Judy Garland
Frances Ethel Gumm (10. kesäkuuta 1922 Grand Rapids, Minnesota – 22. kesäkuuta 1969 Lontoo, Englanti), taiteilijanimeltään Judy Garland, oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Jo taaperoikäisenä uransa aloittanut Garland oli elokuvan kultakaudella 1940-luvulla Hollywoodin valovoimaisimpia filmitähtiä. Garland näytteli niin musikaaleissa kuin draamaelokuvissa. Hänen läpimurtonsa oli Dorothyn rooli Ihmemaa Ozissa (1939).
| Judy Garland | |
|---|---|
 Garland vuonna 1945 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Frances Ethel Gumm |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta 1922 Grand Rapids, Minnesota, Yhdysvallat |
| Kuollut | 22. kesäkuuta 1969 (47 vuotta) Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | näyttelijä, laulaja |
| Puoliso |
|
| Lapset | 3 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena |
1924–1969 (laulajana) 1936–1963 (näyttelijänä) |
| Merkittävät roolit |
|
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Garland sai kansainvälistä kuuluisuutta myös laulajana. Hän levytti useita albumeja ja piti menestyksellisiä konsertteja 1950-luvulla sekä 1960-luvun alussa. Garlandin levytyksistä tunnetuimmat ovat Ihmemaa Ozissa kuultu ikivihreä ”Over the Rainbow”, jouluklassikko ”Have Yourself a Merry Little Christmas” sekä Pyhän Patrickin päivän tunnussävelmä ”It’s a Great Day for the Irish”.
Garlandin yksityiselämä oli traaginen: kuuluisuuden paineet ja sopimusstudio Metro-Goldwyn-Mayerin ankara tähtimuotti aiheuttivat hänelle lääkeriippuvuuden jo nuorella iällä. Lisäksi hän kärsi heikosta itsetunnosta. Yksityiselämän ongelmien myötä myös Garlandin ura kärsi. Hän sai potkut MGM:ltä 1950-luvun vaihteessa, ja paluu tapahtui vasta neljän vuoden hiljaisuuden jälkeen elokuvassa Tähti on syntynyt (1954). Myöhemmin Garland keskittyi laulajanuraansa ja teki elokuvarooleja enää harvakseltaan, mutta ei päässyt eroon päihdeongelmistaan. Garland kuoli barbituraattien yliannostukseen 47-vuotiaana.
Judy Garland oli naimisissa viisi kertaa ja hänellä on kolme lasta, joista tunnettuja ovat Liza Minnelli ja Lorna Luft.
Varhaisvaiheet
muokkaaFrances Ethel Gumm syntyi kolmilapsisen perheen nuorimmaksi Minnesotassa kesäkuussa 1922. Hänen vanhempansa Frank Gumm ja Ethel Gumm (o.s. Milne) olivat vaudeville-ammattilaisia, jotka esiintyivät nimillä Jack ja Virginia Lee. He omistivat Grand Rapidsin kaupungissa elokuvateatterin ja tekivät paikallisia vaudeville-esityksiä. Frances peri vanhempiensa laulu- ja tanssitaidon, ja äiti patisti tytärtään esiintymään, koska hänen oma unelmansa tähteydestä jäi toteutumatta.[1] Garland nimitti äitiään myöhemmin ”ilkeäksi ihmiseksi” ja vertasi häntä Ihmemaa Ozin pahan noidan hahmoon.[2]
Frances, jota hänen perheensä kutsui ”Babyksi”, esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran kaksivuotiaana, kun hän lauloi kappaleen ”Jingle Bells” vanhempiensa elokuvateatterissa. Hänen vanhemmat sisarensa, Mary Jane eli ”Susie” ja Dorothy Virginia eli ”Jimmie”, olivat myös mukana vaudevillessa. Siskokset esiintyivät kotiteatterissaan muutaman seuraavan vuoden ajan nimellä The Gumm Sisters.[1]
