Norwich City FC
Norwich City Football Club on jalkapalloseura Norwichin kaupungista, Norfolkista Englannista. Joukkue pelaa Englannin mestaruussarjassa.
| Norwich City | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
| Koko nimi | Norwich City Football Club | |||
| Perustettu | 1902 | |||
| Kenttä | Carrow Road, Norwich | |||
| – kapasiteetti | 27 244 | |||
| Sarja | Englannin mestaruussarja | |||
| Omistaja |
Delia Smith Michael Wynn-Jones |
|||
| Päävalmentaja |
  David Wagner |
|||
|
||||
Keltavihreissä peliasuissa pelaava joukkue tunnetaan lempinimellä The Canaries (suom. kanarianhempot). Kanarialintu onkin eräänlainen Norwichin tunnuseläin, ja se esiintyy myös seuran vaakunassa.
Kannattajien laulamaa ”On the ball, City” -laulua pidetään maailman vanhimpana jalkapallon kannustuslauluna. Laulu on peräisin 1890-luvulta eli jo ajalta ennen seuran perustamista.[1]
Seuran tunnetuimpia kannattajia seuran omistavan tv-kokin Delia Smithin lisäksi ovat mm. Stephen Fry, näyttelijä Hugh Jackman, Sky Sports -kanavan juontaja Simon Thomas sekä BBC:n urheilutoimittaja-juontaja Jake Humphrey.
Historia
muokkaaNorwich City Football Club perustettiin vuonna 1902, ja se pelasi Newmarket Road kotipaikkanaan amatöörisarjassa ennen liittymistään Englannin jalkapalloliigaan vuonna 1905. Seura otti entisten sinivalkoisten paitojen sijasta käyttöön nykyiset keltavihreät peliasut vuonna 1907 kanarialintuja merkitsevän lempinimen "The Canaries" mukaan. Kanarialintujen kasvattaminen oli noihin aikoihin suosittu harrastus koko Norfolkin alueella, ja eräs seuran alkuaikojen managereista kasvatti myös omia lintujaan. Vuonna 1908 seura muutti Rosary Roadille, joka sai kutsumanimen "The Nest".[2]
1930-luvulla katsojamäärien kasvaessa vanha kotikenttä kävi pieneksi, ja vuonna 1935 joukkue muutti nykyiselle kotistadionilleen Carrow Roadille. Alkuaikojen Carrow Roadilla oli katsomot kentän kolmella sivuilla, joista yksi, Carrow Roadin puoleinen, istumakatsomo puupenkkeineen.[3]
Yksi Norwich Cityn historian suurimmista saavutuksista tapahtui kaudella 1958–1959, kun se tuolloin kolmannessa divisioonassa pelanneena raivasi tiensä FA Cupin finaaliin. Matkalla kaatuivat muun muassa suurseurat Manchester United ja Tottenham Hotspur.[4]
Vuonna 1972 Norwich nousi ensimmäistä kertaa historiassaan korkeimmalle sarjatasolle entiseen 1. divisioonaan Ron Saundersin toimiessa managerina.[5]
Liigacup-menestystä
muokkaaVuonna 1985, tuolloin Ken Brownin ollessa managerina, se voitti Liigacupin (tuolloin nimeltään Milk Cup) pudottamalla välierävaiheessa verivihollisensa Ipswich Townin ja loppuottelussa Sunderlandin.[6]
Saman tien Liigacup-voittonsa jälkeen joukkue putosi 2. divisioonaan, eikä Heysel-stadionin onnettomuuden johdosta englantilaisseuroille langetetun pelikiellon vuoksi päässyt seuraavalla kaudella edes UEFA Cupiin, vaikka olikin voittanut Liigacupin. Kaudella 1985–1986 seura voitti 2. divisioonan mestaruuden ja tämän johdosta nousi takaisin 1. divisioonaan.[7] 1980-luvun loppupuoliskolla se saavutti hyviä sarjasijoituksia, ja olisi kaksi kertaa ollut oikeutettu UEFA Cupin paikkaan, ellei englantilaisseurojen pelikielto olisi ollut yhä voimassa.[8]
UEFA Cupissa
muokkaaValioliigan historian kautta aikain ensimmäisellä kaudella 1992–1993 Norwich City johti sarjaa pitkän aikaa, kunnes aivan viime kierroksilla tipahti kolmannelle sijalle, Manchester Unitedin ja Aston Villan taakse. Seuraavalla kaudella se pääsi hyvän sijoituksensa ansiosta kuitenkin pelaamaan UEFA Cupia, ja voittikin Vitesse Arnhemin 3–0 sekä pelasi 0–0-tasapelin vieraissa. Baijerin mahtiseura Bayern Müncheniä vastaan Norwich voitti vieraissa 2–1 ja pelasi kotonaan 1–1-tasapelin, ennen häviämistään seuraavalla kierroksella Internazionalea vastaan yhteismaalein 2–0. [9]
Laskusuhdanne
muokkaaTammikuussa 1994 Norwich Cityn manageri Mike Walker siirtyi Evertonin peräsimeen (josta hänet tosin erotettiin alle vuoden kuluttua), ja tilalle tuli 36-vuotias John Deehan. Häntä avusti 34-vuotias keskikenttäpelaaja Gary Megson. Kaudella 1993–1994 joukkue sijoittui lopulta kahdenneksitoista. Kauden aikana seura myi 21-vuotiaan hyökkääjän Chris Suttonin Blackburniin tuohon aikaan ennätykselliseen viiden miljoonan punnan hintaan.
