Prerafaeliitit

Prerafaeliitit (engl. The Pre-Raphaelite Brotherhood, PRF) oli Englannissa 1800-luvun loppupuolella vaikuttanut taiteilijaryhmä. Englantilaisista taidemaalareista, runoilijoista ja kriitikoista koostuneen ryhmän perustivat vuonna 1848 John Everett Millais, Dante Gabriel Rossetti ja William Holman Hunt, jotka olivat myös ryhmän huomattavimpia edustajia. Prerafaeliittien esikuvina olivat ennen kaikkea Italian 1400-luvun taiteilijat ja heidän tuotantonsa. Tähän viittasi ryhmän nimi prerafaeliitit, Rafaelia edeltävät. ^[1]

Dante Gabriel Rossetti, *Beata Beatrix*, 1863.

Ryhmä piti itseään uudistusliikkeenä. Sen jäsenet olivat ihanteellisia ja kumoushenkisiä. Ryhmä vastusti vulgaaria materialismia ja tuolloin vallinnutta akateemista taidetta, jota he pitivät kaavamaisena ja hengettömänä kikkailuna. Heidän mielestään varsinkin Rafaelin klassisilla asetelmilla ja tyylikkäillä sommitelmilla oli ollut taiteen akateemista opetusta turmeleva vaikutus, vaikka he arvostivatkin Rafaelin teknistä taituruutta. Erityisesti he vastustivat Englannin kuninkaallisen taideakatemian (engl. The Royal Academy of Arts) perustajan Sir Joshua Reynoldsin vaikutusvaltaa. ^[1]

Prerafaeliitit halusivat maalaustaiteessa palata 1400-luvun italialaisten ja flaamilaisten taiteilijoiden, varhaisrenessanssin yltäkylläisiin yksityiskohtiin, voimakkaisiin väreihin ja taidokkaisiin sommitelmiin. He julkaisivat omaa aikakauslehteä, The Germiä. Ryhmän henkisenä oppimestarina oli John Ruskin.^[1]

Neljä periaatetta

Veljeskunnan, joksi taiteilijaryhmä kutsui itseään, varhaisia perusperiaatteita olivat seuraavat neljä julkilausumaa:

Ilmaistavien ideoiden pitää olla uusia.
Luontoa on tutkittava tarkkaavaisesti, jotta sitä voidaan ilmentää.
On suhtauduttava myötämielisesti siihen, mikä aikaisemmassa taiteessa on suoraa, vakavaa ja koskettavaa, ja suljettava pois perinteinen, itsekylläinen ja toistamalla opittu.
Ja, tärkeimpänä kaikesta, on tuotettava perinpohjaisen hyviä kuvia ja veistoksia.

Periaatteet ovat tietoisesti epädogmaattisia, sillä veljeskunta halusi korostaa yksittäisten taiteilijoiden henkilökohtaista vastuuta omista ideoistaan ja niiden toteutuksesta. Romantiikan vaikutuksen alaisina he uskoivat vapauden ja vastuun olevan erottamattomia. Heitä kuitenkin kiinnosti erityisesti keskiaikainen kulttuuri, sillä he uskoivat sen hallussa olleen hengellisen ja luovan yhtenäisyyden, joka oli sittemmin menetetty.

Ryhmä oli hyvin tietoinen oman aikansa yhteiskunnallisista ongelmista, ja tuotti lukuisia maalauksia viktoriaanisen yhteiskunnan epäkohdista, erityisesti naisten sorretusta asemasta. Eturivissä tässä asiassa toimi Dante Gabriel Rossetti. Toisaalta naiset kuvattiin pyhimyksinä, enkelimäisinä vaimoina ja hienostuneina leideinä, toisaalta langenneina naisina, noitina ja seireeneinä. ^[1]

Voimakkaimman jälkivaikutuksen ryhmän jäsenistä jätti William Morris. Hän oli arkkitehti, maalari, kirjailija ja taideteollisuuden uudistaja. Hän kapinoi arkiesineiden kaupallista sarjatuotantoa vastaan. Se synnytti käyttöesineiden uudistusta ajavat Arts and Crafts -liikkeen. Hän pettyi kuitenkin liikkeen saavutuksiin, sillä se ei hyödyttänyt alempia sosiaaliluokkia. Loppuvuosinaan hän omistautui käsityöperiaatteella toimivaan kirjapainoon ja vanhojen rakennusten suojeluun. Morrisin pyrkimyksistä kehittyi seuraavan sukupolven piirissä kansallisromanttinen tyylisuunta.^[1]