Wikipedia

Lissabonin maailmannäyttely

Lissabonin vuoden 1998 maailmannäyttely eli EXPO '98 (port. Exposição Internacional de Lisboa de 1998) oli Lissabonissa 22. toukokuuta 1998 – 30. syyskuuta 1998 järjestetty maailmannäyttely. Tiukimman määritelmän mukaan Lissabonissa ei ollut oikea maailmannäyttely, vaan välivuonna järjestettävä teemanäyttely, sillä maailmannäyttelyjen väli tuli olla kahdeksan vuotta.[1] Näyttelyn teemana on "Valtameret, perintö tulevaisuudelle" port. Os oceanos: um património para o futuro. Näyttely sijaitsi 50 hehtaarin suuruisella alueella Lissabonin kaupungin itärajalla Olivaisin alueella, Tajo-joen varrella. Useat paviljongit rakennettiin niin, että niillä oli käyttöä maailmannäyttelyn jälkeenkin. Näytteilleasettajia oli 143 kansakuntaa ja 14 kansainvälistä organisaatiota. Maailmannäyttelyn kävijämäärä oli lähes 11 miljoonaa.

Lissabonin maailmannäyttelyalueen Vasco da Gama-torni
Lissabonin maailmannäyttelyaluetta. Kuvassa vasemmalla São Rafael- ja São Gabriel-tornitalot rautatieaseman edessä. Niistä oikealle Utopi-paviljonki; nykyään tunnettu nimellä Altice Arena.
Panoraamakuva maailmannäyttelyalueesta.

Ajatus maailmannäyttelystä Portugalissa syntyi toimittaja António Mega Ferreiran ja poliitikko Vasco Graça Mouran ajatuksista. Molemmat työskentelivät komissiossa, joka suunnitteli Portugalin löytöretkien 500-vuotisjuhlaa vuodelle 1998. Portugalilainen löytöretkeilijä Vasco da Gama löysi juuri 500 vuotta aiemmin meritien Intiaan. Kun Aníbal Cavaco Silvan johtama hallitus antoi maailmannäyttelyajatukselle hyväksyntänsä, Mega Ferreiran johdolla laadittiin Lissabonin hakemus Bureau International des Expositions (BIE) -hakukomitealle. Portugalin silloinen ulkoministeri João de Deus Pinheiro esitteli hankemuksen 9. maaliskuuta 1990. Kilpailu käytiin viime vaiheessa Kanadan Toronton ja Lissabonin välillä voiton päätyessä maailmannäyttelypaiksta Lissabonin hyväksi.[1] Maailmannäyttelyn varmistuttua perustettiin valtionyhtiö Parque Expo SA, joka vastasi maailmannäyttelyn täydellisestä järjestämisestä. Hallituksen puolella hanketta valvoi alun perin EU-komissaarinakin toiminut António Cardoso e Cunha. Vuoden 1995 parlamenttivaalien jälkeen hänet korvasi José de Melo Torres Campos. Maailmannäyttelyhanke nähtiin tukevan Portugalin integroitumista Euroopan talous- ja rahaliittoon, jossa Portugali halusi olla matkassa. Näyttelystä vastaava pääministeri António Costa totesikin, että "nyt maan on aika muuttaa vanha alistunut käsitys Portugalista". Silloinen ulkoministeri António Guterres totesi saman asian hieman toisin sanoin "joskus me tarvitsemme hiukan ulkopuolista potkua". Portugali hyväksyttiinkin pari viikkoa ennen maailmannäyttelyn avajaisia yhtenä EU-maana rahaliittoon.[2], [3]

Maailmannäyttelyn järjestely Lissabonissa vaati suuria panostuksia infrastruktuuriin mm. liikenteeseen. Vasco da Gama -silta (port. Ponte Vasco da Gama) rakennettiin vuosina 1995-1998 maailmannäyttelyä varten Huhtikuun 25. päivän sillan (port. Ponte 25 de Abril) ja muun Lissabonin infrastruktuurin vapauttamiseksi pohjois-etelä-liikenteestä. Maailmannäyttely-alueen ohitse ja lentokentälle pääsi suoraan uuden Vasco da Gama -sillan kautta. Alueelle rakennettiin uusi kaukoliikenteen rautatieasema Gare do Oriente ja uusi metrolinja (port. Linha Vermelha), joka yhdisti messukeskuksen näyttelyalueet. Maailmannäyttelualue nimettiin myöhemmin Parque das Nações-nimiseksi eli Kansakuntien puistoksi. Se sisälsi Oceanariumin, joka on suurimpia eurooppalaisakvaarioita suunnittelijanaan arkkitehti Peter Chermayeff ja Utopia-paviljongin (port. Pavilhão da Utopia, nykyinen Altice Arena) suunnittelijanaan arkkitehti Regino Cruz).[3]