Gummin perhe muutti Lancasteriin, Kaliforniaan vuonna 1926. Muuton taustalla oli kertoman mukaan se, että kotikaupungissa oli alettu juoruilla Frank-isän homoseksuaalisista suhteista. Lisäksi on väitetty Ethel Gummin halunneen tämän vuoksi keskeyttää raskauden hänen odottaessaan Francesia. Huhujen paikkansapitävyyttä ei ole voitu todistaa puoleen tai toiseen. Kaliforniassa Frances ja sisaret jatkoivat vaudeville-esityksiä nimellä Garland Sisters. He opiskelivat samalla näyttelemistä ja kävivät tanssitunneilla. Ethel vei tyttärensä usein vaudeville-keikoille muun muassa suosittuun Cocoanut Grove -yökerhoon. Vuonna 1934 siskokset esiintyivät Chicagon maailmannäyttelyssä.[1]
Ura
muokkaaMGM:n tuottama tähti
muokkaaEthel Gummin ponnistelut tyttärensä menestyksen eteen tuottivat lopulta tulosta, kun Metro-Goldwyn-Mayerin johtaja Louis B. Mayer vaikuttui Francesin laulusta koe-esiintymisessä. Frances pääsi vuonna 1935 sadan dollarin viikkopalkalla yhtiön sopimusnäyttelijäksi. Hän omaksui taiteilijanimen Judy Garland keksittyään uuden etunimensä eräästä Hoagy Carmichaelin laulusta. Sukunimi Garland oli puolestaan ollut alun perin Gummien tuttavan George Jesselin idea. Frank Gumm kuoli aivokalvontulehdukseen 1935, ja Ethel meni uudelleen naimisiin. Garlandin vaikea äitisuhde jatkui, ja välit uuteen isäpuoleen olivat huonot.[1]
Garland oli elokuvasopimuksen saadessaan 13-vuotias. Studio ei kuitenkaan tiennyt mitä tehdä hänellä, sillä hän oli perinteistä lapsitähteä vanhempi, mutta liian nuori aikuisrooleihin. MGM:llä Garland kävi studion pitämää koulua, kuten myös tulevat tähdet Lana Turner, Ava Gardner ja Elizabeth Taylor. Kunnianhimoinen äiti siirsi määräysvallan MGM:n johtaja Mayerille, mutta oli edelleen mukana päättämässä tyttärensä asioista. Garlandista tehtiin tuote ja investointi, kuten yhtiön muistakin tähdistä. Samalla Mayer kohdisti henkilökohtaisen kritiikkinsä nimenomaan Garlandiin, koska ei henkilökohtaisesti pitänyt hänestä.[1][2]
Garlandin ura lapsitähtenä alkoi 1930-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1938 hän esiintyi elokuvassa Broadway Melody, ja hänen tulkintansa Clark Gablen valokuvalle osoitetusta kappaleesta ”You Made Me Love You” johti suosion kasvuun. Garland oli 17-vuotias, kun hän teki läpimurtonsa musikaalissa Ihmemaa Oz (1939). Dorothyn osaan oli alun perin kaavailtu Shirley Templeä, mutta sopimusasiat menivät pieleen ja niin roolin sai MGM:n ”uusi tyttö”. Garlandin oli Mayerin käskystä syötävä laihdutuspillereitä ja kuvauksissa hänet puettiin tiukkaan korsettiin, jotta hän kävisi pikkutytöstä. Fantasiaelokuvien klassikko Ihmemaa Oz lennätti Garlandin kansainväliseen tähteyteen. Joidenkin mielestä hän näytti liian kypsältä esittämään lasta, mutta sai silti erikois-Oscarin roolisuorituksestaan. Tähtiasemalla oli myös varjopuolensa, sillä Garland jäi pitkäksi aikaa roolinsa vangiksi.[3]
Ihmemaa Ozin lisäksi Garland näytteli muun muassa Betsy Boothia kolmessa Andy Hardy -elokuvassa Mickey Rooneyn rinnalla, josta tuli hänelle läheinen. Kaikkiaan Garland ja Rooney olivat vastanäyttelijöinä yhdeksässä elokuvassa. He olivat suuren yleisön suosikkeja ja kaksikkoa kutsuttiinkin ”Amerikan kullanmuruiksi”.[3]
