rykiä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *rükidäk, of onomatopoeic origin.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrykiæˣ/, [ˈryk̟iæ(ʔ)]
• Rhymes: -ykiæ
• Hyphenation^(key): ry‧kiä

Verb

rykiä

1. (intransitive) to clear one's throat
2. (intransitive) to cough
3. (dialectal) to be in rut; said especially of reindeer

Conjugation

Inflection of rykiä (Kotus type 61*D/sallia, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ryin	en ryi	1st sing.	olen rykinyt	en ole rykinyt
2nd sing.		ryit	et ryi	2nd sing.	olet rykinyt	et ole rykinyt
3rd sing.		rykii	ei ryi	3rd sing.	on rykinyt	ei ole rykinyt
1st plur.		ryimme	emme ryi	1st plur.	olemme rykineet	emme ole rykineet
2nd plur.		ryitte	ette ryi	2nd plur.	olette rykineet	ette ole rykineet
3rd plur.		rykivät	eivät ryi	3rd plur.	ovat rykineet	eivät ole rykineet
passive		ryitään	ei ryitä	passive	on ryitty	ei ole ryitty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ryin	en rykinyt	1st sing.	olin rykinyt	en ollut rykinyt
2nd sing.		ryit	et rykinyt	2nd sing.	olit rykinyt	et ollut rykinyt
3rd sing.		ryki	ei rykinyt	3rd sing.	oli rykinyt	ei ollut rykinyt
1st plur.		ryimme	emme rykineet	1st plur.	olimme rykineet	emme olleet rykineet
2nd plur.		ryitte	ette rykineet	2nd plur.	olitte rykineet	ette olleet rykineet
3rd plur.		rykivät	eivät rykineet	3rd plur.	olivat rykineet	eivät olleet rykineet
passive		ryittiin	ei ryitty	passive	oli ryitty	ei ollut ryitty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rykisin	en rykisi	1st sing.	olisin rykinyt	en olisi rykinyt
2nd sing.		rykisit	et rykisi	2nd sing.	olisit rykinyt	et olisi rykinyt
3rd sing.		rykisi	ei rykisi	3rd sing.	olisi rykinyt	ei olisi rykinyt
1st plur.		rykisimme	emme rykisi	1st plur.	olisimme rykineet	emme olisi rykineet
2nd plur.		rykisitte	ette rykisi	2nd plur.	olisitte rykineet	ette olisi rykineet
3rd plur.		rykisivät	eivät rykisi	3rd plur.	olisivat rykineet	eivät olisi rykineet
passive		ryittäisiin	ei ryittäisi	passive	olisi ryitty	ei olisi ryitty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ryi	älä ryi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rykiköön	älköön rykikö	3rd sing.	olkoon rykinyt	älköön olko rykinyt
1st plur.		rykikäämme	älkäämme rykikö	1st plur.	—	—
2nd plur.		rykikää	älkää rykikö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rykikööt	älkööt rykikö	3rd plur.	olkoot rykineet	älkööt olko rykineet
passive		ryittäköön	älköön ryittäkö	passive	olkoon ryitty	älköön olko ryitty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rykinen	en rykine	1st sing.	lienen rykinyt	en liene rykinyt
2nd sing.		rykinet	et rykine	2nd sing.	lienet rykinyt	et liene rykinyt
3rd sing.		rykinee	ei rykine	3rd sing.	lienee rykinyt	ei liene rykinyt
1st plur.		rykinemme	emme rykine	1st plur.	lienemme rykineet	emme liene rykineet
2nd plur.		rykinette	ette rykine	2nd plur.	lienette rykineet	ette liene rykineet
3rd plur.		rykinevät	eivät rykine	3rd plur.	lienevät rykineet	eivät liene rykineet
passive		ryittäneen	ei ryittäne	passive	lienee ryitty	ei liene ryitty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rykiä		present	rykivä	ryittävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rykiäkseni rykiäksemme 2nd rykiäksesi rykiäksenne 3rd rykiäkseen rykiäksensä		past	rykinyt	ryitty
2nd	inessive2	rykiessä	ryittäessä	agent4	rykimä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rykiessäni rykiessämme 2nd rykiessäsi rykiessänne 3rd rykiessään rykiessänsä		negative	rykimätön
	instructive	rykien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	rykimässä	—
	elative	rykimästä	—
	illative	rykimään	—
	adessive	rykimällä	—
	abessive	rykimättä	—
	instructive	rykimän	ryittämän
4th3	verbal noun	rykiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rykimäisilläni rykimäisillämme 2nd rykimäisilläsi rykimäisillänne 3rd rykimäisillään rykimäisillänsä

Derived terms

• ryintä
• ryiskellä
• ryittää
• rykimä
• rykäistä

 

compounds

• rykimäaika

 

Further reading

• “rykiä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03