Géza
Géza (n. 940–997) oli Unkarin ruhtinas vuosina 972–997. Géza vakiinnutti valtansa Unkarissa ja loi suhteita ulkomaille suosien myös kristinuskoa ja roomalaiskatolilaista kirkkoa.[1] Erityisen hurskasta kristittyä hänestä ei tullut. Tunnetummaksi hallitsijaksi nousi hänen poikansa ja Unkarin ensimmäinen kuningas Tapani I.
| Géza | |
|---|---|
 Géza kuvattuna Chronicon Pictumissa (unk. Képes krónika) 1360 | |
| Unkarin ruhtinas | |
| Valtakausi | 972–997 |
| Edeltäjä | Taksony |
| Seuraaja | Tapani I |
| Syntynyt | n. 940 |
| Kuollut | 997 |
| Puoliso | Sarolt |
| Lapset |
Tapani I ilmeisesti ainakin kolme tytärtä |
| Suku | Árpád |
| Isä | Taksony |
| Uskonto | roomalaiskatolaisuus / pakanauskonto |
Suku, nimi ja arvonimi
muokkaaGézan isä oli unkarilaisten päällikkö Árpádin nuorimman pojan Zoltan tai Zoltánin poika Taksony ja äiti nimeltä tuntematon prinsessa "kumaanien mailta", mahdollisesti kasaari, petšenegi tai Volgan bolgaareja. Géza oli heidän vanhempi poikansa; perimätiedon mukaan hänellä oli Mihály (Mikael) -niminen veli.[2]
Unkarilaisissa lähteissä Géza on viimeinen Unkarin hallitsijoista, johon viitataan Árpádin suorana jälkeläisenä. On mahdollista, että Árpádin muut jälkeläiset olivat saaneet surmansa ennen Gézan valtaannousua vuonna 972.[3]
Unkarilaisessa historiankirjoituksessa vakiintunut ja edelleenkin etunimenä käytössä oleva nimimuoto Géza on virhetulkinnan tulosta. Vanhimmissa lähteissä esiintyy useita kirjoitusasuja (Geyza, Geysa, Geycha ym.), joiden todennäköisempi lukutapa (nykyunkarin oikeinkirjoituksen mukaan) voisi olla Décse, Gyeücse tai Gyevicsa. Nimi voi olla deminutiivijohdannainen Gyevi-, Győ- tai Gyű-tyyppisestä kantasanasta, ja se esiintyy myös paikannimissä (Décs(e), (Al)győ).[4][2]
Unkarinkielisessä historiankirjoituksessa Gézaa on totuttu kutsumaan (suuri)ruhtinaaksi (unk. (nagy)fejedelem). Ei kuitenkaan varmuudella tiedetä, mitä arvonimeä unkarinkieliset aikalaiset hänestä käyttivät; tuolta ajalta ei ole unkarinkielisiä asiakirjoja, ja sana fejedelem on ylipäätään dokumentoitu ensi kerran vasta 1300-luvulla.[5] Latinankielisissä 900- ja 1000-luvun lähteissä Gézaa ja muitakin unkarilaisten päällikköjä kutsutaan "kuninkaiksi" (rex).[6]
Ruhtinas
muokkaaGéza aloitti valtakautensa pyrkien vakiinnuttamaan omaan asemansa. Tähän liittyi ilmeisesti valtataisteluja, ja Gézaa kuvataan kronikoissa verisenä ja julmana hallitsijana. Asemansa vakiinnuttamiseksi Géza pyrki myös pitämään yllä hyviä suhteita ulkomaille.[3] Alusta alkaen hän suuntautui nimenomaan länteen ja kohti katolista kirkkoa, mikä saattaa liittyä siihen, että hänen puolisonsa suvulla oli jo yhteyksiä Bysanttiin ja ortodoksiseen kirkkoon eikä Géza halunnut jäädä kilpailussa toiseksi.[2]