Ihmemaa Ozin menestyksen siivittämänä Garland katsottiin sopivimmaksi musikaaleihin, joita hän teki 1940-luvulla noin tusinan verran. Muun muassa Tässä tulen minä (1943) esitteli hänet aikaisemmista poikkeavassa glamour-osassa. Koska ajan Hollywoodissa elokuvat syntyivät liukuhihnatuotantona, Garland syöksyi muiden lapsitähtien tavoin roolista toiseen. Tyypillisenä päivänä hän vietti ensin kolmisen tuntia koulussa, sen jälkeen lauluharjoituksissa, ja paiski sitten töitä jopa aamuviiteen asti.[1] Tämä onnistui nauttimalla ensin piristävää amfetamiinilääkettä ja myöhemmin unilääkettä.[4]
Uraongelmat ja paluu Hollywoodiin
muokkaaGarland sai ensimmäisen hermoromahduksensa 25-vuotiaana, vuonna 1947. Johtaja Mayer piti työtä parhaana lääkkeenä, ja Garlandin onnistuikin koota itsensä ja filmata vielä neljä elokuvaa. Hän saattoi kuitenkin tulla kuvauksiin monta tuntia myöhässä ja lääketokkurassa. Garlandin toisen avioeron jälkeen vuonna 1949 seurasi uusi romahdus ja sairaalajakso, jolloin Mayer irtisanoi hänet. Lehdistö hekumoi skandaalipotkuilla, ja Garland otti julkisen nöyryytyksen hyvin raskaasti ja yritti itsemurhaa.[3]
Garland oli ollut pitkään osa Hollywoodin ”kermaa” ja tottunut hohdokkaaseen elämään, mutta potkujen myötä hän putosi tyhjän päälle ja ajautui pahoihin velkoihin. Kolmannen aviomiehensä avulla Garland alkoi rakentaa uraansa uudelleen. Vuonna 1951 hän toteutti oman Broadway-esityksensä New Yorkin Palace Theatressa, mistä tuli hänelle henkilökohtainen triumfi. Show’ta esitettiin lopulta yli 20 viikkoa ja se rikkoi yleisöennätyksiä. Garland ei revyyesityksellään ainoastaan esitellyt yleisölle voimakasta ja persoonallista lauluääntään, vaan hänet huomattiin uudestaan myös vannoutuneena esiintyjänä, mikä häivytti häneen kohdistunutta negatiivista uutisointia. Hänet palkittiin erikois-Tony-palkinnolla ansioistaan näyttämöllä 1952.[3][5] Niin ikään 1951 Garland teki loppuunmyydyn konserttikiertueen Isossa-Britanniassa. Kyseessä oli ensimmäinen hänen monista comebackeistaan, ja hän esitti kiertueella enimmäkseen Al Jolsonin kappaleita.
Tähti on syntynyt (1954) merkitsi Garlandin paluuta elokuvamaailmaan neljän vuoden tauon jälkeen. Rooli toi Garlandille ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa ja hänen suoritustaan juhlittiin lehdistössä, mutta ihailijat ympäri maailmaa olivat alkaneet vaistota kulissien takaa surullisen naisen. Kuvaukset eivät olleet sujuneet ongelmitta; Garland tekeytyi sairaaksi monta kertaa ja riitaantui elokuvan tuottajan Jack L. Warnerin kanssa. Garlandin yksityiselämä oli edelleen täynnä ongelmia, ja ihailijoiltaan hän tunsi saavansa rakkautta ja hyväksyntää, jota oli jäänyt vaille miessuhteissaan.[3][6]
Myöhempi ura
muokkaaGarland keskittyi jälleen laulajanuraansa elokuvan Tähti on syntynyt jälkeen. Hän piti live-konsertteja varhaisissa televisio-ohjelmissa ja esiintyi vuonna 1956 menestyksekkäästi neljän viikon ajan Las Vegas Stripissä. Garlandin sairastelukierre alkoi samoihin aikoihin. Hänellä diagnosoitiin akuutti hepatiitti vuonna 1959, eikä hänen selviytymisestään annettu suuria toiveita.[7] Garlandin ennustettiin menettävän äänensä tyystin, mikäli hän selviytyisi, mutta hän toipui täysin muutamassa kuukaudessa ja jatkoi yleisöennätyksiä rikkoneita konserttejaan muun muassa Lontoon Palladiumissa.
