Aarne Honkavaara
Aarne Väinö Edvard Honkavaara (7. kesäkuuta 1924 Tampere – 22. maaliskuuta 2016 Tampere[1][2]) oli suomalainen jääkiekkoilija, jääkiekkovalmentaja ja -vaikuttaja. Honkavaara pelasi Tampereen Ilveksessä vuosina 1943–1958 ja voitti seitsemän mestaruutta hyökkäjän pelipaikalla. Henkilökohtaisia saavutuksia hänen urallaan ovat muun muassa 27 hattutemppua sekä ennätysmäärä maaleja yhdessä ottelussa. Honkavaara toimi Ilveksen valmentajana 11 kauden ajan. Hän valmensi myös maajoukkuetta.lähde?
| Aarne Honkavaara | |
|---|---|
 Valmentaja Honkavaara Kanada-maljan kanssa vuonna 1957. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. kesäkuuta 1924 Tampere, Suomi |
| Kuollut | 22. maaliskuuta 2016 (91 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | liikunnan lehtori |
| Arvonimi | liikuntaneuvos (1987) |
| Puoliso | Maire Honkavaara |
| Lapset | 5 |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Dynamo, Grand Old Man |
Honkavaara, joka oli ammatiltaan liikunnan lehtori, sai liikuntaneuvoksen arvonimen vuonna 1987.[3] Muihin huomionosoituksiin kuuluu Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kultainen ansiomitali.lähde?
Honkavaara oli mukana perustamassa Suomen Jääkiekkomuseota. Häntä pidetään Suomen jääkiekkoilun merkittävänä uranuurtajana.[4]
Pelaajana
muokkaaHonkavaara sai ensimmäiset luistimet siskoltaan 11-vuotiaana. Hän pelasi ensimmäisen sarjaottelun 12-vuotiaana A-junioreissa Tampereen Kisa-Veikoissa vuonna 1936. Aarne harrasti nuorempana myös jalkapalloa ja yleisurheilua. Hän aloitti maalivahtina, mutta pääsi pian omalle paikalleen hyökkääjäksi. Hän osallistui jatkosotaan vuosina 1942–1944. Ensimmäisen varsinaisen ottelun SM-sarjassa hän pelasi Tampereen Ilveksessä HSK:ta vastaan 15. tammikuuta vuonna 1944. Honkavaara pelasi ensimmäisen maaottelun Ruotsia vastaan 25.2.1946. Honkavaara edusti Suomea 47 maaottelussa, joissa hän teki 46 maalia. Honkavaara kävi pelaamassa kaksi harjoitusottelua ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana Kanadassa 1950-luvun alussa. Tämä matka antoi hänelle uutta tietoa jääkiekosta ja hyvien harjoitusolosuhteiden merkityksestä valmennuksessa. Näitä tietoja hän käytti hyvällä menestyksellä myöhemmin valmentajana.
Honkavaara loukkaantui maaottelussa Puolaa vastaan tammikuussa 1953, kun puolalaispelaaja kaatui hänen jalkansa päälle ja hänen sääriluunsa murskaantuivat. Honkavaaran urheilu-ura jääkiekkoilijana oli käytännössä ohi, vaikka hän pelasikin vielä muutaman ottelun vuosina 1956–1958. Vamma aiheutti Honkavaaralle ongelmia pitkään, ja lopullisesti se saatiin korjattua vasta 1980-luvun alussa lääketieteen kehityttyä.
Valmentajana
muokkaaPelaajauran jälkeen Honkavaara alkoi valmentaa Ilvestä ja saavutti valmentajana kolme Suomen mestaruutta kausina 1957–1958, 1959–1960, 1971–1972 ja yhden hopean 1967–1968. Honkavaara toimi myös Suomen maajoukkueen valmentajana vuosina 1955–1959. Honkavaara toimi maajoukkueen kakkosvalmentajana Joe Wirkkusen kanssa Squaw Valleyn olympialaisissa 1960 ja Innsbruckin olympialaisissa 1964. Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa hän toimi kakkosvalmentajana vuosina 1963, 1965 ja 1966.
Saavutukset
muokkaa- olympialaiset 1952
- kahdet jääkiekon maailmanmestaruuskisat 1949 Tukholma, 1951 Pariisi
- SM-sarjan paras maalintekijä kausina 1945–1946, 1947–1948 ja 1951–1952
- yhden ottelun maaliennätys yhdessä Kalle Havulinnan kanssa: kahdeksan maalia (4.1.1948 Ilves–TPS 31–0)
- 27 hattutemppua SM-sarjassa
- Seitsemän Suomen-mestaruutta
SM-tilastot
muokkaa| Pelipaikka | Hyökkääjä |
| Maila | Left |
| Pelinumerot | #5 / #7 / #13 |
| Pelikaudet | 1943/58 |
| Kapteeni | 1941–42, 1951–52, 1952–53 |
| Kulta – hopea – pronssi | 7 – 2 – 0 |
| Kausi | Sarja | O | M | S | P | R |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1943–44 | SM-sarja | 3 | 7 | 2 | 9 | 0 |
| 1944–45 | SM-sarja | 3 | 7 | 3 | 10 | 0 |
| 1945–46 | SM-sarja | 8 | 25 | 10 | 35 | 0 |
| 1946–47 | SM-sarja | 8 | 25 | 9 | 34 | 0 |
| 1947–48 | SM-sarja | 6 | 21 | 3 | 24 | 0 |
| 1948–49 | SM-sarja | 6 | 18 | 5 | 23 | 0 |
| 1949–50 | SM-sarja | 7 | 11 | 10 | 21 | 0 |
| 1950–51 | SM-sarja | 10 | 21 | 14 | 35 | 2 |
| 1951–52 | SM-sarja | 5 | 10 | 4 | 14 | 2 |
| 1955–56 | SM-sarja | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1956–57 | SM-sarja | 5 | 0 | 1 | 1 | 0 |
| 1957–58 | SM-sarja | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Yhteensä | 63 | 145 | 61 | 206 | 4 |
Valmentajana Honkavaara toimi kausina 1941–42, 1952–53, 1953–54, 1954–55, 1955–56, 1956–57, 1957–58, 1958–59, 1959–60, 1960–61 ja 1967–68.
