Soinniton alveolaarinen klusiili

Soinniton alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne^[1], joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti T-kirjaimella, kuten suomen kielessä. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on [t].

Kuvaus

Soinnitonta alveolaarista klusiilia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:

Fonaatio on soinniton, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet ovat pois kytketyt kuten kuiskatessa.
Ääntöpaikka on alveolaarinen, mikä tarkoittaa että kieli on äännettäessä hammasvallin tuntumassa.
Ääntötapa on klusiili eli umpiäänne, mikä tarkoittaa sitä, että äänettäessä muodostetaan sulkeuma, joka sitten purkautuu äkisti.

Lähteet

Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1

Viitteet

↑ ^a ^b Wiik, s. 58–99.

Konsonantit kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa

Artikulaatiopaikka →	Labiaali		Koronaali				Dorsaali				Laryngaali
Artikulaatiotapa ↓	Bilabiaali	Labiodentaali	Dentaali	Alveolaari	Postalveolaari	Retrofleksi	Palataali	Velaari	Uvulaari		Faryngaali		Epiglottaali		Glottaali
Nasaali	m	ɱ	n			ɳ	ɲ	ŋ	ɴ
Klusiili	p b	p̪ b̪	t d			ʈ ɖ	c ɟ	k ɡ	q ɢ				ʡ		ʔ
Frikatiivi	ɸ β	f v	θ ð	s z	ʃ ʒ	ʂ ʐ	ç ʝ	x ɣ	χ	ʁ	ħ	ʕ	ʜ	ʢ	h ɦ
Approksimantti	β̞	ʋ	ɹ			ɻ	j	ɰ		ʁ		ʕ		ʢ	h ɦ
Tremulantti	ʙ		r			ɽ͡r			ʀ				я
Yksitäryinen tremulantti	ⱱ̟	ⱱ	ɾ			ɽ			ɢ̆				ʡ̯
Lateraalinen frikatiivi			ɬ ɮ			ɭ˔̊	ʎ̥˔	ʟ̝̊
Lateraalinen appr.			l			ɭ	ʎ	ʟ
Lateraalinen nap.äänne			ɺ			ɺ̠	ʎ̯

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[FP-1] Wiik, s. 58–99.

[1]