Garlandin konsertti Carnegie Hallissa huhtikuussa 1961 oli hänen uransa merkittävimpiä kohokohtia, ja todisti hänen kykynsä intensiiviseen vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Se taltioitiin myös levylle, joka myi kultaa Yhdysvalloissa ja pysyi Billboard 200 -listan kärkisijalla 13 viikkoa ja voitti viisi Grammya.[8] Voitokasta paluuta seurasi kuitenkin aina uusi aallonpohja. Garlandin yksityiselämän vaikeudet alkoivat heijastua hänen esityksiinsä, ja Australian-kiertue vuonna 1964 oli kaamea epäonnistuminen: Garlandin konsertista myöhästyminen ja humalainen olemus suututtivat yleisön Melbournessa.
Garland teki yhden viimeisistä elokuvarooleistaan oikeussalidraamassa Nürnbergin tuomio (1961), joka toi hänelle toisen Oscar-ehdokkuutensa parhaana sivuosanäyttelijänä. Hän yritti 1960-luvulla luoda uraa myös televisiossa. Syyskuussa 1964 alkoi Garlandin vetämä The Judy Garland Show, joka oli kriitikoiden ylistämä ja sai Emmy-ehdokkuuksia, mutta jäi lopulta vain yhden kauden pituiseksi.[5]
Levylaulajana
muokkaaGarlandin ura laulajana on jäänyt hänen näyttelijänuransa varjoon, vaikka hän teki tunnetuksi monia ikonisia kappaleita. Konserttien lisäksi Garland levytti paljon myös levytysstudiossa. Vuosina 1936–1947 hän lauloi yli 90 ääniraitaa Decca Recordsille, ja levytti tusinan albumeja Capitol Recordsin alaisuudessa 1955–1965 ja työskenteli tunnettujen sovittajien, kuten Mort Lindseyn ja Nelson Riddlen kanssa. Garlandin levytyksistä tuli ilmi hänen herkkyytensä ja älykkyytensä suositun laulun tulkkina.[8]
Epäinhimillinen kohtelu
muokkaaGarland oli lapsitähtenä tervehenkinen, iloinen naapurintyttötyyppi ja koko kansan ”unelmapikkusisko”. Kulissien takana hän altistui kuitenkin jatkuvasti tuotantoyhtiön harjoittamalle epäinhimilliselle kohtelulle.[9]
Tuotantoyhtiön johtaja Louis B. Mayer kontrolloi Garlandin koko elämää ja käyttäytyi lisäksi epäasiallisesti. Mayer esimerkiksi ahdisteli Garlandia seksuaalisesti päivittäin ja kritisoi myös hänen ulkonäköään nimittäen häntä esimerkiksi lihavaksi porsaaksi. Sanat ”ruma” ja ”lihava” iskostuivat iäksi Garlandin mieleen ja hän joutui kamppailemaan lopun ikänsä ongelmalliseksi muotoutuneen kehonkuvansa kanssa. Garland teki myös abortin Mayerin painostuksesta ollessaan ensimmäisessä avioliitossaan, sillä äitiyden ei katsottu sopivan hänen lapsekkaan raikkaaseen imagoonsa. Mayer määräsi lisäksi, että Garland sai syödä ainoastaan kanakeittoa ja juoda mustaa kahvia. Hänen tuli myös polttaa tupakkaa ja nauttia Benzedrine-nimistä amfetamiinilääkettä, koska nämä auttoivat laihtumisessa. Benzedrine poisti myös väsymystä, joka aiheutui siitä että Garlandin piti pärjätä vain neljän tunnin yöunilla, koska häneltä vaadittiin työskentelyä lähes kellon ympäri. Amfetamiini aiheutti sivuvaikutuksenaan unettomuutta, minkä vuoksi Garlandille määrättiin myös barbituraattia. Garland muisteli myöhemmin: ”He antoivat meille pillereitä pitääkseen meidät pystyssä umpiväsyneinäkin. Sen jälkeen he veivät meidät studion sairaalaan ja laittoivat tajumme kankaalle unilääkkeillä.”[3][10][2][11][4]
