Kristuksen kärsimyskertomus

Kristuksen kärsimyskertomus eli passio (suom. kärsimys) on kristinuskon termi, jolla tarkoitetaan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Kertomus alkaa Jeesuksen tulolla Jerusalemiin ja päättyy hänen ristiinnaulitsemiseensa. Kertomus on Raamatun kaikissa evankeliumeissa.

Kristus orjantappuralla kruunattuna, Annibale Carraccin maalaus.

Kärsimyskertomus sisältää mm. Jeesuksen tulon Jerusalemiin aasilla ratsastaen, viimeisen aterian, Juudaksen kavalluksen Getsemanen puutarhassa ja Jeesuksen pidätyksen ja kuulustelun. Jeesuksen ruoskinnan sekä ristiinnaulitsemisen ja kuoleman.

Kristityt muistelevat Jeesuksen kärsimystä hiljaisella viikolla, joka alkaa palmusunnuntaista ja päättyy pääsiäissunnuntaihin, jolloin juhlitaan Jeesuksen ylösnousemusta.

Vanhassa testamentissa

Vanha testamentti sisältää useita profetioita Jeesuksen elämän eri vaiheista, myös kiusauksista ja kärsimyksistä, ja Uudessa testamenttissa näihin profetioihin viitataan joko suoraan tekstin sisällöllä tai joissakin käännöksissä on käytössä viittauksia kulloisenkin jakeen profetaaliseen tai samankaltaiseen edeltävään tekstiin.

Jesajan kirjassa viitataan Messiaan kokemaan väkivaltaan ja kiusauksiin:

»Niinkuin monet kauhistuivat häntä-sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo...Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.»
(Jes. 52:14, 53:3-12, Raamattu 33/38)

Psalmien kirja viittaa ristiinnaulitsemisen tapahtumiin:

»Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?...mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt. »
(Ps. 22:1,7-9, Raamattu 33/38)

Uudessa testamentissa

Jeesuksen kärsimyskertomus on kerrottu kaikissa Raamatun neljässä evankeliumissa. Paavali kirjoittaa roomalaisille kirjeessään kärsimyksestä, "Henki(Pyhä Henki) itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme." Ensimmäinen kirje korinttilaisille kertoo Kristuksen kuolleen ihmisten syntien vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu jo ennen Jeesuksen elämää Jesajan kirjassa.

Jeesus saapuu Jerusalemiin ja häntä vastaan juonitellaan

Jeesuksen kärsimyskertomukseen liittyviä tapahtumia ennen vangitsemista on:

• Jeesuksen kiusaukset erämaassa kuvaa Jeesuksen kokemia kiusauksia ja kärsimystä, kun Henki vei hänet Saatanan kiusattavaksi erämaahan.
• Jeesus opettaa temppelissä, mikä herätti kannatusta ja vastustusta juutalaisten keskuudessa. Useaan kertaan, osa juutalaisista tahtoi kivittää Jeesuksen hänen opetuksiensa tähden. Jeesus puhui siitä, että hän ja Isä ovat yhtä. Hän puhui myös siitä, että hän on Hyvä Paimen, ja hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, mutta nämä jotka tahtoivat kivittää hänet eivät olleet hänen lampaitaan. Kivittäjät sanoivat, että Jeesus tekee itsensä Jumalaksi, vaikka on ihminen ja se oli heidän mielestään jumalanpilkkaa. Jeesus vastasi jumalanpilkkasyytöksiin, "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä."
• Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista. Monet juutalaiset, jotka sen näkivät uskoivat Jeesukseen, mutta muutamat menivät fariseusten luokse ja kertoivat mitä Jeesus oli tehnyt.
• Fariseukset ja ylipapit juonittelevat Jeesusta vastaan. He kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme." Silloin ylipappi Kaifas, sanoi: "Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?" Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. Jeesus ei enää liikkunut avoimesti Juudeassa. Jeesus oleskeli Efraim-nimisessä kaupungissa opetuslapsineen. Jeesus meni Lasaruksen kotikaupunkiin Betaniaan.
• Aterialla nainen voitelee Jeesuksen kalliilla öljyllä muutamaa päivää ennen juutalaista pääsiäistä Betaniassa.
• Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille ja kaupunkilaiset ottavat hänet vastaan. Hän puhui kuolemastaan ja ihmisten epäuskosta sekä pesi opetuslasten jalat.
• Jeesuksen viimeinen ateria Jerusalemissa. Aterian yhteydessä Jeesus kertoo kavaltajansa ja sanoi, Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. Jeesus sanoi opetuslapsilleen menevänsä Isä luo tekemään heille asuinsijan ja olevansa tie, totuus ja elämä. Eikä kukaan pääsisi Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta. Silloin hän myös rohkaisi heitä ja antoi lupauksen Pyhästä Hengestä, jonka häneen uskovat voisivat saada puolustajaksi.
• Jerusalemissa Jeesus rukoilee Getsemanen puutarhassa.