Maailmannäyttelyn aikana YK ja sen alainen maailmanjärjestö UNESCO järjestivät useita näyttelyn valtameriteemaan liittyviä seminaareja ja muita tapahtumia.[4]

Oceanarium

muokkaa
 
Ocenarium

Arkkitehti Peter Chermajeffin suunnittelemaa akvaariota ympäröi vesi. Eteläisen jäämeren, Intian valtameren, Atlantin sekä Tyynen valtameren olosuhteita simuloivassa rakennuksessa vettä on viiden 50-metrisen uima-altaan verran. Akvaariossa olevat 15 000 eläintä edustavat 200 eri lajia.

Utopia-paviljonki

muokkaa

Tulevaisuuden paviljonki

muokkaa

Näytteilleasettajakansakuntien paviljongit

muokkaa

Kansakuntien näyttelyalue jakaantui pohjoiseen ja eteläiseen osaan. Pohjoisessa osassa oli pääosa eurooppalaisvaltioiden paviljongeista mukaan lukien Suomen paviljonki. Eteläisessä osassa oli pääosin Euroopan ulkopuolisten valtioiden paviljongit.[3] Euroopan unioni esittäytyi maailmannäyttelyalueen Vasco da Gama-tornin kolmessa alimmassa kerroksessa. (port. Torre Vasco da Gama)

Suomen paviljonki

muokkaa

Suomi osallistui Lissabonin maailmannäyttelyyn omalla 1300 neliömetrin paviljongillaan, jonka oli suunnitellut arkkitehti Leena Heinänen. Suomen paviljongin pääkomissaarina toimi Mikko Taka-Sihvola. Suomen paviljonkibudjetti oli noin 10 miljoonaa markkaa, josta yritykset maksoivat neljänneksen valtion maksaessa loput.[5] Suomen paviljonkia hallitsi massiivinen jäänmurtajan keula sekä 300 neliömetrin jääkenttä, johon oli upotettu Nokian kännyköitä, Lapin Kulta-olutta, Rapalan uistimia, Kalevala-koruja, Suunto-kompasseja, Marja Kurjen solmioita ja Hackmanin ruokailuvälineitä. Jäämurtajan keula symboloi Rautaruukin tuottamaa terästä, josta kyseinen keula oli tehty. Suomen paviljongissa kiinnostava tutustumiskohde oli VTT:n simulaattori, jolla saattoi kokeilla ruotsinlaivan ohjausta Kustaanmiekan salmen läpi Helsingin Eteläsatamaan.[3], [6] Paviljongin sisutukseen kuului taiteilija Immi Halstin ryijyt sekä tervatynnyrit, joiden tervalla näyttelyn seinät tervattiin. Veneryijyt Hiittinen ja Houtskari muistuttavat talvisen merenkulun perinteistä. Teokset kutoi taiteilijan kanssa artesaani Mari Mänty.[7]

Jäisen paviljongin reunalle oli tuotu mm. Raahen museon "Wanha herra" eli maailman vanhin säilynyt sukelluspuku. Lisäksi esillä oli Koskenkorva-juomaa, Fiskarsin sakset, Koneen hissit, Lappsetin penkit. Suomen paviljongin perällä oli edelleen tila, jossa suomalaisyritykset saattoivat muutaman päivän kerrallaan esitellä omaa toimintaansa ja tuotteita.[3] Muita suomalaisia näyttelyosallistujia olivat mm. Neste ja Hartwall. Pääkomissaarin mukaan suomalaisyritykset hyödynsivät jo olemassa olevia kauppasuhteitaan, ja tiedotteiden perusteella joitakin uusia maahantuontisopimuksia saatiin tehtyä.[4]

Suomen "oma" päivä oli 11. kesäkuuta, jolloin esiintyivät mm. Trio Töykeät, Seminaarinmäen mieslaulajat, klassista musiikkia edustava Sibelius-Akatemian kamariorkesteri Mikko Franckin johdolla ja maailmannäyttelyä varten koottu Tango-orkesteri Unto, jossa mukana olivat Maria Kalaniemi, Pirjo Aittomäki, Timo Alakotila, Mauno Järvelä, Petri Hakala ja Hannu Rantanen.[5], [3] Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari puolisoineen vieraili maailmannäyttelyssä kyseisenä päivänä.[8] Samanaikaisesti presidentti Ahtisaaren kanssa paikalla oli eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaoston 13-henkin ryhmä.[9]

Suomalaiset tulivat esille jo toukokuussa, kun Fazer Blue Magic saapui voittajana maaliin Lissaboniin 17 kuukautta kestäneeltä maailmanympäripurjehdukselta.[10] Suomesta miinalaiva Pohjanmaa osallistui Portugalin kansallispäivänä 10. kesäkuuta 17 maan sotalaivojen ohipurjehdukseen.

