kasvinjalostuksen ja maatalouden kehittämisen aloilla.

Luonnontutkijoista mainittakoon Carl von Linnén oppilas Pehr Kalm (1716–1779), joka toimi Turun Akatemian luonnonhistorian ja taloustieteen professorina. Hän perusti akatemiaan Suomen oloissa ainutlaatuisen kasvitieteellisen puutarhan. Kalmin tunnetuin teos on hänen Pohjois-Amerikkaan suuntautuneesta tutkimusmatkastaan kirjoittama matkakuvaus En resa till Norra Amerika. Kalmin ohella akatemiassa vaikuttaneista luonnontutkijoista on mainittava lisäksi lääketieteen professori ja rehtori Johan Leche (1704–1764).

Kemian professori Pehr Adrian Gadd (1727–1797) aloitti suomalaisen kemian opetuksen aikakauden Turun Akatemiassa vuonna 1761.[10]

Kustavilainen aika ja Ruotsin vallan loppu (1772–1809)

muokkaa
 
Akatemiatalo.
 
Turun akatemian alkuaikojen rakennuksista on kuvaus Tauno Torpon suunnittelemassa pronssisessa muistolaatassa, jonka Turkuseura paljasti Tuomiokirkon eteläsivulle vuonna 1962.[11] Reliefissä on kuvattu kaksikerroksinen kirkon muurirakennus, entinen Turun lukion talo, jossa Turun akatemia toimi 1640–1801.[12]

Kustavilaisella ajalla Turun Akatemian toimintaan vaikutti edelleen luonnontieteiden kehitys. Tässä vaiheessa Ruotsissa alkoi saada aiempaa enemmän sijaa myös Englannista ja Ranskasta levinnyt valistus. Turun Akatemian kansainväliset yhteydet lisääntyivät ja akatemia eli kustavilaisella ajalla kukoistuskauttaan.

Tunnetuin Turussa 1700-luvulla vaikuttaneista tiedemiehistä oli monipuolinen humanisti, kielentutkija ja historioitsija Henrik Gabriel Porthan (1739–1804), joka toimi Turun akatemian kirjastonhoitajana ja kaunopuheisuuden professorina. Hänen merkityksensä Suomen historiantutkimuksen synnylle ja suomalaisen kulttuurin tutkimukselle on ollut huomattava. Porthanin johdolla perustettiin Turussa Aurora-seura, jonka puitteissa julkaistiin Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo. Hän aloitti lisäksi suomalaisen kansanrunouden harrastuksen. Porthanin ohella Turun akatemiassa vaikuttivat kustavilaisella ajalla huomattava oikeustieteilijä, oikeustieteen professori Matthias Calonius (1738–1817) ja kemisti Johan Gadolin (1760–1852).

Turun akatemia toimi pitkään useissa Tuomiokirkon ympäristössä sijainneissa rakennuksissa, kunnes Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin hallituskaudella vuonna 1802 aloitettiin Akatemiatalon rakennustyöt arkkitehti Carl Christoffer Gjörwellin laatimien suunnitelmien mukaan. Rakennustöiden johtamisesta vastasi italialaissyntyinen Charles Bassi. Vuonna 1815 valmistunut rakennus edustaa yleiseurooppalaista uusklassistista empiretyyliä, joka levisi 1700-luvun lopulla myös Ruotsiin ja Suomeen. Akatemiantalon rakentaminen oli huomattava hanke koko valtakunnan mittakaavassa ja se kuvasti osaltaan Turun Akatemian merkitystä. Nykyisin Vanhana Akatemiantalona tunnettu rakennus lukeutuu Suomen arvokkaimpien kulttuurihistoriallisten muistomerkkien joukkoon ja Turussa toimivat yliopistot käyttävät sitä edelleen akateemisiin juhlamenoihin.

Ruotsiin ja myös Turkuun levisi 1700-luvun lopulla erityisesti Saksassa voimakkaasti vaikuttanut romantiikka. Tämän seurauksena 1800-luvun alussa Turun akatemian piirissä syntyi poliittis-kirjallinen liike Turun romantiikka, jossa romantiikkaan yhdistyi Porthanin aateperintö. Liike tähtäsi suomalaisen kansallistunnon herättämiseen ja se keskittyi Adolf Ivar Arwidssonin ympärille. Liikkeen toiminta kuitenkin vaikeutui myöhemmin venäläisten karkotettua Arwidssonin Ruotsiin. Seuraavan sukupolven, johon kuuluivat mm. Lönnrot, Snellman, Topelius ja Runeberg, toiminta tapahtuikin jo pääasiallisesti Helsingissä.

