Wikipedia

Kirkollisvero

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Täsmennys: Suomen lisäksi kirkollisveroa kerätään monissa muissakin maissa.

Kirkollisvero Suomessa on Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon kunnallisveroa maksavien jäsenten maksama vero. Kirkollisvero maksetaan paikalliselle seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle. Veroprosentti vaihtelee paikkakunnittain. Kirkollisvero koskee edellä mainittuihin kirkkoihin kuuluvia. Muilla uskonnollisilla yhdyskunnilla ei ole verotusoikeutta, mutta ne voivat periä jäsenmaksua muiden yhdistysten tapaan.lähde?

Historiaa

muokkaa
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Nykyisen kaltaisen rahamääräisen kirkollisveron perintä alkoi vuonna 1923. Jo vuosisatoja aikaisemmin maksuja kirkolle on peritty aikakauden ja paikallisten elinkeinojen mukaan rahan lisäksi esimerkiksi haukina, rukiina ja muina luonnontuotteina tai työvelvollisuutena pappilan kunnostamiseen. Maksut ovat jakautuneet eri aikoina eri tavoin papin, seurakunnan ja tuomiokapitulin kesken.

Kirkollisvero perittiin erillisenä maksuna vuoteen 1959 saakka. Sen jälkeen vero on kuulunut ennakkoperinnän piiriin. Vuoden 1960 muutos oli periaatteessa vain tekninen, mutta käytännössä erittäin merkittävä: rästiin jääneiden verojen määrä putosi murto-osaan, ja samalla kirkosta eroaminen tyrehtyi niin, että eroajia oli vain aavistuksen enemmän kuin liittyjiä. Eroaminen kasvoi uudelleen vuonna 1969, mutta tämän muutoksen syy ei ollut verotus.

Kirkollisvero nykyisin

muokkaa

Nimestään huolimatta kirkollisveroa ei makseta kirkolle vaan paikalliselle seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle. Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen seurakunnan jäsenyys määräytyy asuinpaikan perusteella. Poikkeuksia ovat Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat Olaus Petrin seurakunta ja Suomen saksalainen evankelis-luterilainen seurakunta, joissa jäsenen asuinkunta ei vaikuta kirkollisveron määrään.[1]

Kukin seurakunta tai seurakuntayhtymä päättää itse kirkollisveron suuruuden. Pienemmillään vuonna 2015 vero oli yksi prosentti (Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Vantaan ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymät) enimmillään 2010 kaksi prosenttia.[2] Iniössä oli vuonna 2004 maan korkein kirkollisvero, 2,25 prosenttia (vuoden 2009 alusta lähtien kuntaliitoksen myötä osa Paraisten seurakuntayhtymää).[3] Keskimäärin evankelis-luterilaisten kirkollisvero on 1,39 prosenttia vuonna 2022.[4]

Kirkollisvero peritään edellisen vuoden viimeisen päivän tilanteen mukaan. Ellei vuoden päättyessä kuulu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvaan seurakuntaan eikä maksa kunnallisveroa, ei seuraavalta vuodelta mene kirkollisveroa. Jos seurakunnan jäsen eroaa kirkosta viimeistään vuoden viimeisenä päivänä, hän välttyy seuraavan vuoden kirkollisverolta. Henkilön liittyessä kirkkoon ei liittymisvuodelta vielä peritä kirkollisveroa. Jos seurakunnan jäsen muuttaa kesken vuoden, kirkollisvero maksetaan muuttovuodelta sille seurakunnalle, jonka jäsen oli edellisen vuoden lopussa. Seurakunnan jäsenten lisäksi myös kuolinpesät voivat olla kirkollisverovelvollisia.[5]

Kirkollisvero suoritetaan kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen mukaan. Kirkollisveroa koskevat yleiset säännökset verotuksen toimittamisesta: vero on ulosottokelpoista, oikaisua voi vaatia kuten muistakin veroista, vero katsotaan pakolliseksi menoksi sosiaalietuuksien määrää laskettaessa jne.

Kunnallisverosta kohtuullisuusperusteilla vapautettu vapautuu automaattisesti myös kirkollisverosta. Kirkkolain (1054/1993) 15 luvun 2 §:n mukaan kirkollisverosta voi anoa täydellistä tai osittaista vapautusta evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoneuvostolta tai yhteiseltä kirkkoneuvostolta. Vastaavasti ortodoksisen kirkon jäsen voi anoa vapautusta seurakunnanneuvostolta.[6]

Kirkollisveroprosentin vahvistaa evankelis-luterilaisilla kirkkovaltuusto tai yhteinen kirkkovaltuutusto ja ortodokseilla seurakunnanvaltuusto.lähde?

