Sirpa Paatero

suomalainen poliitikko

Sirpa Hannele Paatero (o.s. Peltonen, s. 9. syyskuuta 1964 Karhula) on suomalainen poliitikko. Hän toimi kansanedustajana 2006–2023 ja kuntaministerinä Marinin hallituksessa 2019–2023. Puoluetaustaltaan hän on sosiaalidemokraatti.

Sirpa Paatero
Paatero vuonna 2015
Paatero vuonna 2015
Kuntaministeri
Marinin hallitus
10.12.2019–20.6.2023
Seuraaja Anna-Kaisa Ikonen
Kunta- ja omistajaohjausministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Edeltäjä Anu Vehviläinen
Mika Lintilä
Seuraaja Tytti Tuppurainen (omistajaohjausministeri)
Suomen kehitysministeri
Stubbin hallitus
26.9.2014–29.5.2015
Edeltäjä Pekka Haavisto
Seuraaja Lenita Toivakka
Kansanedustaja
1.2.2006–5.4.2023
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Kaakkois-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt9. syyskuuta 1964 (ikä 60)
Karhula
Puoliso Antti Paatero (1987–)
Tiedot
Puolue SDP
Uskonto evankelis-luterilainen[1]
Aiheesta muualla
sirpapaatero.net

Elämä ja ura

muokkaa

Paatero valmistui ylioppilaaksi Kaarinan lukiosta 1984. Hänellä on mallipukineiden valmistajan koulutus Kotkan ammatillisesta oppilaitoksesta (1986), käsilaukuntekijän koulutus (1988) ja askartelunohjaajan koulutus (1991). Hän on suorittanut kasvatustieteen perusopinnot Helsingin yliopistossa (1992), päihdetyön moniammatillisen lisäkoulutuksen Etelä-Karjalan ammattikoulussa (1997) ja terveyskasvatuksen perusopinnot Jyväskylän yliopistossa (1998). Ennen poliittista uraansa Paatero työskenteli muun muassa ehkäisevän päihdetyön ohjaajana Kotkan kaupungilla 1995. Vuodesta 2000 alkaen Paatero on toiminut Kotkan kaupunginvaltuutettuna.[2]

Paatero nousi eduskuntaan varasijalta 1. helmikuuta 2006 Sinikka Mönkäreen luovuttua kansanedustajan paikasta. Hänet valittiin kehitysministeriksi Stubbin hallitukseen syyskuussa 2014.[3] Paatero nimitettiin Rinteen hallituksen kunta- ja omistajaohjausministeriksi 6. kesäkuuta 2019.[4][5] Hän pyysi eroa ministerin tehtävistä 29. marraskuuta 2019. Pääministeri Antti Rinteen mukaan Paatero ei ollut noudattanut pääministerin Postin omistajaohjausta koskevia ohjeita.[6] Paateron kirjallisesti 2. joulukuuta jättämää eronpyyntöä valtioneuvoston jäsenyydestä ei käsitelty, koska Rinne jätti koko hallituksen eronpyynnön 3. joulukuuta 2019.[7]

Huolimatta aiemmasta eronpyynnöstään Paatero nimettiin kuntaministeriksi Rinteen hallitusta seuranneeseen Marinin hallitukseen.[8] SDP:n Tampereen puoluekokouksessa 2020 Paatero valittiin jatkamaan puoluevaltuuston puheenjohtajana vuodet 2020–2023. Puheenjohtajuudesta käytiin tiukka kamppailu Paateron ja turkulaisen Aki Lindénin välillä Paateron voittaessa äänin 252–237.[9]

Paatero toimi 2007–2016 urheilujärjestö TUL:n puheenjohtajana.[2]

Yksityiselämä

muokkaa

Paateron puoliso on ollut vuodesta 1987 rakennusinsinööri Antti Paatero. Heillä on kaksi tytärtä.lähde?

Kunnianosoituksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Vaalikone 2015 Yle. Arkistoitu 7.6.2019. Viitattu 7.6.2019.
  2. a b Sirpa Paatero Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Uusivaara, Terhi: Sirpa Paaterosta kehitys- ja omistajaohjausministeri Yle Uutiset. 25.9.2014. Viitattu 25.6.2023.
  4. Jyrki Hara: Tässä he nyt ovat – Antti Rinteen viisikon kaikki ministerit Yle Uutiset. Viitattu 29.11.2019.
  5. Rinteen hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. Viitattu 29.11.2019.
  6. Matti Konttinen, Jarno Virtanen, Anna Näveri, Marika Harjumaa & Timo-Pekka Heima: Ministeri Sirpa Paatero erosi, oppositio vaatii Rinteen eroa, Rinne: osaavan ministerin ero on vaikea paikka Yle Uutiset. 29.11.2019. Viitattu 25.6.2023.
  7. Waris, Olli ja Särkkä, Heini: Hallituskuohunnan omituinen sivujuonne: Sirpa Paatero ei ehtinyt koskaan erota ministerin tehtävästä Ilta-Sanomat. 9.12.2019. Viitattu 9.12.2019.
  8. Hanna Vesala, Pasi Jaakkonen: Toveria ei jätetty – hallituksesta häädetty Sirpa Paatero palaa kuntaministerinä Ilta-Sanomat. 8.12.2019. Viitattu 9.12.2021.
  9. SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtajana jatkaa Sirpa Paatero sdp.fi. Viitattu 13.4.2021.
  10. Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

muokkaa