Suomen paviljonkiin tutustui 1,67 miljoonaa kävijää, joka on noin 17 prosenttia kaikista näyttelyvieraista. Suomen paviljonki oli yksi näyttelyn vierailluimmista, johon varmasti osaltaan vaikutti Suomen oma ravintola, josta vastasi Amica-yhtiöt. Yhtä aikaa paviljonkiin mahtui 300 vierasta.[4]

Maailmannäyttelyn jälkeinen aika

muokkaa
 
Parque das Nações

Alue sai uuden, oman kaupungiosan nimen Parque das Nações eli Kansakuntien puisto. Aivan rautatieaseman Gare do Orienten edessä sijaitsevan maailmanmessun pääsisäänkäynti muutettiin Vasco da Gama -ostoskeskukseksi (port. Centro Comercial Vasco da Gama). Maailmanäyttelyn kansainvälisestä pohjoisosasta, jossa Suomenkin paviljonki sijaitsi, tuli uusi paikka Lissabonin messuille (port. Feira Internacional de Lisboa). Utopia-paviljonki nimettiin uudelleen Altice Arenaksi, ja sitä käytetään edelleenkin tapahtumapaikkana. Vuonna 2007 Lissabonin sopimus solmittiin tässä rakennuksessa. Tietopaviljongissa (port. Pavilhão do Conhecimento) on tiedemuseo, tulevaisuuden paviljongissa (port. Pavilhão do Futuro) toimii nyt Lissabonin kasino. Meripaviljonki (port. Pavilhão dos Oceanos) on muutettu suureksi valtamereksi. Vain virtuaalitodellisuuspaviljonki (port. Pavilhão da Realidade Virtual) purettiin. Vasco da Gama -torni säilytettiin rakennuksena ilman kaupallista käyttöä. Rakennukseen on sijoittunut kuitenkin hotelli.

Jäljelle jäänyt näyttelytila ​​myytiin sekä toimisto- että asuintiloiksi. Kansainvälisiä yrityksiä, kuten Vodafone, Sonae, Sony, Euroopan meriturvallisuusvirasto, on perustanut toimistojaan paviljonkialueelle. Alueella asuu nykyään noin 28 000 ihmistä.

Kuvia

muokkaa
  •  
    Pääsisäänkäynti maailman-näyttelyalueelle
  •  
    Portugalin paviljonki ja ympärillä olevat rakennukset - rautatieasema ja kaksi tornitaloa
  •  
    Portugalin paviljonki
  •  
    Virtuaalitodellisuuspalviljonki
  •  
    Katukuvaa maailmannäyttelystä.
  •  
    Maailmannäyttelyaluetta.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Kari Huhta: Melkein oikea maailmannäyttely. Helsingin Sanomat, 10.5.1998. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2020.
  2. ↑ Kari Huhta: Lissabonin Expo valmistuu rima hipoen. Helsingin Sanomat, 19.4.1998. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2020.
  3. ↑ a b c d e f Jukka Ukkola: Maailma pohjia myöten. Suomen Kuvalehti, 23/1998, nro 23, s. 58–65. Helsinki.
  4. ↑ a b c Mikko Laitinen: EXPO-98 - Meriteema ei vetänyt odotettua kävijämäärää, Suomi silti tyytyväinen 23.10.1998. verkkouutiset.fi. Viitattu 17.8.2020.
  5. ↑ a b Esko Nurmi: Hissejä ja huiveja Suomesta Lissaboniin ... Helsingin Sanomat, 12.12.1997. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2020.
  6. ↑ Kari Huhta: Miellyttävän viileä jääkenttä kerää kävijöitä Suomen osastolle helteisessä Lissabonissa. Helsingin Sanomat, 11.6.1998. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2020.
  7. ↑ Leena Maunula: Talvinen satama edustaa Suomea Lissabonin maailmannäyttelyssä. Helsingin Sanomat, 9.4.1998. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2020.
  8. ↑ Kari Huhta: Ahtisaari matkustaa työvierailulle Portugaliin huomenna. Taloussanomat, 24.5.1998. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2020.
  9. ↑ Leena Maunula: Ahtisaari ylisti Pohjoismaiden puolustushankkeita - Presidenttipari tutustui Expoon. Helsingin Sanomat, 12.6.1998. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.8.2020.
  10. ↑ STT: Fazer Blue Magic voitti 24.5.1998. mtvuutiset.fi. Viitattu 17.8.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lissabonin_maailmannäyttely&oldid=21277903”