Garlandille kehittyi vaikea lääkeriippuvuus jo 14-vuotiaana ja aikuisiällä mukaan tuli vielä alkoholi. Garland oli lopun ikäänsä joko laihdutuskuurilla tai käytti Benzedrineä eikä pärjännyt myöskään enää ilman unilääkkeitä.[4] Lääkeriippuvuuden myötä Garland alkoi saada mainetta oikuttelevana ja hankalana näyttelijänä. Hän viittasi itse tähän vuonna 1967 antamassaan haastattelussa: ”Olen kuullut, kuinka vaikeaa on tehdä töitä Judy Garlandin kanssa. Mutta tiedättekö, kuinka vaikeaa on olla Judy Garland? Ja minun elää itseni kanssa? Voitteko edes kuvitella epäreilumpaa elämää kuin se, jonka itse olen elänyt?”[10]
Garland oli MGM:llä osa suuren filmiyhtiön koneistoa ja heidän suurimpia sijoituksiaan, eikä studiojohto juuri välittänyt tähtiensä hyvinvoinnista. Kun eräs käsikirjoittaja yritti saada Garlandin psykiatrin puheille, Mayer ja Ethel Gumm eivät nähneet sille tarvetta.[10]
Garland oli ohjaaja Tom Mankiewiczin mukaan ”tunteellinen” ja kaipasi muiden vakuutteluja. Mankiewicz koki myös, että epävarmuus sekä suoranainen hätä kuulsivat Garlandin äänestä hänen esittäessä laulunumeroitaan. Garland taipui yhtiötä edustavien aikuisten vaatimuksiin herkemmin kuin MGM:n toinen lapsitähti Elizabeth Taylor, joka selvisi omaehtoisuutensa vuoksi paremmin häneen kohdistuneista ristipaineista.[9]
Yksityiselämä
muokkaaAvioliitot ja perhe
muokkaaJudy Garlandilla oli vuoden 1939 paikkeilla suhde näyttelijä Tyrone Poweriin. Louis B. Mayer suhtautui tähän kuitenkin paheksuvasti, ja suhde päättyi. Mayer ja Garlandin äiti eivät hyväksyneet myöskään hänen karkaamistaan vihille säveltäjä-sovittaja David Rosen kanssa. Garland tuli pian häiden jälkeen raskaaksi, jolloin Mayer määräsi hänelle abortin.[3]
Toisen aviomiehensä, elokuvaohjaaja Vincente Minnellin, Garland tapasi elokuvan Tyttö ja kosija filmauksen yhteydessä. Avioliitto solmittiin vain viikko sen jälkeen, kun Garlandin avioero Rosesta oli tullut voimaan. Tällä kertaa Mayer antoi siunauksensa liitolle, ja parin häitä vietettiin kesällä 1945. Pariskunnan tytär, laulaja-näyttelijä Liza Minnelli syntyi vuonna 1946. Garland sairastui kuitenkin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, sai hermoromahduksen ja joutui sairaalaan.[3]
Garlandin ja Minnellin liitto oli ohi vuoteen 1949 mennessä, mutta virallinen ero myönnettiin vasta 1952. Garland oli uupunut vuosien tauottomasta työstä ja lääkkeiden väärinkäytöstä, ja hänestä alkoi tulla ailahtelevainen ja epäluotettava. MGM erotti hänet vuonna 1951, jonka jälkeen Garland yritti ensimmäisen kerran itsemurhaa viiltämällä haavan kurkkuunsa.[3][5]
Pahoihin talousvaikeuksiin joutunut Garland muutti New Yorkiin 1952. Siellä hän tapasi entisen koelentäjän ja viihteen monitoimimiehen Sidney Luftin. Avioliitosta syntyi tytär Lorna vuonna 1952 ja poika Joey 1955. Luft auttoi vaimoaan uudelleenrakentamaan uraansa, ja järjesti myös hänen paluunsa valkokankaalle vuonna 1954. Myös Garlandin kolmas avioliitto oli tuulinen ja päättyi kolmentoista vuoden jälkeen 1965. Luft yritti evätä Garlandilta lastensa tapaamisoikeuden väittämällä, että tämä oli psyykkisesti häiriintynyt ja yrittänyt itsemurhaa ainakin 20 kertaa heidän liittonsa aikana.[3][10] Garland oli kuitenkin hyvä äiti ja Liza Minnelli luonnehti häntä rakastavaksi ja hauskaksi.[7]