"Geyza, joka oli ankara ja julma, käyttäytyi hallitsevalla tavalla oman kansansa kanssa, mutta oli myötätuntoinen ja antelias vieraita kohtaan, erityisesti kristittyjä kohtaan, vaikka [hän oli] yhä kietoutunut pakanuuden riitteihin. Hengellisen armon valon lähestyessä hän alkoi keskustella rauhasta asiaan paneutumalla kaikkien naapurimaakuntien kanssa ... Lisäksi hän asetti säännön, jonka mukaan vieraanvaraisuuden ja turvallisuuden suoja annetaan kaikille kristityille, jotka haluavat päästä hänen alueilleensa. Hän antoi papeille ja munkeille luvan tulla luokseen; hän kuunteli heitä auliisti ja ilahdutti näitä hänen sydämensä puutarhaan kylvetyn tosi uskon siemenen itämisestä." — Hartvic: Unkarin kuningas Tapanin elämä[7]
[Géza] oli erittäin julma ja tappoi monia ihmisiä äkkipikaisen ja kiivaan luonteensa tähden. Kun hänestä tuli kristitty, hän kuitenkin käänsi raivonsa vastahakoisia alamaisiaan vastaan vahvistaakseen uskontoaan. Siten hän hehkui intoa Jumalan puolesta, ja pesi pois vanhat rikoksensa. Hän uhrasi sekä kaikkivaltiaalle Jumalalle että useille väärille jumalille. Kun hänen pappinsa moitti häntä tästä, hän kuitenkin väitti, että tämä käytäntö oli tuonut hänelle sekä vaurautta että paljon valtaa. — Thietmar von Merseburg: Chronicum[8]
Gézan arvellaan nousseen valtaan 970-luvun alussa, mutta tästä ei itse asiassa ole varmaa tietoa. Mahdollista on, että valtaannousu tapahtui jo vuonna 963, jolloin paavi Johannes XII nimitti Zacheus-nimisen papin unkarilaisten piispaksi, kenties Gézan pyynnöstä. Tämä hanke kuitenkin kaatui Saksan keisari Otto I:n vastustukseen, eikä Zacheus päässyt aloittamaan unkarilaisten käännyttämistä: keisari joutui juuri tuolloin riitoihin paavin kanssa eikä halunnut naapurikansojensa solmivan suhteita Roomaan hänen ohitseen.[2]
Vuonna 972[2] tai 973[3] Géza sitten lähetti unkarilaisen lähetystön luomaan suhteita keisari Otto I:n hoviin. Keisarin suosituskirjeen turvin Sankt Gallenista lähetetty ja Unkarin piispaksi vihitty Bruno saapui Unkariin ja aloitti unkarilaisten kastamisen. Ensimmäisten joukossa luultavasti kastettiin Géza itse. Hän otti saman kastenimen kuin sittemmin poikansa: pyhän marttyyri Stefanoksen (unk. István, suom. Tapani) mukaan.[2]
Unkarilaisten käännyttäminen kristinuskoon alkoi lupaavasti: 973–974 Passaun piispa raportoi paavi Benedictus VI:lle, että jo viisituhatta ylhäistä unkarilaista oli kastettu ja koko kansa olisi valmis ottamaan kasteen.[2] Veszprémiin perustettiin piispanistuin ja Pannonhalmaan benediktiiniläisluostari. Géza ei kaikesta huolimatta ollut henkilökohtaisesti kovin hurskas kristitty, vaan hän esimerkiksi jatkoi uhraamista vanhoille unkarilaisten pakanallisille jumalille. Gézan sanotaan selittäneen tämän sillä, että hän oli tarpeeksi rikas palvoakseen useita jumalia.[9] Vuoden 974 jälkeen tiedot (läntisen) kristinuskon harjoittamisesta Unkarissa taukoavat, ja vuonna 985 Passaun piispa valittaa hiippakuntansa itälaidan kärsivän "barbaarien" hyökkäyksistä, mikä viittaa siihen, että unkarilaiset olisivat palanneet pakanuuteen.[2]
Pääkaupungikseen Géza otti Tonavan mutkassa sijainneen Esztergomin.[9]
Avioliitot ja jälkeläiset
