Ivalojoki
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ivalojoki (inarinsaameksi Avveeljuuhâ, pohjoissaameksi Avviljohka) on Ylä-Lapissa virtaava, Inarijärveen laskeva 180 kilometrin pituinen "kultajoki".
| Ivalojoki | |
|---|---|
 |
|
| Alkulähde | Korsatunturi |
| Laskupaikka | Inarijärvi |
| Maat | Suomi, Norja |
| Pituus | 180 km |
Ivalojoki saa alkunsa Korsatunturilta Inarin ja Enontekiön kuntien rajalta. Sen ensimmäiset latvauomat hipovat Peltotunturin (katso myös Tenojoki) jängillä Suomen ja Norjan rajaa "Suomi-neidon" kaulan ja käsivarren yhtymäkohdassa Lemmenjoen kansallispuiston länsilaidalla. Joki laskee Inarijärveen noin viiden kilometrin pituisena suistoalueena runsaan kymmenen kilometrin päässä nimikkokylästään Ivalosta, jonka se halkaisee verkkaisesti virtaavana matalana vesiväylänä. Ivalojoen sivujokia ovat mm. Repojoki, Tolosjoki sekä kultalöydöistään tunnetut Sotajoki ja Kyläjoki.
Ivalojoki on lähes koko pituudeltaan erämaajoki. Aluksi se virtaa rauhallisena ja kapeahkona Lemmenjoen kansallispuiston eteläisimpien soiden ja korpien läpi. Puolimatkasta kansallispuisto muuttuu Hammastunturin erämaa-alueeksi, missä joki kulkee lähes Ivaloon asti.
Kultainen joki
muokkaaIvalojoki on tullut tunnetuksi "kultaisena jokena". Suuren kultaryntäyksen aikana joen rantamille nousi mm. Ivalojoen Kultala (1870), jonka kiihkeimmistä vaiheista on tehty myös elokuva Lapin kullan kimallus (Åke Lindman). Jokivarsilla ja sivupuroilla harjoitetaan edelleen kullan etsintää sadoilla vaihtelevan kokoisilla kultavaltauksilla.
Matkailijan joki
muokkaaIvalojoki on vuodesta toiseen lisännyt suosiotaan matkailukohteena. Vuonna 2005 se valittiin Vuoden Retkikohteeksi.[1] Joen 60 kilometrin pituisella koskipitoisella varsinaisella retkeilyosuudella Kutturasta Toloseen harrastetaan sekä kanootti- että viime vuosina suosiotaan lisännyttä kumilauttaretkeilyä. Entisiin ja nykyisiin kulta-alueisiin pääsee tutustumaan myös patikoiden merkittyjä reittejä pitkin. Ivalojoen Kultalan kohdalla on joen ylittävä riippusilta.
Kalastettavina lajeina joessa ovat harjus ja hauki. Myös tammukka ja siika voivat tarttua pyydykseen. Sivupuroissa esiintyy runsaasti vaaksanmittaista tammukkaa.
Lähteet
muokkaa- ↑ ivalojoki.fi ivalojoki.fi. Viitattu 1.7.2014.
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivalojoki Wikimedia Commonsissa