Garlandin neljäs aviomies oli näyttelijä Mark Herron, mutta liitto ei kestänyt muutamaa kuukautta kauempaa. Kolme kuukautta ennen kuolemaansa Garland meni viidennen kerran naimisiin 12 vuotta nuoremman tuottaja-säveltäjä Mickey Deansin kanssa.[3]
Kuolema
muokkaaViimeiset vuotensa Garland kärsi pahoista rahavaikeuksista. Hän oli menettänyt konserteista saamistaan tuloista suurimman osan verottajalle, ja ajelehti ilman pysyvää kotia esittäen vanhoja menestyskappaleitaan muun muassa Lontoon Talk of the Town -yökerhossa hiukan ennen kuolemaansa. Tuolloin Garlandin sammaltava ääni ja kuihtunut olemus herättivät yleisön huomiota. Yksinäisyyden pelko ajoi hänet huonoihin parisuhteisiin, ja pitkäaikainen lääkkeiden ja alkoholin käyttö oli aiheuttanut hänelle terveysongelmia, kuten munuaisvaivoja.[3][12]
Aviomies löysi Garlandin kuolleena kylpyhuoneestaan Lontoossa 22. kesäkuuta 1969[3] ja kuolinsyyksi määritettiin unilääkkeen yliannostus.[11] Vaikka Garlandin tiedetään yrittäneen itsemurhaa useita kertoja aikaisemmin, kuolemaa ei ole pidetty itsemurhana vaan onnettomuutena. Tutkimuksen mukaan tappavaa määrää lääkkeitä ei ollut otettu kerralla vaan pidemmän ajan kuluessa.[13] Garland oli täyttänyt 47 vuotta vain kaksitoista päivää ennen kuolemaansa. Hänen hautajaisensa olivat merkkitapahtuma, kun tuhatpäiset ihailijajoukot surivat saattokulkueessa hänen lasikattoisen arkkunsa vieressä.[3] Judy Garland on haudattu New Yorkin Hartsdaleen.
Palkinnot ja perintö
muokkaaGarland voitti urallaan erikois-Oscarin ja erikois-Tonyn lisäksi useita Grammy-palkintoja. Lisäksi hänelle myönnettiin elämäntyö-Grammy postuumisti vuonna 1997.
Judy Garland on saanut elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle. Hän painoi käden- ja jalanjälkensä Grauman’s Chinese Theatren edustan betonilaattaan vuonna 1939 pidetyssä seremoniassa.[14] Vuonna 1999 American Film Institute valitsi hänet vuosisadan kahdeksanneksi suurimmaksi naisnäyttelijäksi.[15] Myöhemmin AFI listasi myös sata parasta elokuvalaulua, ja Garlandin Ihmemaa Ozissa laulama ”Over the Rainbow” sijoittui ensimmäiseksi, minkä lisäksi neljä muuta Garlandin laulamaa laulua sijoittui listalle.[16] Hänen Ihmemaa Ozissa käyttämät Dorothyn rubiininpunaiset paljettikengät ovat nykyään museoesine.[2]
Garlandista tuli jo elinaikanaan homoikoni, jonka musikaalit ja laulut ovat olleet suosiossa homoyhteisöissä. [17] Garlandin on katsottu olleen helppo samastumiskohde homoseksuaaleille, joiden oli tuohon aikaan myös esitettävä muuta kuin olivat. Lisäksi on arveltu, että ikoninen kappale ”Over the Rainbow” osittain vaikutti HLBT-yhteisön symbolin, sateenkaarilipun syntyyn.[3] Garland oli itse iloinen ja ihmeissään huomattuaan, että hänen ihailijoistaan suuri osa oli homoseksuaaleja.[2]
Vuonna 2001 Garlandista tehtiin kehuttu, myös Suomen televisiossa nähty kaksiosainen minisarja Tähtitarina: Judy Garland (Life with Judy Garland: Me and My Shadows, 2001). Sarja voitti viisi Emmy-palkintoa, yhden Golden Globen ja yhden SAG-palkinnon. Yhdysvalloissa Garlandia on kunnioitettu kahdesti myös postimerkillä: vuonna 1989 Ihmemaa Ozin Dorothyn hahmossa ja uudestaan vuonna 2006 Tähti on syntynyt -elokuvan Vickinä.