Jeesus vangitaan, kuulustellaan ja tuomitaan

Ruoskinta, Antonio Vassilacchin maalaus 1500 luvulta.

Ecce Homo, Mateo Cerezon maalaus vuodelta 1650

Jeesuksen viitta otetaan häneltä pois ennen ristiinnaulitsemista. Jeesus tauolla, maalaus 1600 luvulta

Jeesuksen kärsimyskertomuksen tapahtumia Juudaksen kavalluksen jälkeen ovat:

• Jeesuksen kiinniottaminen. Juudas Iskariot pettää Jeesuksen suudelmalla ja Jeesus vangitaan. Opetuslasten seurassa ollessaan, Jeesus vangittiin Getsemanen puutarhassa. Hän oli siellä rukoilemassa yöllä ja pyysi opetuslapsia valvomaan hänen kanssaan, vaikka he nukahtelivat. Juudas oli saanut kolmekymmentä hopearahaa palkkioksi Jeesuksen kavaltamisesta ja hän osoitti suudelmalla Jeesuksen sotilaille, joiden seurassa hän tuli puutarhaan. Jeesus vangittiin köysillä ja vietiin Hannaksen eteen. Sakarjan kirjan kertoo profetiaa Juudaksen kavalluksesta, "Sitten minä sanoin heille: "Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta". Niin he punnitsivat minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. Ja Herra sanoi minulle: "Viskaa se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet". Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle."
• Ylipapin Hannas ja ylipappi Kaifas kuulustelevat Jeesusta. Hannas oli Kaifaksen appi. Sotilaat toivat Jeesuksen ylipappi Hannaksen luo, joka kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Jeesus vastasi: "Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään. Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut." Jeesuksen vastattua näin, yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: "Noinko sinä vastaat ylipapille?" Jeesus sanoi miehelle: "Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?" Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.
• Pietari kieltää Jeesuksen kolmasti.
• Pontius Pilatus kuulustelee Jeesusta. Pilatus kysyi mistä juutalaiset Jeesusta syyttivät, eikä tahtonut tuomita Jeesusta vaan toivoi juutalaisten tuomitsevan Jeesuksen heidän omien lakiensa mukaan. Tähän juutalaiset vastasivat, etteivät he voi tuomita ketään kuolemaan. Pilatus kysyi Jeesukselta, Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi, itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin? Pilatus sanoi, "olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä." "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua." "Mitä on totuus?" kysyi Pilatus. Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen.
• Jeesus tuomitaan kuolemaan ja Barabbas päästetään vapaaksi. Pääsiäisenä oli tapana päästää vanki vapaaksi. Pilatus ehdotti vaihtoehdoksi Barabbaan, murhamiehen vapauttamista tai Jeesuksen. Silloin ihmiset alkoivat huutamaan palatsin edessä "Päästä Barabbas!". Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä." Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi ja Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa.
• Jeesuksen ristiinnaulitseminen.