Kirkollisveroa maksoi vuonna 2013 yhteensä 2,9 miljoonaa veronmaksajaa. Veron tuotto oli 916 miljoonaa euroa.[7]

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksen perusteella kirkollisveron nousu ei kuitenkaan näy eroamisina kirkosta.[8] Eroakirkosta.fi-sivuston mukaan se kautta eronneiden yleisin ilmoittama erosyy oli vuonna 2019 kirkollisvero. Syy kuitenkin vaihtelee eri vuosina. Kirkkoon voi liittyä kesällä 2009 avatun kirkkoon.fi:n kautta.[9]

Yhteisöt ja kirkolle maksettava vero

muokkaa

Yritykset maksoivat Suomessa kirkolle kymmenyksiä jo keskiajalta lähtien. Myllyt, sahat, vuorikaivokset ja tehtaat osallistuivat paikallisseurakunnan papin palkkaukseen.[10]

Yrityksiltä perittiin kirkollisveroa vuoteen 1993 asti. Kirkko ja valtio -komitea esitti mietinnössään vuonna 1977, että yhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama kirkollisvero olisi jaettu eri uskonnollisten yhdys­kuntien kesken niiden jäsen­määrien suhteessa. Uskonto­kuntiin kuulumattomien osuus olisi mennyt valtiolle.[11]

Vuoden 1993 jälkeen erillinen yhteisöjen ja yritysten kirkollisvero lopetettiin. Tilalle otettiin käyttöön yhteisövero, joka peritään mm. osakeyhtiöiden ja osuuskuntien tuloksesta. Yhteisöveron tuotosta tilitettiin osa evankelis-luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle, tai oikeammin paikallisseurakunnille, valtiontukena. Osuuden suuruuteen ei vaikuttanut se, moniko yhteisön työntekijöistä, jäsenistä tai omistajista kuului seurakuntaan. Osuus katsottiin korvaukseksi kirkon suorittamista yhteiskunnallisista palveluksista kuten hautaustoimesta, kirkonkirjojen pidosta (väestökirjanpito) ja historiallisten rakennusten ylläpidosta (kulttuuriperinnön ylläpito).lähde?

Vuonna 2013 seurakuntien osuus yhteisöveron tuotosta oli 2,35 prosenttia.[12] Rahasta 99,92 prosenttia sai Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja 0,08 prosenttia ortodoksinen kirkko. Vuosina 2007-2012 tuotto-osuus vaihteli 95 ja 133 miljoonan euron välillä.[13] Yhteisöveron tuotto ei riittänyt kattamaan yhteiskunnallisten palvelusten hoitamisesta koituneita kustannuksia vuonna 2012.[14]

Seurakuntien saama yhteisövero-osuus poistui vuoden 2016 alusta. Se korvattiin valtion rahoituksella.[15]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Kirkollisvero 18.6.2013. Verohallinto. Viitattu 27.12.2014.
  2. ↑ Tiia Korhonen, "Velat on nyt maksettu" – Vain yksi seurakunta laskee kirkollisveroa, Yle.fi, uutiset 26.11.2014, viitattu 29.3.2022
  3. ↑ Kirkollisvero nousee 17 seurakuntataloudessa Turun Sanomat 25.11.2004, viitattu 29.3.2022
  4. ↑ Kunnallisveroprosentit kartalla Veronmaksajain Keskusliitto
  5. ↑ Verohallinto: Kirkollisvero Viitattu 1.1.2014
  6. ↑ Ajantasainen lainsäädäntö: Laki ortodoksisesta kirkosta 985/2006 finlex.fi. Edita. Viitattu 1.5.2020.
  7. ↑ Taloustaito 12/2014, s. 56
  8. ↑ Kirkollisverojen nousu ei näy eroamisina kirkosta. Verkkouutiset 19.12.2015
  9. ↑ Tamperelainen mies keksi 15 vuotta sitten palvelun, Yle.fi 15.1.2019
  10. ↑ Suomen evl.lut. kirkko: Verot ja muut tulot (Arkistoitu – Internet Archive) > Yritysveron perinne tulee keskiajalta asti. Viitattu 21.01.2014.
  11. ↑ Kirkko ja valtio -komitean mietintö, s. 121. (Komiteanmietintö 21/1977) Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4
  12. ↑ Yhteisövero Valtiovarainministeriö. Arkistoitu 19.6.2013. Viitattu 19.12.2013
  13. ↑ Suomen ev.lut. kirkko: Verot ja muut tulot (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.12.2013
  14. ↑ Suomen ev.lut. kirkko: Tilastollinen vuosikirja 2012. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 166, 171, 199.
  15. ↑ Seurakuntien yhteisövero-osuus poistui - jatkossa rahoitus suoraan valtiolta HS.fi 6.7.2016

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirkollisvero&oldid=21991657”