Jouluna 1994 Norwich City oli seitsemäntenä Valioliigassa, ja asetelmat näyttivät hyvältä UEFA Cupin paikkaa ajatellen. Kauden loppupuoliskolla pelit sujuivat kuitenkin huonosti joukkueen voittaessa ainoastaan yhden kahdestakymmenestä jäljellä olleesta ottelusta. Loppusijoitukseksi koitui viimeinen sija, mistä seurasi putoaminen 1. divisioonaan. Juuri ennen putoamistaan manageri Deehan erosi ja kauden loppuajan valmensi apuvalmentaja Megson.
Kesällä 1995 Norwich Cityn manageriksi palkattiin Martin O’Neill, joka oli nostanut Wycombe Wanderersin konferenssitasolta 2. divisioonaan.[10] Hän kuitenkin irtisanoutui vain puolen vuoden kuluttua siirtyessään Leicester Cityn peräsimeen seuran puheenjohtajan Robert Chasen kanssa ilmenneiden erimielisyyksien seurauksena.[11] Megson jatkoi seuran väliaikaisena managerina kahdeksan kuukautta jätettyään tehtävän kauden lopussa. Myös puheenjohtaja Chase väistyi jouduttuaan kovan kritiikin kohteeksi joukkueen kannattajien noustua barrikadeille syyttäen hänen pelaajakauppapolitiikkaansa joukkueen heikosta menestyksestä.[12] Vuosien 1992 ja 1996 välisenä aikana joukkueesta lähti sellaisia pelaajia kuin Robert Fleck, Jeremy Goss, Chris Sutton, Tim Sherwood, Efan Ekoku, Ruel Fox, Mark Robins ja Mark Bowen. Tuona aikana Norwich oli Valioliigan kolmossijan ja kelvollisen UEFA Cup -menestyksen jälkeen pudonnut 1. divisioonan 15. sijalle.
Televisiokokki Delia Smith ja hänen aviomiehensä Michael Wynn-Jones hankkivat Norwich Cityn osake-enemmistön[13], ja joukkueen manageriksi palkattiin jälleen Mike Walker. Hän ei kuitenkaan kyennyt nostamaan seuraa menestyksen tielle, ja lopetti tehtävässä kahden kauden jälkeen Norwichin vakiinnutettua paikkansa ykkösdivisioonan keskikastissa.[14] Hänen seuraajansa Bruce Riochkaan ei kyennyt nostamaan joukkuetta Valioliigaan ja lopetti tehtävässään vuonna 2000. Riochin seuraajana toimi puolen vuoden ajan Bryan Hamilton, jonka jälkeen, tammikuussa 2001 silloinen apuvalmentaja Nigel Worthington aloitti tehtävässä.[15] Tuolloin seura oli 20. sijalla, putoamisen partaalla ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun vuosien. Worthington kuitenkin kykeni nostamaan seuran Valioliigaan kaudeksi 2004–2005, mutta putosi heti seuraavaksi kaudeksi takaisin Englannin Mestaruussarjaan. Kaudella 2005–2006 Norwich City sijoittui yhdeksänneksi. Kausi 2006–2007 alkoi huonommin ja Norwich Cityn rämpinen johti Nigel Worthingtonin erottamiseen Norwich Cityn managerin tehtävistä 1. lokakuuta 2006 Burnleylle kärsityn 4–1-tappion jälkeen.[16] Worthingtonin jälkeen väliaikaisena managerina toimi valmentaja Martin Hunter.
