enne

See also: -enne, enné, énne, and énné

Elfdalian

Noun

enne n

1. forehead

Inflection

Declension of enne

neuter	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	enne	enneð	enne	ennę
accusative	enne	enneð	enne	ennę
dative	enne	ennę	ennum	ennum(e)
genitive	—	—	—	—

Estonian

Etymology 1

Related to Finnish enne. This etymology is incomplete. You can help Wiktionary by elaborating on the origins of this term.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈenˑe/, [ˈenˑe̞]

Noun

enne (genitive ende, partitive ennet)

1. omen

Declension

Declension of enne (ÕS type 6/mõte, nd-nn gradation)
		singular	plural
nominative		enne	ended
accusative	nom.
	gen.	ende
genitive			ennete
partitive		ennet	endeid
illative		endesse	ennetesse endeisse
inessive		endes	ennetes endeis
elative		endest	ennetest endeist
allative		endele	ennetele endeile
adessive		endel	ennetel endeil
ablative		endelt	ennetelt endeilt
translative		endeks	enneteks endeiks
terminative		endeni	enneteni
essive		endena	ennetena
abessive		endeta	enneteta
comitative		endega	ennetega

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈenːe/, [ˈenːe̞]

Preposition

enne

1. before

Finnish

Etymology

enn- +‎ -e

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈenːeˣ/, [ˈe̞nːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -enːe
• Syllabification^(key): en‧ne

Noun

enne

1. omen, sign, token, portent, auspice; bode, boding

   paha enne ― foreboding, bad omen

   olla hyvä enne ― to bode well (for the future)

   olla huono enne ― to bode ill (for the future)

   nimi on enne ― nomen est omen

Declension

Inflection of enne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative		enne	enteet
genitive		enteen	enteiden enteitten
partitive		ennettä	enteitä
illative		enteeseen	enteisiin enteihin
		singular	plural
nominative		enne	enteet
accusative	nom.	enne	enteet
	gen.	enteen
genitive		enteen	enteiden enteitten
partitive		ennettä	enteitä
inessive		enteessä	enteissä
elative		enteestä	enteistä
illative		enteeseen	enteisiin enteihin
adessive		enteellä	enteillä
ablative		enteeltä	enteiltä
allative		enteelle	enteille
essive		enteenä	enteinä
translative		enteeksi	enteiksi
abessive		enteettä	enteittä
instructive		—	entein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of enne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative enteeni enteeni accusative nom. enteeni enteeni gen. enteeni genitive enteeni enteideni enteitteni partitive ennettäni enteitäni inessive enteessäni enteissäni elative enteestäni enteistäni illative enteeseeni enteisiini enteihini adessive enteelläni enteilläni ablative enteeltäni enteiltäni allative enteelleni enteilleni essive enteenäni enteinäni translative enteekseni enteikseni abessive enteettäni enteittäni instructive — — comitative — enteineni second-person singular possessor singular plural nominative enteesi enteesi accusative nom. enteesi enteesi gen. enteesi genitive enteesi enteidesi enteittesi partitive ennettäsi enteitäsi inessive enteessäsi enteissäsi elative enteestäsi enteistäsi illative enteeseesi enteisiisi enteihisi adessive enteelläsi enteilläsi ablative enteeltäsi enteiltäsi allative enteellesi enteillesi essive enteenäsi enteinäsi translative enteeksesi enteiksesi abessive enteettäsi enteittäsi instructive — — comitative — enteinesi first-person plural possessor singular plural nominative enteemme enteemme accusative nom. enteemme enteemme gen. enteemme genitive enteemme enteidemme enteittemme partitive ennettämme enteitämme inessive enteessämme enteissämme elative enteestämme enteistämme illative enteeseemme enteisiimme enteihimme adessive enteellämme enteillämme ablative enteeltämme enteiltämme allative enteellemme enteillemme essive enteenämme enteinämme translative enteeksemme enteiksemme abessive enteettämme enteittämme instructive — — comitative — enteinemme second-person plural possessor singular plural nominative enteenne enteenne accusative nom. enteenne enteenne gen. enteenne genitive enteenne enteidenne enteittenne partitive ennettänne enteitänne inessive enteessänne enteissänne elative enteestänne enteistänne illative enteeseenne enteisiinne enteihinne adessive enteellänne enteillänne ablative enteeltänne enteiltänne allative enteellenne enteillenne essive enteenänne enteinänne translative enteeksenne enteiksenne abessive enteettänne enteittänne instructive — — comitative — enteinenne third-person possessor singular plural nominative enteensä enteensä accusative nom. enteensä enteensä gen. enteensä genitive enteensä enteidensä enteittensä partitive ennettään ennettänsä enteitään enteitänsä inessive enteessään enteessänsä enteissään enteissänsä elative enteestään enteestänsä enteistään enteistänsä illative enteeseensä enteisiinsä enteihinsä adessive enteellään enteellänsä enteillään enteillänsä ablative enteeltään enteeltänsä enteiltään enteiltänsä allative enteelleen enteellensä enteilleen enteillensä essive enteenään enteenänsä enteinään enteinänsä translative enteekseen enteeksensä enteikseen enteiksensä abessive enteettään enteettänsä enteittään enteittänsä instructive — — comitative — enteineen enteinensä