Kärsimyksen tulkinnat

Martti Lutherin mukaan Kristus ei siedä ihmisvihaa, joka tulee Kristuksen tutkimisesta. Luther myös paheksuu ulkonaista tutkimista, aneita ja kehottaa ihmisiä tutkimaan kärsimystä niin, että soveltavat sitä omaan elämäänsä Jumalan henkilökohtaisena tekona ihmisen hyväksi ja ihmisen syntien tähden tapahtuvana kärsimisenä. Lutherin mukaan Kristuksen kärsimykseen uskomiseen, muistelemiseen ja tutkimiseen suhtauduttiin eri tavoin ja hän myös kirjoitti, miten siihen kannattaisi asennoitua ja uskoa:

1. Muutamat tutkiessaan vihastuvat juutalaisiin ja solvaavat Juudasta ja jättävät siihen koko asian. Sitä ei varmasti Kristus sietäisi vaan käskisi miettimään juutalaisten ja Juudaksen pahuutta.
2. Muutamat ovat osoittaneet tutkimisesta koituvan hyötyä ja sen olevan hedelmällistä. Näistä osa uskoi kärsimyksen päällisin puolin tutkistelun tuovan hyötyä taikakalun tavoin, jos kantoi mukanaan anekirjeitä, kirjasia, ristejä ja jotkut luulivat sen varjelevan tulelta, vedeltä tai muulta vaaralta ja jopa oman kärsimiseltä vapautumiseen uskottiin. Uskomus perustui Pyhän Albertin väitettyihin opetuksiin.
3. Ihmiset, jotka jäävät säälimään Jeesusta ja joita Jeesus nuhtelee, "itkekää itseänne ja lapsianne". Samoin ne, jotka vieraantuvat kärsimyshistoriasta ja lisäilevät paljon kaikenlaista Jeesuksen jäähyväisiin ja neitsyt Marian tuskista, eivätkä pääse eteenpäin. Samoin ne, jotka ajattelevat messun arvollisuuden ja siellä käynnin riittävän. Messua ei ole säädetty oman arvollisuutensa vuoksi vaan tekemään meidät arvolliseksi ja Kristuksen kärsimisen tähden tutkittavaksi. "Mitä sinua auttaa, että Jumala on Jumala, ellei hän ole sinun Jumalasi", Luther kirjoitti.
4. Oikein on tutkia ja katsella kärsimystä, kun he siitä perin pohjin kauhistuvat ja heidän omatuntonsa aivan kuin vaipuu masennukseen. Tämän pelästyksen tulee johtua siitä, että sinä näet Jumalan ankaran vihan ja järkkymättömän vakavuuden hänen suhteessaan syntiin ja syntiseen, ettei hän tahtonut päästää edes ainoaa rakkainta Poikaansa synneistä vapaaksi vaan vaati häneltä heidän edestään niin raskaan parannuksen kuin hän on sanonut Jesajan 53. luvussa, "Kansani synnin tähden olen minä häntä lyönyt". Mitä tapahtuukaan syntisille, kun rakkainta lasta näin lyödään? Sen täytyy olla sanomattoman, sietämättömän ankaraa, kun kysymyksessä on näin suuri, ääretön persoona ja hän sen takia kärsii ja kuolee.
5. Oikein on ajatella, lainkaan epäilemättä, että juuri sinä tuotat kärsimystä Kristukselle. Sillä sinun syntisi ovat sen totisesti tehneet. Näin Pietari pelästytti juutalaisia kuin salaman iskulla, kun hän sanoi heille, "Te olette hänet ristiinnaulinneet", niin että 3 000 ihmistä samana päivänä säikähtäen ja käsiä huitoen sanoi apostoleille, "Rakkaat veljet mitä on meidän tehtävä?". Kun näet Kristuksen naulojen menevän hänen käsiensä lävitse, niin usko varmasti, että se on sinun työtäsi. Kun näet hänen orjantappurakruunun, niin usko, että siinä on sinun pahat ajatuksesi, jne.
6. Katso nyt, kun Kristusta pistää yksi piikki, niin pitäisi sinua oikeudenmukaisesti pistää enemmän kuin satatuhatta piikkiä, niin ikuisesti tulisi niiden sinua näin ja vielä pahemmin pistää. Kun yhden naulan kipu käy Kristuksen käden tai jalan lävitse, tulisi sinun kärsiä samanlaisia ja vielä pahempia nauloja ikuisesti. Niin kuin sitten myös tapahtuu niille, jotka antavat Kristuksen kärsimyksen mennä hukkaan itsensä kohdalla, sillä tämä totinen kuvastin, Kristus, ei valahtele eikä pilaile. Mitä hän todistaa, sen täytyy olla horjumatonta.
