Pierluigi Martini
Pierluigi Martini (s. 23. huhtikuuta 1961 Ravenna, Italia[2]) on italialainen kilpa-autoilija. Hän ajoi Formula 1 -sarjassa vuosina 1984–1985 ja 1988–1995. Martini voitti vuonna 1999 Le Mansin 24 tunnin ajon Yannick Dalmasin ja Joachim Winkelhockin kanssa.
| Pierluigi Martini | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Kansalaisuus |
 Italia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1984-1985, 1988-1995 |
| Talli(t) | Dallara, Minardi, Toleman |
| Kilpailuja | 124 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 18 |
| Ensimmäinen kilpailu | Italian Grand Prix 1984 |
| Viimeinen kilpailu | Saksan Grand Prix 1995 |
Pierluigi Martini pitää hallussaan yhtä F1-sarjan vähiten tavoitelluista ennätyksistä: hänellä on kaikkein eniten GP-startteja (118 kisaa; oikeastaan 124, sillä hän karsiutui kuudesta kilpailusta) ilman ainuttakaan palkintosijoitusta. Hän on parhaimmillaan yltänyt osakilpailussa neljänneksi (San Marinon GP 1991 ja Portugalin GP 1991). MM-pisteitä hän keräsi kymmenen kautta kestäneellä F1-urallaan yhteensä 18.
Martini oli aikanaan lupaava kuljettaja mm. Euroopan Formula 3 -sarjassa, jonka hän voitti 1983. Formula ykkösiä hän pääsi kokeilemaan 1984, jolloin hän ajoi yhden osakilpailun Tolemanilla. Seuraavaksi vuodeksi hänet palkattiin Minardille. Debyyttikausi sujui kuitenkin sen verran nihkeästi, että "Piero" passitettiin kahdeksi vuodeksi Formula 3000 -sarjaan hankkimaan lisää kokemusta.
Martini teki paluun ykkösiin 1988. Hänen kohtalokseen tuli ajaa edelleen pikkutalleissa, Minardilla ja Dallaralla, joiden autoilla ei juuri ollut menestymisen mahdollisuuksia. Hän ajoi Minardin ja samalla F1-uransa ensimmäisen MM-pisteen Yhdysvaltain GP:ssä 1988.[3] Tosin Martinin tallitoveri kaudelta 1992, Jyrki Järvilehto, onnistui nappaamaan yhden kolmossijan Dallarallaan. Sitä paitsi Minardikaan ei ollut takavuosina lähimainkaan yhtä hidas kuin 2000-luvulla: Martini ehti ajokillaan kerran peräti toiseen lähtöruutuun (Yhdysvaltain GP:ssä 1990)[3] ja kerran kolmanteen ruutuun (Australian GP 1989).
F1-uran jälkeen Martini siirtyi urheiluautoihin. Hänen autokuntansa voitti Le Mansin 24 tunnin ajon 1999. Voittaja-BMW:n ratissa vuorotteli Martinin lisäksi kaksi muuta F1:ssä vaatimattomasti menestynyttä kuljettajaa, Yannick Dalmas ja Joachim Winkelhock.
F1-kaudet, pisteet ja sijoitukset
muokkaa- 1984 (Toleman): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
- 1985 (Minardi): 0 pistettä, sijoitus -
- 1986 ei ajanut
- 1987 ei ajanut
- 1988 (Minardi): 1 piste, sijoitus 16:s
- 1989 (Minardi): 5 pistettä, sijoitus 14:s
- 1990 (Minardi): 0 pistettä, sijoitus -
- 1991 (Minardi): 6 pistettä, sijoitus 11:s
- 1992 (Dallara): 2 pistettä, sijoitus 14:s
- 1993 (Minardi): 0 pistettä, sijoitus -
- 1994 (Minardi): 4 pistettä, sijoitus 18:s
- 1995 (Minardi): 0 pistettä, sijoitus -
Lähteet
muokkaa- ↑ https://pantheon.world/profile/person/Pierluigi_Martini. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ https://results.motorsportstats.com/drivers/pierluigi-martini/career
- ↑ a b Stuart, Greg: F1's ultimate underdogs? 5 of Minardi, Toro Rosso and AlphaTauri’s greatest moments Formula1.com. 18.2.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 22.2.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Grand Prix Racing / Martini (englanniksi)
- F1-legend / Martini (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)