16. lokakuuta 2006 Norwich City ilmoitti West Ham Unitedin apulaismanagerin skotlantilaisen Peter Grantin siirtyvän Norwich Cityn uudeksi manageriksi.[17] Helmikuussa 2007 uudeksi apulaismanageriksi palkattiin skotlantilainen Jim Duffy.[18]
Huonosti alkaneen kauden seurauksena Peter Grant erosi managerin tehtävästä 9. lokakuuta 2007[19] ja Jim Duffy hoiti tästä lähtien väliaikaisesti managerin tehtäviä. Duffyn kausi kesti 30. lokakuuta 2007 saakka, jolloin englantilainen Glenn Roeder nimitettiin tehtävään. Roederin sopimus oli kestoltaan kahden ja puolen vuoden mittainen.[20] Roeder nimesi apulaisekseen Lee Clarkin, entisen työtoverinsa Newcastlesta.[21] Lee Clark siirtyi Huddersfieldin manageriksi 12. joulukuuta 2008.[22] Glenn Roederin sopimus purettiin 14. tammikuuta 2009 huonosti alkaneen kauden jälkeen ja Charltonille FA Cupissa kärsityn tappion jälkeen.[23] Seuran valmennuksesta vastasi loppukauden seuran entinen maalivahti Bryan Gunn. Siitä huolimatta että Gunn ei saanut pelastettua seuraa putoamasta sarjatasoa alemmas, hänen kanssaan kirjoitettiin myöhemmin vuoden mittainen jatkosopimus.
Uusi nousu
muokkaa18. elokuuta 2009 nimitettiin uudeksi päävalmentajaksi skotlantilainen Paul Lambert.[24] Bryan Gunn oli saanut potkut Norwich Cityn hävittyä juuri Paul Lambertin silloin valmentamalle Colchesterille 7–1. Lambertin valmennuksessa joukkue voitti Ykkösliigan mestaruuden ja nousi heti takaisin Mestaruussarjaan.
Kaudella 2010–2011 Norwich City varmisti suoran nousun Valioliigaan sijoittumalla Mestaruussarjassa toiseksi neljän pisteen päähän sarjan voittaneesta QPR:stä. Edellisen kerran kahdessa peräkkäisessä nousussa onnistui Manchester City 2000-luvun alussa.
Paluu Valioliigaan sujui mallikkaasti, joukkue oli kauden päätyttyä sijalla 12.
Kuukausi ennen kauden 2012–2013 alkua Paul Lambert siirtyi Aston Villan päävalmentajan paikalle. Hänen seuraajakseen valittiin Birminghamin päävalmentaja Chris Hughton. Kauden alku sujui varsin heikosti, mutta myöhemmin hän johdatti seuran pelaajineen uuteen seuraennätykseen peräkkäisissä tappiottomissa otteluissa. Loppukauden hyvä vire nosti Norwichin 11. sijalle kauden loputtua. Kauden heikoimpiin esityksiin kuului erityisesti Lutonille FA Cupissa kärsitty tappio, joka oli ensimmäinen kerta yli kahteenkymmeneen vuoteen kun ylimmän sarjatason joukkue häviää liigan ulkopuoliselle joukkueelle.
Kausi 2013–2014 ei sujunut isoista hankinnoista huolimatta. Muun muassa seuran ennätyshankinta Ricky van Wolfswinkel floppasi pahasti tehden kauden aikana vain yhden maalin. Suoritukset olivat epätasaisia koko kauden ajan ja kauden lopussa Norwich City oli Valioliigan vähiten maaleja tehnyt joukkue. Huonot tulokset johtivat lopulta Chris Hughtonin potkuihin vähän ennen kauden päättymistä. Seuran U21-joukkueen valmentaja Neil Adams nostettiin vastuuvalmentajaksi kauden viimeisiin peleihin. Piristyneistä otteista huolimatta Norwich Cityn valioliigataival päättyi putoamiseen seuran sijoituttua kolmanneksi viimeiselle sijalle maalieron vuoksi.