Judy Garlandin elämän loppuajoista julkaistiin elokuva Judy vuonna 2019. Elokuvassa Garlandia näytteli Renée Zellweger, joka voitti roolistaan parhaan naispääosan Oscar-palkinnon.[18]
Diskografia
muokkaa- Miss Show Business (1955)
- Judy (1956)
- Alone (1957)
- Judy in Love (1958)
- Garland at the Grove (1959)
- The Letter (1959)
- Judy: That’s Entertainment! (1960)
- Judy Garland à Paris (1960)
- Judy at Carnegie Hall (1961)[huom 1]
- The Garland Touch (1962)
- Judy Takes Broadway (1962)
- I Could Go On Singing (1963)
- Just for Openers (1964)
- Judy Garland Sings Maggie May (1964)
- Judy Garland and Liza Minnelli Live at the London Palladium (1965)
- At Home at the Palace (1967)
- The Judy Garland Story ()
Filmografia
muokkaa| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
|---|---|---|---|
| 1936 | Pigskin Parade | Sairy Dodd | |
| 1937 | Broadway Melody of 1938 | Betty Clayton | |
| Ei meillä pelätä | Thoroughbreds Don’t Cry | Cricket West | |
| 1938 | Laulu, sydämen avain | Everybody Sing | Judy Bellaire |
| Andy Hardy, tyttöjen sankari | Love Finds Andy Hardy | Betsy Booth | |
| Isää etsitään | Listen, Darling | ”Pinkie” Wingate | |
| 1939 | Ihmemaa Oz | The Wizard of Oz | Dorothy Gale |
| Me hurmurit | Babes in Arms | Patsy Barton | |
| 1940 | Andy Hardy ja viattomuus | Andy Hardy Meets Debutante | Betsy Booth |
| Me jazzikuninkaat | Strike Up the Band | Mary Holden | |
| Urhea pikku Nellie | Little Nellie Kelly | ”pikku-Nellie” Noonan Kelly | |
| 1941 | Revyytyttö | Ziegfeld Girl | Susan Gallagher |
| Andy Hardy nauttii elämästä | Life Begins for Andy Hardy | Betsy Booth | |
| Me tähdet | Babes on Broadway | Penny Morris | |
| 1942 | Sittenkin sankari | For Me and My Gal | Jo Hayden |
| 1943 | Tässä tulen minä | Presenting Lily Mars | Lily Mars |
| Me villissä lännessä | Girl Crazy | Ginger Gray | |
| 1944 | Tyttö ja kosija | Meet Me in St. Louis | Esther Smith |
| 1945 | Alta aikayksikön | The Clock | Alice Mayberry |
| Ziegfeldin tähtirevyy | Ziegfeld Follies | Tähti (osassa ”The Great Lady Has an Interview”) | |
| 1946 | Juna kulkee länteen | The Harvey Girls | Susan Bradley |
| Kunnes pilvet väistyvät | Till the Clouds Roll By | Marilyn Miller | |
| 1948 | Paula kaulassa | The Pirate | Manuela Ava |
| Sinun kanssasi kahden | Easter Parade | Hannah Brown | |
| Laulan ja nauran | Words and Music | esiintyjä (cameo) | |
| 1949 | Rakastan sinua, lurjus! | In the Good Old Summertime | Veronica Fisher |
| 1950 | Sano se sävelin | Summer Stock | Jane Falbury |
| 1954 | Tähti on syntynyt | A Star Is Born | Esther Blodgett / Vicki Lester |
| 1961 | Nürnbergin tuomio | Judgment at Nuremberg | Irene Hoffman-Wallner |
| 1962 | Pariisin iloiset kissat | Gay Purr-ee | Mewsette (äänirooli) |
| 1963 | Heräävä elämä | A Child Is Waiting | Jean Hansen |
| Suuri voitto | I Could Go On Singing | Jenny Bowman |
Huomautukset