7. Siitä pelästyi Pyhä Bernhard että hän sanoi, "Luulin olevani turvassa. En tietänyt mitään iankaikkisesta tuomiosta, joka oli langetettu minusta Taivaassa, kunnes näin, että Jumalan ainokainen Poika armahti minua, astui esiin ja antautui minun edestäni saman tuomion alaisuuteen. Voi, en voi enää leikkiä enkä olla turvassa, kun tässä on tällainen vakava asia." Ja hän on sanonut syyn, jos näin tapahtuu tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle.(Mark. 11:20-26) Niin kuin hän olisi sanonut, oppikaa minun kärsimyksestäni, mitä te ansaitsette ja miten teidän on käyvä. Niin on myös profeetta sanonut, hänen tähtensä valittavat itseänsä kaikki maan sukukunnat(Matt. 24:30, Ilm. 1:7). Hän ei sano, "he valittavat häntä" vaan "valittavat hänen tähtensä itseänsä". Niin pelästyivät myös ihmiset apostoleille, "oi veljet, mitä meidän pitää tekemän?".
8. Tässä kohdassa on ihmisen hyvin harjoitettava itseään. Sillä Kristuksen kärsimisen hyöty riippuu suuresti siitä, että ihminen tulee itsensä tuntoon ja kauhistuu itseään ja musertuu. Jollei ihminen tähän tule, hän ei ole vielä saanut oikeaa hyötyä Kristuksen kärsimisestä. Sillä Kristuksen kärsimisen oma luontainen vaikutus on se, että se tekee hänet ihmisten kaltaiseksi, niin että kuten meidän syntimme ovat surkeasti raadelleet Kristuksen ruumista ja sielua, täytyy meidänkin hänen jäljissään tulla omissatunnoissamme syntiemme raadeltavaksi. Tämä ei tapahdu monin sanoin vaan tässä kysytään syntien syvää ajattelemista ja suurina pitämistä.
9. Joka tuntee itsensä niin kovaksi ja kuivaksi, ettei Kristuksen kärsiminen häntä pelästytä ja opeta tuntemaan itseänsä. Sinun on tultava Kristuksen kärsimyskuvan kaltaiseksi, tapahtuipa se elämässä tai Helvetissä. Ainakin sinun täytyy kuolemassa ja kiirastulessa joutua pelon valtaan ja vavista, väristä ja kokea kaikki se mitä Kristus ristillä kärsi. Mutta kauheaa on odottaa sitä kuolinvuoteella, siksi sinun tulee rukoilla Jumalaa, että hän pehmittäisi sydämesi ja antaisi sinun hedelmällisesti tutkia Kristuksen kärsimistä, sillä eipä ole meidän mahdollista itsestämme pohjia myöten ajatella Kristuksen kärsimistä, jollei Jumala paina sitä sydämeemme. Eikä sinulle tätä tutkimista tai muutakaan oppia anneta sen vuoksi, että kävisit siihen itse reippaasti käsiksi sen toteuttaaksesi vaan sinun on ensin etsittävä ja anottava Jumalan armoa, niin että saat sen aikaan hänen armostaan etkä omasta voimastasi. Siitä on johtunut, etteivät ne joista on edellä puhuttu, käsittele oikein Kristuksen kärsimistä kun eivät ano sitä Jumalalta vaan oman kykyjensä mukaan keksivät siihen omia keinoja ja aivan inhimillisesti ja hedelmättömästi siinä toimivat.
10. Joka tutkii Jumalan kärsimistä päivän tai tunnin tai vartin, tekee paremmin kuin jos hän koko vuoden paastoaa, joka päivä lukee Psalmin tai kuuntelee sata messua.

Lähteet

• Luther, Martti: Ain Sermon von der Betrachtung des heiligen Leidens Christi. Straßburg: Knobloch, 1519. Verkkoversio. (saksa)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristuksen kärsimyskertomus Wikimedia Commonsissa