muokkaaGézan puoliso Sarolt (n. 950 – n. 1008)[3] oli Transilvanian alueella hallitsevan ruhtinaan tytär. Hänen isänsä suvun edustajat polvesta toiseen tunnetaan lähteissä nimellä gyula (joka tuolloin ei ollut vielä henkilönnimi vaan arvonimi, eräänlainen korkeimman sotapäällikön nimitys) ja sekoitetaan toisinaan läntisessä Unkarissa vaikuttaneen Gyula-Zombor-mahtisuvun edustajiin. Saroltin isä kävi ilmeisesti Konstantinopolissa 950-luvun alussa, otti siellä ortodoksisen kasteen ja kutsui sieltä pappeja maahansa kastamaan kansaa. Mahdollisesti myös Sarolt oli kastettu ortodoksiksi,[10][2] ja häntä on pidetty Veszprémvölgyn ortodoksisen nunnaluostarin perustajana. György Györffyn mukaan Saroltin nimeä heijastaisivat Unkarissa paikannimet Sarud (Hevesin läänissä) ja Sarród (Győr-Moson-Sopronin läänissä, Sopronin lähistöllä).[11]
Saroltin nimi on tulkittu turkkilaisperäiseksi, se merkitsisi ’valkoista näätää’, ja hänellä kerrotaan olleen sisar nimeltä Karolt (’musta näätä’). Thietmar Merseburgilainen käyttää hänestä slaavilaista nimeä Beleknegini (’valkoinen ruhtinatar’) ja kertoo hänen olleen hurja, viinaan menevä nainen, joka istui ratsailla ”kuin sotilas” ja kerran kiivastuksissaan tappoi miehen omin käsin. Kronikoitsijat antavat myös ymmärtää, että Gézan vanhetessa valta siirtyi enemmän Saroltin käsiin.[2][11]
Gézan avioliitto oli sikäli poikkeuksellinen, että Árpád-suvun ruhtinaat yleensä avioituivat toisten kansojen ruhtinaantyttärien kanssa. Tämä viittaa siihen, että historiallisen Unkarin länsi- ja itäosat olivat tuolloin jo erottautumassa toisistaan.[2]
Gézalle ja Saroltille syntyi ainakin neljä lasta:
- Vajk, sittemmin István (Stefanos), joka seurasi isänsä ensin ruhtinaana vuonna 997 ja vuodesta 1000 tai 1001 kuningas Tapani I:nä
- Ainakin kolme tytärtä, joista on niukasti tietoa. Tyttäristä yksi, joidenkin lähteiden mukaan nimeltään Judit, olisi ollut Puolan kuninkaan Bolesław Urhean toinen puoliso ja tämän Bezprym- tai Veszprém-nimisen pojan äiti. Gyula Kristón mukaan tämä on kuitenkin hyvin epävarmaa, ja mikäli tiedot Puolan kuninkaan unkarilaisesta puolisosta pitävät paikkansa, tämä saattoi olla jonkun toisen, Pohjois-Unkaria hallinneen heimopäällikön tytär. Luotettavampina Kristó pitää tietoja Gézan tyttärestä, joka naitettiin Bulgarian kruununperilliselle Gavril Radomirille vuosien 995–998 tienoilla;[2] tämän puolison Radomir myöhemmin hylkäsi. Lisäksi Gézalla oli tytär, joka 1300-luvulta peräisin olevan venetsialaisen kronikkatiedon mukaan avioitui Venetsian dogen Ottone Orseolon kanssa. Heidän tyttärensä Frowila mainitaan Itävallan rajakreivi Adalbertin puolisona, poika Pietari Orseolo seurasi aikanaan Tapani I:tä Unkarin valtaistuimella. Tämän lisäksi 1300-luvun kronikoitsijat kertovat Pietarin seuraajan Sámuel Aban olleen Tapani I:n lanko, joten hänen vaimonsa olisi ollut Tapanin kolmas sisar.[12]