Erikoispalkintoja ja kunnianosoituksia
muokkaa- IIHF Kultainen ansiomitali 1974
- Liikuntaneuvos -arvonimi (1987)
- Suomen Jääkiekkoleijona numero 10 (1985)
- Tampereen Ilves on jäädyttänyt Honkavaaran paidan numero 7
- SM-liigan parhaalle maalintekijälle myönnettävä palkinto on nimetty Honkavaaran mukaan
- Pro Urheilu -mitali (2001)[5]
- Suomen urheilugaalassa 2011 erikoispalkinto elämänurasta[6]
Muuta tietoa
muokkaa- Aarne Honkavaara tuomaroi yhden jääkiekkomaaottelun.[7]
- Honkavaara pelasi käsipalloa mestaruussarjassa. Vesipallossa hän saavutti SAUL:n mestaruuden vuosina 1948 ja 1950.[8]
- Honkavaara työskenteli yhdeksänä kesänä Aamulehden toimittajana. Hän oli päätynyt kyseiseen "sivutyöhön" jalkatapaturman takia vuonna 1953. Hänet palkkasi lehtimies ja urheiluosaston päällikkö Jouko Autero. Honkavaara toimi myös avustajana useissa muissa lehdissä, mm. Satakunnan Kansa ja Turun Sanomat. Lisäksi hän toimi itse julkaisijana. Honkavaara toimitti Jääkiekkokirja-nimistä julkaisua alkaen kaudesta 1961–1962.[9][10]
- Lempinimi "Dynamo" sai alkunsa sodan jälkeisessä pelissä Koulukadulla, kun Honkavaara pelasi armeijan karvalakki päässä, läpät korvilla. Pelin aikana etulippa valahti alas, jolloin lakki muistutti Honkavaaran sanoin "itänaapurin hiippalakkia". Joku yleisöstä sitten päätti huutaa, että kyseinen pelaaja näyttää ihan "Moskovan Dynamon keskushyökkääjältä". Siitä tulikin sitten hänen lempinimensä.[11]
Talvisodan aikaan 15-vuotias Honkavaara kuului Väestönsuojeluorganisaatioon, talonsuojeluvalvojan apulaisena. Hän toimi vapaaehtoisena jatkosodassa.[9]
Yksityiselämä
muokkaaHonkavaara oli viiden tyttären isä. Hänen vaimonsa Maire osallistui Suomen Jääkiekkomuseon käytännön asioiden hoitamiseen.[9][12]
Galleria
muokkaa-
Honkavaara vuonna 1946.
-
-
-
Nuorten jääkiekkomaajoukkueen kuntoharjoitukset vuonna 1955. Yrjö Hakalan painonnostoa seuraamassa muun muassa Aarne Honkavaara (vas.) ja Räshid Hakimsan (oik.).
Lähteet
muokkaa- Honkavaaran tiedot Jääkiekkomuseon sivulla.
- Honkavaara, Aarne ym.: Pelimiehiä, tulisieluja: Tampereen Ilves 50 vuotta. ISBN 951-99323-7-2
- Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon - Aarne Honkavaaran tarina. Kurri Productions, 2002. ISBN 951-98557-5-0
Viitteet
muokkaa- ↑ Tammilehto, Teemu: Jääkiekon "Grand Old Man" Aarne Honkavaara on kuollut Yle Urheilu. 23.3.2016. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 23.3.2016.
- ↑ Siukonen, Markku et al: Suuri Olympiateos 10, s. 91. Jyväskylä: Kustannus-Notariaatti, 1998. ISBN 952-5106-01-2
- ↑ Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 62. Suomen urheilutietäjät ry..
- ↑ Jääkiekkoleijonat – Suomen jääkiekkomuseo jaakiekkomuseo.fi.
- ↑ Aarne Honkavaara 7.6.1924 Tampere – 22.3.2016 Tampere ilvesry.fi. 2016. Viitattu 26.1.2022.
- ↑ Hän on suomalaisen jääkiekon Grand old man Yle Urheilu. 11.1.2011. Viitattu 12.1.2011.
- ↑ Pelimiehiä, tulisieluja (s. 151)
- ↑ Rantala Risto, Siukonen Markku, Tukiainen Seppo (vast. toim.): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu. Jyväskylä: Scandia Kirjat Ab, 1973. (s. 374)
- ↑ a b c Aarne Honkavaara, Pasi Mennander: Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon - Aarne Honkavaaran tarina, s. 18, 20, 310, 361, 367, 372, 373,. Kurri Productions, 2002. ISBN 951-98557-5-0
- ↑ Digitoitu aineisto Suomen jääkiekkomuseo. Viitattu 26.1.2023.
- ↑ Reijo Sippola, Jarmo Kettunen: Tampereen Kasvot, s. 33, 34. Sanasato, 1997. ISBN 952-5086-13-5
- ↑ Organisaatio Suomen Jääkiekkomuseo. Viitattu 21.5.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Soukola, Timo: Honkavaara, Aarne (1924–2016) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.3.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.