Neil Adams toimi päävalmentajana tammikuuhun 2015 ja erosi Norwichin hävittyä FA-cupissa Preston North Endille 2–0. Neil Adamsin seuraajaksi nimitettiin neljä päivää myöhemmin skotlantilainen Hamilton Academicalin päävalmentaja Alex Neil. Norwich sijoittui kauden lopussa kolmanneksi ja nousi Valioliigaan nousukarsintojen kautta. Finaaliin Norwich selvisi semifinaaleista Ipswichia vastaan yhteismaalein 4–2. Nousukarsintojen finaalissa Wembleyllä Norwich voitti ottelun Middlesbroughia vastaan 2–0. Seuraavalla kaudella Valioliigassa sijoitus oli 19. ja Norwich tippui jälleen Mestaruussarjaan.
Alex Neil sai potkut 10. maaliskuuta 2017 seuran pudottua pois nousupaikoilta, johdettuaan sarjaa vielä lokakuussa. Alan Irvine toimi hänen jälkeensä väliaikaisena päävalmentajana kauden loppuun. Toukokuussa 2017 seura nimitti päävalmentajakseen saksalaisen Daniel Farken. Hän on ensimmäinen Brittein saarten ulkopuolelta tuleva Norwich Cityn päävalmentaja.
Norwich nousi kaudeksi 2019–2020 Valioliigaan,[25] josta se putosi takaisin Mestaruussarjaan kyseisen kauden päätteeksi. Se nousi takaisin Valioliigaan kaudeksi 2021–2022 mutta putosi jälleen yhden kauden jälkeen Mestaruussarjaan.[26] Kaudella 2021–2022 Farke sai potkut ja uudeksi valmentajaksi nimitettiin juuri potkut Aston Villasta saanut Dean Smith.
Saavutukset
muokkaa- Englannin liigacup (2): 1962, 1985
- Hopeaa (2): 1973, 1975
- Englannin Mestaruussarja (1. divisioona 1992–2004, 2. divisioona 1892–1992)
- Mestaruus (4): 1972, 1986, 2004, 2019
- Hopeaa: 2011
- Nousukarsintojen voitto: 2015
- Englannin Ykkösliiga (3. divisioona 1921–1992)
- Mestaruus (2): 1934, 2010
Pelaajat
muokkaaEdustusjoukkue
muokkaa| Pelaajat | Valmennusjohto | ||
|---|---|---|---|
Päivitetty 1. heinäkuuta 2022. Lähde: Norwich City FC |
Lähteet
muokkaa- ↑ Norwich City FC orders brewer to withdraw On the Ball ale BBC News. 24.6.2011. Viitattu 25.7.2014. (englanniksi)
- ↑ http://www.4thegame.com/club/norwich-city-fc/history/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.edp24.co.uk/Content/Sport/CanaryCentenary/Carrow.asp (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.canaries.premiumtv.co.uk/page/History/0,,10355~1025325,00.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.canaries.premiumtv.co.uk/page/History/0,,10355~1025326,00.html
- ↑ http://www.soccerbase.com/cup2.sd?competitionid=60&seasonid=114 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.soccerbase.com/league2.sd?competitionid=6&seasonid=115 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.canaries.premiumtv.co.uk/page/History/0,,10355~1025327,00.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.soccerbase.com/cup2.sd?competitionid=64&seasonid=123 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/scottish_cup/1961921.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport3/worldcup2002/hi/tv_radio_coverage/newsid_1987000/1987736.stm
- ↑ http://www.edp24.co.uk/Content/Sport/CanaryCentenary/1990_2000.asp (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/4020587.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/86316.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/1097980.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/5397320.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/6049534.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/6342553.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/7035042.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/7068855.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport1/hi/football/teams/n/norwich/7075409.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/h/huddersfield_town/7775201.stm
- ↑ http://www.canaries.co.uk/page/NewsDetails/0,,10355~1519768,00.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/8204016.stm
- ↑ Vainikka, Jussi: Jättipotti! Norwich voitti mestaruuden ja Teemu Pukki maalipörssin 5.5.2019. Yle. Viitattu 5.5.2019.
- ↑ Halonen, Mika: Norwichin putoaminen Valioliigasta sai sinettinsä – Teemu Pukin ryhmä aseeton Aston Villan vieraana Yle Urheilu. 30.4.2022. Viitattu 29.8.2022.