muokkaa- ↑ Judy at Carnegie Hall valittiin 2003 Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan.[19]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Inside Judy Garland’s troubled youth Biography.com. Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Salminen, Kari: Judy Garland: Tällainen hänen traaginen elämänsä oikeasti oli Iltalehti. 23.10.2019. Viitattu 10.5.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Forsström, Riikka: Rakastettu Judy Garland oli Hollywoodin yksinäinen legenda Seura. 18.6.2022. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ a b c Judy Garland Was Put on a Strict Diet and Encouraged to Take "Pep Pills" While Filming 'The Wizard of Oz' Biography. 10.12.2020. Viitattu 19.8.2024. (englanti)
- ↑ a b c Judy Garland: Spouses, Death & Movie Biography.com. Viitattu 11.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Clarke, Gerald: Get Happy: The Life of Judy Garland, s. 319. Art House, 2001.
- ↑ a b Molony, Julia: Dark side of the diva: Life and times of Judy Garland Belfast Telegraph. 6.6.2015. belfasttelegraph.do.uk. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Schechter, Scott: Judy Garland Biography, Movies, Songs & Facts Britannica. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Mann, William J.: Elizabeth Taylor – Hollywoodin kuningatar, s. 119. Houghton Mifflin Harcourt, 2011.
- ↑ a b c d Leinonen, Pauliina: Ihmemaa Ozin kuvaukset ajoivat Judy Garlandin sateenkaaren väärälle puolelle: Hollywood-ikoni oli jo 16-vuotiaana koukussa amfetamiiniin ja rauhoittaviin Ilta-Sanomat. 13.10.2019. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ a b Pauliina Leinonen: Ihmemaa Ozin kuvaukset ajoivat Judy Garlandin sateenkaaren väärälle puolelle: Hollywood-ikoni oli jo 16-vuotiaana koukussa amfetamiiniin ja rauhoittaviin Ilta-Sanomat. 13.10.2019. Viitattu 19.8.2024.
- ↑ Bertram, Colin: Judy Garland's Life Was in a Downward Spiral Before Her 1969 Death (päivitetty 14.1.2021) Biography.com. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Jarrett, Steve: The End of the Rainbow. (fanisivu) Judy Garland The Live Performances. Deltacomm. Arkistoitu 23.1.2009. Viitattu 30.1.2009.
- ↑ Screen Source presents: Mann’s Chinese Theater Imprints. Screen Source. päivitetty 5.10.1999. The Arizona Macintosh Users Group. Arkistoitu 10.2.2009. Viitattu 8.3.2009. (englanniksi)
- ↑ AFI’s 100 Years…100 Stars 1999. Los Angeles: American Film Institute. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
- ↑ AFI’s 100 Years…100 Songs Los Angeles: American Film Institute. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Elton John and Judy Garland Voted Greatest Gay Icons of All Time Daily Mirror. 10.12.2009. Lontoo. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Erbland, Kate: Best Actress Renée Zellweger Explains Why Her ’Judy’ Oscar Win Feels Different IndieWire. 10.2.2020. Yhdysvallat. Viitattu 9.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Complete National Recording Registry Listing Washington (DC): Library of Congress. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- The Judy Garland Page (englanniksi)
- Judy Room (englanniksi)
- Judy Garland Fragrance (parfyymi-sivusto) (englanniksi)
- Judy Garland Notable Names Databasessa (englanniksi)
- Judy Garland. Classic Movies. Arkistoitu 26.1.2021. (englanniksi)