Keisarillinen Turun Akatemia (1808–1827)

muokkaa

Venäjän hyökättyä Suomeen 1808 syttyi Suomen sota, minkä päättäneessä Ruotsin ja Venäjän välisessä Haminan rauhassa vuonna 1809 keisari Aleksanteri I päätti Suomen liittämisestä Venäjään autonomisena Suuriruhtinaskuntana. Tähän päättyi samalla Kuninkaallisen Turun Akatemian aika, sillä yliopiston nimi muutettiin Keisarilliseksi Turun Akatemiaksi. Yliopisto toimi Venäjän keisarin alaisuudessa, ja sen toimintaa laajennettiin. Turkuun rakennettiin esimerkiksi tähtitorni akatemian käyttöön saksalaisen arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan.

Turun palo tuhosi vuonna 1827 suuren osan yliopiston kokoelmista ja tiloista. Niinpä keisarin käskykirjeellä 25. lokakuuta 1827 määrättiin Turun akatemia siirrettäväksi suuriruhtinaskunnan uuteen hallintokaupunkiin Helsinkiin lähemmäs Pietaria. Yliopiston nimeksi tuli Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa.

Suomen itsenäistyttyä yliopiston nimeksi tuli Helsingin yliopisto. Nykyään Helsingin yliopistossa on 11 tiedekuntaa ja opiskelijoita lähes 40 000.

Myöhempi yliopistokoulutus Turussa

muokkaa

Turussa ei annettu yliopistollista opetusta vuosina 1828–1917, mutta Suomen itsenäistyttyä syntyi Turkuun ruotsinkielinen ja suomenkielinen yliopisto jatkamaan yliopistokaupungin perinteitä. Åbo Akademi perustettiin kansalaiskeräyksen turvin vuonna 1918 varmistamaan, että ruotsinkielinen ylin opetus Suomessa säilyisi, vaikka Helsingin yliopisto olisi suomalaistettu. Turun yliopiston perustivat puolestaan suomenmieliset maailman ensimmäiseksi täysin suomenkieliseksi yliopistoksi 1920, niin ikään kansalaiskeräyksen turvin.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Tuomola, Simo (toim.): Abo – Suomen metropoli: 1600-luku Turussa. Turku: Turun Tietotarjonta, 2000. ISBN 951-9129-39-1

Veli-Matti Autio: PROFESSORIN VIRAN JA ARVON KEHITYS SUOMESSA. teoksessa Suomen Professorit – Finlands Professorer 1640-2007.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Nils Erik Villstrand: Valtakunnanosa, s. 185–186. Svenska literatusällskapet i Finland, 2012.
  2. ↑ Tuomola, Simo (toim.) 2000: Abo – Suomen metropoli: 1600-luku Turussa, s. 42.
  3. ↑ a b Tuomola, Simo (toim.) 2000: Abo – Suomen metropoli: 1600-luku Turussa, s. 46.
  4. ↑ a b Mäkinen, Vesa (toim.): Topelius Maamme kirja, s. 415. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12804-X
  5. ↑ Kuninkaallinen Turun akatemia. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin yliopistomuseo Arppeanum.
  6. ↑ Tuomola, Simo (toim.) 2000: Abo – Suomen metropoli: 1600-luku Turussa, s. 50.
  7. ↑ Ilva, Jyrki: Suomen ensimmäinen väitöskirja verkossa. Agricolaverkko 20.2.2006. Viitattu 2.2.2019.
  8. ↑ Tuomola, Simo (toim.) 2000: Abo – Suomen metropoli: 1600-luku Turussa, s. 56.
  9. ↑ Promootioperinne Vaasan yliopisto. 29.6.2010. Arkistoitu 19.5.2011. Viitattu 28.12.2019.
  10. ↑ Kemian opetuksen 250-vuotisjuhlaseminaari 21.9. Turun yliopisto. Arkistoitu 3.11.2011. Viitattu 28.12.2019.
  11. ↑ Rinne, Ilmari: Muistolaatat kertovat Turun historiaa. Suomen Turku -lehti, 1976, nro 4, s. 39. Turkuseura ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.12.2015.
  12. ↑ Perälä, Tauno: ”Turun kaupunki 1600-luvulla”, Turun seitsemän vuosisataa, s. 112. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys ry, 1965. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.12.2015).

Aiheesta muualla

muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turun_akatemia&oldid=22594613”