Synonyms

• ennusmerkki

Derived terms

• enteellinen
• enteillä
• -enteinen

 

compounds

• enneuni
• hyväenteinen
• pahaenteinen

 

Related terms

• ennustaa
• ennustaja
• ennustaminen
• enteillä

Further reading

• “enne”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• -neen

French

Pronunciation

• IPA^(key): /ɛn/

Noun

enne m (plural ennes)

1. The name of the Latin-script letter N/n.

Hungarian

Etymology

From a modified e(sz)- stem of eszik (“to eat”) +‎ -ne (personal suffix).

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈɛnːɛ]
• Hyphenation: en‧ne

Verb

enne

1. third-person singular conditional present indefinite of eszik

Ingrian

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈenːe/, [ˈe̞nː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈenːe/, [ˈe̞nːe̞]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈenːe/, [ˈe̞nːe̞]
• Rhymes: -enː, -enːe
• Hyphenation: en‧ne

Adverb

enne

1. Alternative form of ennen
   • 1885, “Sprachproben: Der goldene Vogel”, in Volmari Porkka, editor, Ueber den Ingrischen Dialekt mit Berücksichtigung der übrigen finnisch-ingermanländischen Dialekte:

     Oli enne kunigas, ja kunikaal oli kolt poikaa.

     Once upon a time, there was a king and the king had three sons.

     (Note: The spelling has been normalised in accordance with the literary Ingrian language.)

Preposition

enne (+ partitive)

1. Alternative form of ennen
   • 2008, “Läkkäämmä omal viisii [We're speaking [our] own way]”, in Inkeri‎^[2], volume 4, number 69, St. Petersburg, page 12:

     A mitä siin oli enne sottaa?

     And what was there before the war?

   • 2021, Kati Kallio, Riho Grünthal, Lasi Saressalo, quoting Olga Filatova, Inkerikot, setot ja vatjalaiset (overall work in Finnish), →ISBN, page 40:

     Ennee sottaa mittää sitä vennään keeltä meil ei olt - kaik oli oma keeli!

     Before the war we didn't have any Russian language - everything was our own language!

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 33
• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 25
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[3], →ISBN, page 52

Italian

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɛn.ne/
• Rhymes: -ɛnne
• Hyphenation: èn‧ne

Etymology 1

From Latin en (the name of the letter N).

Noun

enne m or f (invariable)

1. The name of the Latin-script letter N/n.

Derived terms

• ennesimo

See also

• (Latin-script letter names) lettera; a, bi, ci, di, e, effe, gi, acca, i, gei / i lunga, cappa, elle, emme, enne, o, pi, cu, erre, esse, ti, u, vu / vi, doppia vu, ics, ipsilon / i greca, zeta

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

enne f pl

1. plural of enna

Middle English

Article

enne

1. accusative masculine of an

Old Frisian

Alternative forms

• ānne

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeːnːe/, [ˈɛːnːe]

Numeral

ēnne

1. accusative singular masculine of ēn

References

• Bremmer, Rolf H. (2009) An Introduction to Old Frisian: History, Grammar, Reader, Glossary, Amsterdam: John Benjamins Publishing Company, →ISBN, page 28

Southern Ohlone

Verb

enne

1. paint
2. write

Votic

Etymology

From the genitive or instructive singular of Proto-Finnic *enci. Cognates include Finnish ennen, Ingrian ennen and Estonian enne.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈenːe/, [ˈenːe], /ˈenːeː/, [ˈenːe]
• Rhymes: -enːe, -enːeː
• Hyphenation: en‧ne

Preposition

enne

1. (~ + partitive) before

   Synonym: eez

Adverb

enne

1. before, once upon a time

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “enne”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn