kuulutus

Estonian

Etymology

From kuulutama +‎ -us.

Noun

kuulutus (genitive kuulutuse, partitive kuulutust)

1. announcement
2. advertisement, advert, ad

Declension

Declension of kuulutus (ÕS type 11/harjutus, no gradation)
		singular	plural
nominative		kuulutus	kuulutused
accusative	nom.
	gen.	kuulutuse
genitive			kuulutuste
partitive		kuulutust	kuulutusi
illative		kuulutusse kuulutusesse	kuulutustesse kuulutusisse
inessive		kuulutuses	kuulutustes kuulutusis
elative		kuulutusest	kuulutustest kuulutusist
allative		kuulutusele	kuulutustele kuulutusile
adessive		kuulutusel	kuulutustel kuulutusil
ablative		kuulutuselt	kuulutustelt kuulutusilt
translative		kuulutuseks	kuulutusteks kuulutusiks
terminative		kuulutuseni	kuulutusteni
essive		kuulutusena	kuulutustena
abessive		kuulutuseta	kuulutusteta
comitative		kuulutusega	kuulutustega

Derived terms

• sõjakuulutus

Further reading

• “kuulutus”, in [EKSS] Eesti keele seletav sõnaraamat [Descriptive Dictionary of the Estonian Language] (in Estonian) (online version), Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus (Estonian Language Foundation), 2009
• “kuulutus”, in [ÕS] Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2018 [Estonian Spelling Dictionary] (in Estonian) (online version), Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus (Estonian Language Foundation), 2018, →ISBN
• kuulutus in Sõnaveeb (Eesti Keele Instituut)

Finnish

Etymology

kuuluttaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlutus/, [ˈkuːlut̪us̠]
• Rhymes: -uːlutus
• Syllabification^(key): kuu‧lu‧tus

Noun

kuulutus

1. (law) public notice, alert
2. announcement, public announcement
3. (radio, television) (continuity) announcement (by a radio or television announcer, such as before a program)
4. Ellipsis of avioliittokuulutus (“banns”).

Declension

Inflection of kuulutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		kuulutus	kuulutukset
genitive		kuulutuksen	kuulutusten kuulutuksien
partitive		kuulutusta	kuulutuksia
illative		kuulutukseen	kuulutuksiin
		singular	plural
nominative		kuulutus	kuulutukset
accusative	nom.	kuulutus	kuulutukset
	gen.	kuulutuksen
genitive		kuulutuksen	kuulutusten kuulutuksien
partitive		kuulutusta	kuulutuksia
inessive		kuulutuksessa	kuulutuksissa
elative		kuulutuksesta	kuulutuksista
illative		kuulutukseen	kuulutuksiin
adessive		kuulutuksella	kuulutuksilla
ablative		kuulutukselta	kuulutuksilta
allative		kuulutukselle	kuulutuksille
essive		kuulutuksena	kuulutuksina
translative		kuulutukseksi	kuulutuksiksi
abessive		kuulutuksetta	kuulutuksitta
instructive		—	kuulutuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kuulutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kuulutukseni kuulutukseni accusative nom. kuulutukseni kuulutukseni gen. kuulutukseni genitive kuulutukseni kuulutusteni kuulutuksieni partitive kuulutustani kuulutuksiani inessive kuulutuksessani kuulutuksissani elative kuulutuksestani kuulutuksistani illative kuulutukseeni kuulutuksiini adessive kuulutuksellani kuulutuksillani ablative kuulutukseltani kuulutuksiltani allative kuulutukselleni kuulutuksilleni essive kuulutuksenani kuulutuksinani translative kuulutuksekseni kuulutuksikseni abessive kuulutuksettani kuulutuksittani instructive — — comitative — kuulutuksineni second-person singular possessor singular plural nominative kuulutuksesi kuulutuksesi accusative nom. kuulutuksesi kuulutuksesi gen. kuulutuksesi genitive kuulutuksesi kuulutustesi kuulutuksiesi partitive kuulutustasi kuulutuksiasi inessive kuulutuksessasi kuulutuksissasi elative kuulutuksestasi kuulutuksistasi illative kuulutukseesi kuulutuksiisi adessive kuulutuksellasi kuulutuksillasi ablative kuulutukseltasi kuulutuksiltasi allative kuulutuksellesi kuulutuksillesi essive kuulutuksenasi kuulutuksinasi translative kuulutukseksesi kuulutuksiksesi abessive kuulutuksettasi kuulutuksittasi instructive — — comitative — kuulutuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative kuulutuksemme kuulutuksemme accusative nom. kuulutuksemme kuulutuksemme gen. kuulutuksemme genitive kuulutuksemme kuulutustemme kuulutuksiemme partitive kuulutustamme kuulutuksiamme inessive kuulutuksessamme kuulutuksissamme elative kuulutuksestamme kuulutuksistamme illative kuulutukseemme kuulutuksiimme adessive kuulutuksellamme kuulutuksillamme ablative kuulutukseltamme kuulutuksiltamme allative kuulutuksellemme kuulutuksillemme essive kuulutuksenamme kuulutuksinamme translative kuulutukseksemme kuulutuksiksemme abessive kuulutuksettamme kuulutuksittamme instructive — — comitative — kuulutuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative kuulutuksenne kuulutuksenne accusative nom. kuulutuksenne kuulutuksenne gen. kuulutuksenne genitive kuulutuksenne kuulutustenne kuulutuksienne partitive kuulutustanne kuulutuksianne inessive kuulutuksessanne kuulutuksissanne elative kuulutuksestanne kuulutuksistanne illative kuulutukseenne kuulutuksiinne adessive kuulutuksellanne kuulutuksillanne ablative kuulutukseltanne kuulutuksiltanne allative kuulutuksellenne kuulutuksillenne essive kuulutuksenanne kuulutuksinanne translative kuulutukseksenne kuulutuksiksenne abessive kuulutuksettanne kuulutuksittanne instructive — — comitative — kuulutuksinenne third-person possessor singular plural nominative kuulutuksensa kuulutuksensa accusative nom. kuulutuksensa kuulutuksensa gen. kuulutuksensa genitive kuulutuksensa kuulutustensa kuulutuksiensa partitive kuulutustaan kuulutustansa kuulutuksiaan kuulutuksiansa inessive kuulutuksessaan kuulutuksessansa kuulutuksissaan kuulutuksissansa elative kuulutuksestaan kuulutuksestansa kuulutuksistaan kuulutuksistansa illative kuulutukseensa kuulutuksiinsa adessive kuulutuksellaan kuulutuksellansa kuulutuksillaan kuulutuksillansa ablative kuulutukseltaan kuulutukseltansa kuulutuksiltaan kuulutuksiltansa allative kuulutukselleen kuulutuksellensa kuulutuksilleen kuulutuksillensa essive kuulutuksenaan kuulutuksenansa kuulutuksinaan kuulutuksinansa translative kuulutuksekseen kuulutukseksensa kuulutuksikseen kuulutuksiksensa abessive kuulutuksettaan kuulutuksettansa kuulutuksittaan kuulutuksittansa instructive — — comitative — kuulutuksineen kuulutuksinensa

Derived terms

compounds

• avioliittokuulutus
• etsintäkuulutus
• kutsuntakuulutus

 

Further reading

• “kuulutus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02