Puolalais-unkarilaisen kronikan (Chronicon Hungarico-Polonicum, Kronika polsko-węgierska) mukaan, joka on merkitty muistiin 1200-luvun alkupuolella, Gézan tyttärien äiti olisi ollut hänen toinen puolisonsa, Puolan prinsessa Adelheid, Puolan ruhtinas Mieszko I:n sisar, jonka ansiota myös olisi ollut Unkarin ruhtinaiden kääntyminen kristinuskoon. Tätä ei myöhempi historiantutkimus ole pitänyt uskottavana. Sarolt eli tiettävästi pitempään kuin Géza, ja Bulgarian kruununperilliselle naitettu tytär syntyi vuoden 980 tienoilla, jolloin Sarolt siis oli vielä nuorehko nainen, Géza taas lähemmäs 40-vuotias. Ei siis ole todennäköistä, että Gézalla olisi Saroltin jälkeen ollut toinen vaimo, sitä vastoin periaatteessa mahdollista on, että Saroltilla olisi ollut edeltäjiä – näistä vain ei lähteissä tiedetä mitään.[2]
Perintö
muokkaaGézan kuoltua vuonna 997 valtaan nousi hänen poikansa Tapani, jonka paavin siunauksella järjestetyistä kruunajaisista vuonna 1000 tai 1001 lasketaan Unkarin kuningaskunnan saaneen alkunsa. Tapani I jatkoi isänsä aloittamaa läntistä suuntausta ottamalla 996 puolisokseen Baijerin herttua Henrik II Riitaisan tyttären Giselan, mikä päätti sotatilan Unkarin ja Baijerin välillä, ja rakentamalla valtansa saksalaisten ritarien sotilaallisen tuen varaan. Tapanista tuli isäänsä tunnetumpi hallitsija, mutta monet hänen uudistuksistaan lienevät pohjautuneet Gézan valtakauden uudistuksiin.[3][9]
Lähteet
muokkaa- ↑ Géza | Hungarian ruler | Britannica www.britannica.com. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Kristó, Gyula: ”A felmenők”, Szent István király. Neumann Kht., 2002. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e Pál Engel: The Realm of St Stephen - A History of Medieval Hungary 895-1526, s. 25-27. I.B.Tauris, 2001. ISBN 1-86064-591-7
- ↑ Font, Márta: Magyarország története: Államalapítás 970−1038, s. 9. Budapest: Kossuth Kiadó, 2009.
- ↑ Gerstner, Károly (toim.): fejedelem Új magyar etimológiai szótár.
- ↑ Kristó, Gyula: ”A koronázás”, Szent István király. Neumann Kht., 2002. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Hartvic, Life of King Stephen of Hungary (Käännös Nora Berend, 2001). Teoksessa: Head, Thomas; Medieval Hagiography: An Anthology; Routledge 2001; ISBN 0-415-93753-1. Luku 2, ss. 379–380.
- ↑ The Chronicon of Thietmar of Merseburg. Teoksessa: Ottonian Germany: The Chronicon of Thietmar of Merseburg (Translated and annotated by David A. Warner). Manchester University Press 2001. ISBN 0-7190-4926-1. (Chapter. 8.4) s. 364
- ↑ a b c Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 37-38. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2
- ↑ Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: Az Árpád-ház uralkodói [Árpádin suvun hallitsijat]. I.P.C. Könyvek, 1996. ISBN 963-7930-97-3
- ↑ a b Györffy, György: ”5. István elődei”, Szent István és műve. Budapest: Gondolat, 1983. ISBN 963-281-221-2
- ↑ Kristó, Gyula: ”A család”, Szent István király. Neumann Kht., 2002. Teoksen verkkoversio.